veronmaksajat.fi

Kakkua ei voi syödä sekä säästää – lyhennetty työaika vaatii rinnalleen paikallisen sopimisen

Kim Väisänen
Kim Väisänen

Yrittänyttä laitetaan

Kim Väisänen on ainakin startup-sijoittaja, sarjaepäonnistuja, hallitusamatööri, ex-pienyrittäjä ja tietokirjailija – myös Twitterissä @kimvaisanen

 

Britanniassa tehtiin paljon huomiota saanut kokeilu nelipäiväisestä työviikosta. Lähestyvien vaalien alla muun muassa SDP päätti ottaa kaiken ilon irti omaa intressiryhmäänsä hyödyttävistä tuloksista. Seuraavalla vaalikaudella pitäisi saada Suomeenkin laaja kokeilu nelipäiväisestä työviikosta. SAK komppasi samaan tahtiin poliittista siipeään. Työnantajaleirin mielipidettä asiaan ei ollut vaikea arvata, vaikka talousvaikuttaja Merja Mähkä edisti EK:n asiaa ihan rahaa vastaan

Olen melko vakuuttunut, ettei valtaosa työnsä ja virkansa puolesta asiaa kommentoinut tutustunut aiheeseen otsikkoja enempää. Britanniassa ei kokeiltu nimittäin mekaanisesti nelipäiväistä ma-to työviikkoa vaan työajan lyhentämistä ja joustavampia tapoja tehdä työtä. Jo ennen kokeilua työntekotapoja tehostettiin etukäteissuunnittelulla, luopumalla muun muassa ylimääräisistä palavereista ja tarpeettomasta matkustamisesta. 

Kokeilussa vapaapäivä saattoi osua keskelle viikkoa tai vapaapäivästä osa uhrattiin kiireaikana kapitalismin alttarille. Osa kokeiluun osallistuneista työntekijöistä tekisikin mieluummin lyhennettyjä päiviä viidesti viikossa kuin tavanomaisen pituisia päiviä neljästi viikossa.

Mukana olleiden brittiläisten työntekijöiden työviikko typistyi nelisen tuntia, 34 tuntiin. Tehty tuntimäärä ei juuri eroa suomalaisesta viikkotyöajasta, joka on Tilastokeskuksen työaikatutkimuksen mukaan päätyössä 35 tuntia. Saarivaltiossa siis siirryttiin piirun verran pohjoismaiseen työajan suuntaan.

Tulokset ovat hyvin samankaltaisia kuin aiemmin toisessa saarivaltiossa, Islannissa havaitut. Työ tehostuu yritystasolla työntekotavoista, -ajoista ja -keinoista sopimalla. Joustavaan malliin siirtymisessä työnantaja osallistuu yhteisiin talkoisiin viikkotyöaikaa lyhentämällä. 

Nelipäiväiseen työviikkoon tai lyhennettyyn työaikaan siirtymisen perusedellytyksenä on se, että työn tuottavuus todellakin kasvaa. Suomessa se ei ole kasvanut käytännössä ollenkaan vuoden 2007 jälkeen, vaikka keskeisissä kilpailijamaissa on pystytty ottamaan, jos ei nyt loikkaa, niin ainakin askel eteenpäin. Meillä on tutkitusti junnattu paikallaan. En ennusta mahdolliselle kotimaiselle työaikakokeilulle kovin kummoistakaan menestystä, jos ne pyritään tekemään nykyisen työehtosopimuskehikon puitteissa. 

Kun maamme perustuslaki ja keskeiset ihmisoikeussopimukset on pystytty tiivistämään noin 70-sivuiseen säädöskokoelmaan, ei ole tavatonta, että työehtosopimuksen pituus lähenee 200 sivua. Kyseisessä sivumäärässä aika moni asia määrätään hyvinkin pikkutarkasti. Sellaiseen ei ole jatkossa mahdollisuutta, jos halutaan neljässä päivässä viiden päivän tulos.

Tuottavuuden nostamiseksi pitää luopua työmarkkinaslangin mukaisista tekstikysymyksistä valtakunnantasolla, ja siirtyä päättämään asioista hyvinkin paikallisesti – ja hyvinkin joustavasti.

Näinköhän ay-liike on siihen valmis? Kakkua ei nimittäin pysty syömään ja säästämään.

Työn tuottavuutta haettaessa vain toinen vaihtoehto on tarjolla.

Ps. Kaikkea työtä ei pysty tekemään lyhyemmässä ajassa. Yövartija ei pysty tekemään kahdeksan tunnin vahtivuoroa kuudessa, vaikka olisi miten tehokas. Heikki Pursiaisen ansiokas katsaus aiheeseen Twitterissä.  

Kim Väisänen  

Kommentit (0)
 

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kolme ynnä viisi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit