Yliopistojen syyslukukausi on pyörähtänyt käyntiin, ja Hankenin yritysvastuu-opintokokonaisuudessa on aloittanut uusi kohortti opiskelijoita. Uudet opiskelijat etsivät luentosaleja, epäröivät ruokalassa jonotussuuntia, ja empivät millä kielellä kirjastossa kuuluisi asioida. Aivan kuten minäkin aloittaessani opintovapaani tammikuussa.
Puolessa vuodessa olen kuitenkin ehtinyt kerryttää hiljaista tietoa. Tiedän, että kellarikerroksen vessat vetävät parhaiten – niin jonon kuin vanhan rakennuksen putkien puolesta. Itsenäiset työt kannattaa tehdä neloskerroksen pistokepaikoilla, jotka ovat valoisampia kuin työpisteet kirjastossa. Parhaimmat ryhmätyösohvat ovat piilossa koulun ylimmässä kerroksessa.
On tuttu ja turvallinen olo, koska tiedän, miten näissä tiloissa kuuluu ja kannattaa toimia.
Se, kuinka tuttuina ja turvallisina koemme erilaiset yhteiset ja julkiset tilat, riippuu myös taustastamme ja kokemuksistamme. Siitä, näemmekö kyseisissä tiloissa itsemme näköisiä ihmisiä, vai olemmeko ainoita huoneessa. Siitä, oletetaanko meidän kuuluvan kyseisiin tiloihin, vai kyseenalaistetaanko paikallaolomme.
Onneksi on erilaisia keinoja yrittää huomioida erilaiset lähtökohtamme, ja tehdä yhteisistä tiloista ja tapahtumista mahdollisimman inklusiivisia. Tässä joitain ajatuksia aiheesta sekä yrityksen ja erehdyksen kautta opittuja asioita.
HENKISESTI JA FYYSISESTI MATALA KYNNYS OSALLISTUA
Keväällä 2022 olin mukana järjestämässä Moninaisesti parempi -hankkeen ja Mothers in Business -verkoston yhteistä tapahtumaa, jonka kohderyhmänä oli erityisesti maahan muuttaneet naiset. Minulla oli ehdottaa kaksi itselleni tuttua tilavaihtoehtoa: kokoussali THL:n Ruskeasuon kampukselta tai keskustassa sijaitsevan ministeriön tiloista.
Onneksi suunnitteluryhmämme oli moninainen ja joku osasi kyseenalaistaa nämä ehdotukset. Kohderyhmämme näkökulmasta näihin tiloihin olisi korkea kynnys tulla.
Se, mikä on minulle tuttua ja turvallista, ei ole sitä kaikille.
Ruskeasuolle ei ole erityisen nopeat liikenneyhteydet, varsinkaan itäisen Helsingin alueelta, ja harva maahan muuttanut nainen tuntee entuudestaan THL:n kampusta. Ministeriön kokoustilaan päästäkseen on puolestaan esitettävä henkilöllisyystodistuksensa. Tämä voi tuntua hyvinkin pelottavalta, jos on ollut ahdistavia kokemuksia rajoilla ja viranomaisten kanssa.
Tapahtuma järjestettiin Oodissa, tilassa, joka on esteetön ja hyvien kulkuyhteyksien päässä. Tapahtuman ajan oli järjestetty lastenhoito, jotta myös pienten lasten vanhemmilla olisi matala kynnys osallistua.
TARVE SEKÄ SUKUPUOLINEUTRAALEILLE ETTÄ SUKUPUOLITETUILLE TILOILLE
Moninaisesti parempi -hankkeessa teimme myös tutkimusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyvinvoinnista ulkomaalaistaustaisessa väestössä Suomessa. Tutkimuksen haastatteluihin osallistui neljäkymmentä kohderyhmään identifioituvaa henkilöä. Pyrimme siihen, että haastattelutapaamisiin olisi mahdollisimman helppoa tulla.
Inklusiivisuuden tavoite näkyi erilaisilla konkreettisilla tavoilla, kuten varmistamalla, että haastattelupaikoista löytyy sukupuolineutraalit vessat.
Toisaalta yhteiskunnassa tarvitaan myös sukupuolitettuja tiloja, kuten vain naisille tarkoitettuja uimahalli- ja kuntosalivuoroja. Monille naisille, ei ainoastaan maahanmuuttotaustaisille, vasta naisten uimavuoro on mahdollistanut uimisen ilon turvalliseksi koetussa uimalatilassa.
APUNA TURVALLISEMMAN TILAN PERIAATTEET
Turvallisemman tilan periaatteet ovat yksi keino pyrkiä siihen, että erilaiset tilaisuudet olisivat mahdollisimman turvallisia ja yhdenvertaisia kaikille osallistujille. Kesällä yllätyin ja ilahduin, kun JVG:n stadionkeikalla noudatettiin turvallisemman tilan periaatteita. Konserttikävijöitä ohjeistettiin etukäteen sähköpostitse ja konsertin aikana inforuuduilta löytyi sekä periaatteet että häirintäyhdyshenkilön numero.
Myös THL on ottanut tapahtumissaan käyttöön turvallisempien tapahtumien periaatteet. Turvallisemmilla tapahtumilla pyritään vahvistamaan erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ja ihmisryhmien osallisuutta.
Hankenilla turvallisuuskysymykset olivat hetken aikaa myös eri tavalla ajankohtaisia, kun kruununprinsessa Victoria vieraili koulussa. Hänen kerrotaan syöneen koulun ruokalassa kanaa ja perunagratiinia. Olen ehtinyt oppia, että kävelymatkan päässä koululta saa lähes opiskelijalounaan hintaista ruokaa, kun kaipaa vaihtelua tai rauhaa. Ja kun pyytää lounaalle uusia kurssikavereita, uusista tulee tuttuja, ja hiljaisesta tiedosta yhteistä.
Minkälaisilla teoilla sinulle tutut ja turvalliset tilat voisivat olla sellaisia, joihin uusien ja eri taustoista tulevien olisi helppoa osallistua ja kokea kuuluvansa joukkoon?
Shadia Rask
Kommentoi