Kun korkotaso on hyvin matalalla ja osakekurssit ovat nousseet melkein kymmenen vuoden ajan, monet sijoittajat yrittävät parantaa salkkujensa tuottoja sijoittamalla muihin kuin perinteisiin sijoituskohteisiin, pankkitalletuksiin, yritysten ja valtioiden velkakirjoihin ja listattuihin osakkeisiin. Edellisessä blogissani käsittelin joukkorahoitusta yhtenä mahdollisuutena. Perinteisesti kulta on nähty hyvänä sijoituskohteena sekä pitkällä aikavälillä mutta erityisesti kriisiolosuhteissa.
Kullan unssihinta oli vuoden 1970 alussa noin 35 Yhdysvaltain dollaria. Tällä hetkellä se on noin 1420 dollaria (1 260 euroa). Tänä vuonna kullan hinta on noussut noin 10 prosenttia dollarissa mitattuna ja noin 17 prosenttia eurossa mitattuna. Yksi kultaunssi on noin 31 grammaa.
Kullan viimeaikaisen hinnan nousun taustalla on useita tekijöitä.
Keskeiset keskuspankit Fed ja EKP ovat siirtyneet tänä vuonna takaisin keventävään moodiin. Monien mielestä korkotaso pysyy matalalla pitkään ja siten perinteisistä korkosijoituksista saatava tuotto-odotus on hyvin matala, jopa negatiivinen. Osakemarkkinoiden pitkä nousu on rauhoittunut ja osakkeiden hintakehitys on ollut varsin maltillista viime vuosina. Geopoliittiset jännitteet yleensä tukevat kullan hintaa.
Kullan hinnan nousua on tukenut myös keskuspankkien toimet kultamarkkinoilla. Keskuspankit ovat olleet vuodesta 2010 lähtien kultamarkkinoilla netto-ostajia. Tänä vuonna keskuspankkien aktiivisuus on ollut erityisen suurta. Venäjä, Puola, Kiina, Turkki, Intia ja Kazakstan ovat olleet suurimpia ostajia keskuspankkien joukossa kultamarkkinoilla.
Kultaan liittyy sijoituskohteena monia positiivisia piirteitä. Kultamarkkinat ovat nykyisin sijoittajan näkökulmasta hyvin toimivat ja likvidit. Kulta on kohde, johon ei liity luottoriskiä, jollainen liittyy aina velkakirjoihin.
Kullan hinnan kehitys on ylittänyt pitkällä aikavälillä monien vaihtoehtoisten sijoituskohteiden tuoton ja inflaation. Kullan hinnan kehitys on ollut erityisen vahvaa, kun inflaatio on ollut nopeaa.
Taantumissa ja kriisiolosuhteissa monien sijoituskohteiden hinnat liikkuvat yleensä samaan suuntaan: osakekurssit laskevat, luottoriski kasvaa, kiinteistömarkkinat hiipuvat. Näihin sijoittavat riskirahastot eivät myöskään tahdo pärjätä vaikeissa olosuhteissa erityisen hyvin. Historiassa on käynyt niin, että mitä suurempi on ollut perinteisten sijoituskohteiden hintojen lasku, sitä negatiivisempi on ollut kullan ja muiden sijoituskohteiden välinen korrelaatio. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän muiden sijoituskohteiden hinnat ovat laskeneet, sitä paremmin kulta on pärjännyt.
Esimerkiksi vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin yhteydessä kullan hinta nousi yli 100 prosenttia vuoden 2008 alusta elokuuhun 2011. Toki kullan hintapiikki purkaantui osittain, kun keskuspankkien raju elvytys ja muut talouspoliittiset toimet käänsivät pörssikurssit pitkään nousuun ja estivät finanssitalouden täydellisen romahtamisen.
Kulta yleensä parantaa sijoitussalkun riskikorjattua tuottoa. Heinäkuun alussa tunnettu sijoittaja Mark Mobius suositteli uutistoimisto Bloombergin haastattelussa, että portfoliossa pitäisi olla kultaa vähintään 10 prosenttia.
Mobiuksen näkemys voi olla hieman yläkanttiin mutta yleensä noin 5–10 prosentin osuudella kultaa sijoitussalkun kehitys paranee niin paljon kuin kultaan sijoittaminen voi sitä tehdä. Toki tilanteissa, missä korkotaso on laskemassa ja sijoittaja arvioi perinteisten sijoitusten tuottoon liittyvän riskin kasvaneen merkittävän suureksi, Mobiuksen näkemys voi olla relevantti.
Pentti Pikkarainen
Kommentoi