Suomalaisilla kotitalouksilla on omaan asuntoon velkaa yhteensä noin sata miljardia euroa. Viime vuoden 0,8 prosentin keskikorolla, joka nollakorkoaikana merkitsi vain keskimääräistä pankin perimää korkomarginaalia, korkomenot olisivat vuodessa yhteensä noin 800 miljoonaa euroa. Nyt asuntovelallisten korkomenot ovat nousemassa vuositasolla miljardeilla.
Yleisin asuntolainojen viitekorko, 12 kk:n euribor on noussut Ukrainan sotaa edeltävästä -0,5 prosentin tuntumasta 3,3 prosenttiyksikköä marraskuun 2,8 prosenttiin. Kun tähän laskee päälle 0,8 prosenttiyksikön marginaalin, kokonaiskorko nousee 3,6 prosenttiin, eli 4,5-kertaiseksi viime vuoteen nähden.
Viimeisten 20 vuoden aikana asuntolainan efektiivinen (verotuksen huomioiva) korkokustannus on ollut korkeampi vain vuonna 2008, jolloin asuntolainojen keskikorko oli yli 5 % suurimman osan vuodesta. Tuolloin sai vielä täysimääräisen asuntolainan korkovähennyksen, joka leikkasi veroja kyseisenä vuonna 28 % maksetuista koroista. Vähennystä alettiin leikata vähitellen vuodesta 2012 alkaen, ja ensi vuonna sitä ei enää saa lainkaan.
Korkojen nousu tuntuu nyt täydellä painollaan omaan asuntoon lainaa nostaneen taloudessa. Yritysten ja asuntosijoittajien korkomenojen kasvua kompensoi korkojen vähennyskelpoisuudesta seuraava verojen aleneminen.
Vähittäiseen korkovähennyksen leikkaukseen lainanottajat ovat toki osanneet varautua. Sen sijaan poikkeuksellisen nopea korkojen nousu on voinut yllättää, sillä keskuspankkien politiikka ei ole ollut yhtä ennakoitavaa. Kaikki olivat varautuneet, että korot nousevat joskus, mutta eivät siihen, että ne nousevat näin jyrkästi.
Keskuspankit epäonnistuivat jossakin määrin rahapolitiikan ennakoitavuudessa. Toivoa sopii, että ne eivät epäonnistu laajemmin sen toimeenpanossa. Sen riskin varalta asuntolainan korkovähennys on syytä säilyttää talouspolitiikan työkalupakissa Suomessa, ja tarvittaessa ottaa vähennys käyttöön helpottamaan asuntolainaa tarvitsevien taloutta.
Toisin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, jossa lainat ovat kiinteäkorkoisia ja korkotason nousu nostaa korkokustannuksia lähinnä uusissa lainasopimuksissa, Suomessa korkotason nousu välittyy nopeasti, kun lähes koko asuntolainakanta on sidottu vaihtuviin viitekorkoihin. Tämän takia EKP:n rahapolitiikka iskee asuntovelkaisiin Suomessa myös paljon herkemmin kuin monessa muussa euromaassa.
Muualla korkojen nousua tasoittaa usein myös laaja verovähennysoikeus. Esimerkiksi kaikissa muissa Pohjoismaissa omaan asuntoon otetun lainan korkoja hyvitetään verotuksessa. Niissä muuten myös muiden lainojen (esim. autolainan) korot ovat vähennyskelpoisia.
Korkojen nousu osuu kotitalouksiin hyvin vaihtelevasti, sillä suurimmalla osalla ei ole asuntovelkaa lainkaan. Niillä, joilla velkaa on, tiedossa voi nyt olla tuhansien eurojen lisämenot vuodessa.
Jos korkotason poikkeuksellisen nopea nousu jatkuu eikä käänny, voi korkovähennys tulla taas tarpeeseen. Laskevassa asuntomarkkinassa se auttaisi vakauttamaan hintakehitystä ja kompensoisi asuntovelallisten kustannusten nousua. Väline on testattu ja sille on paikkansa myös asunto- ja lainamarkkinariskejä torjuvien työkalupakissa.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi