veronmaksajat.fi

Lääkekorvaukset odottavat uudistamista – tasapuolisuus on huomioitava

Kati Nyman
Kati Nyman

Terveen paperit

Kati Nyman on Bayer AG:n globaali strategisen viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtaja, joka asuu tällä hetkellä Saksassa. Hänen vapaa-aikaansa hallitsevat monenlainen kestävyysurheilu ja mäyräkoira. Seuraa Twitterissä @kati_nyman

Luulitko, että sote on jo valmis? Minulla on uutisia: ei ole, ei ihan kohtakaan. Sote-uudistus aiheuttaa paljon erilaisia muutostarpeita lainsäädäntöön, ja näitä lukuisia yksityiskohtia aletaan vasta nyt suunnitella ja sovitella paikoilleen.

Yksi tärkeä kokonaisuus, joka odottaa uudistamistaan, on lääkekorvausten rahoitus, eli tuttavallisemmin lääkkeiden Kela-korvaukset.

Moni meistä hakee apteekista reseptilääkkeitä erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin miettimättä sen kummemmin taustalla olevaa korvausjärjestelmää. Toki Kela-korvauksen jälkeen itse maksettavaksi jäävän osuuden suuruus yleensä kiinnostaa.

Harvempi sen sijaan taitaa tietää, että meillä on Suomessa erikoisuus nimeltään lääkkeiden kaksikanavainen rahoitus:

  • Kela-korvattavat lääkkeet, jotka potilas hakee reseptillä apteekista. Kela-korvauksesta osa katetaan meiltä kansalaisilta eli sairasvakuutetuilta kerättävinä sairaanhoitovakuutusmaksuina, osa valtion tuloverotuksesta. Kela-korvauksen jälkeen potilaalle itselleen jää jokin omavastuuosuus itse maksettavaksi.
  • Sairaalalääkkeet, joita potilas saa ollessaan sairaalahoidossa. Sairaalalääkkeet ovat potilaalle maksuttomia, sillä julkisen terveydenhuollon sairaaloissa toteutettava lääkehoito sisältyy asiakasmaksuun. Sairaalaläkkeet rahoitetaan siis verovaroin.

Tämä tiukasti kahtia jaettu järjestelmä perustuu historialliseen kehitykseen ja yli 50 vuotta vanhaan lääkevalikoimaan, jossa sairaalalääkkeet olivat pääasiassa suonensisäisiä lääkkeitä.

Jako ei ole nykypäivänä enää lainkaan yksiselitteinen. Esimerkiksi monet sairaalalääkkeet annetaan nykyään poliklinikalla, ilman osastohoitoa, ja toisaalta esimerkiksi ihon alle pistettävän lääkkeen voi annostella joko terveydenhuollon henkilöstöön kuuluva tai potilas itse.

Samalla tämä kahtiajako saattaa muodostua esteeksi potilaan hyvän lääkehoidon toteuttamiselle. Se nimittäin voi johtaa osaoptimointiin, jossa pahimmillaan potilaalle valittavaa lääkehoitoa saattaa ohjata se, kuka lääkkeet maksaa: sairaala vai Kela. Tällöin potilaan hoitoa voivat ohjata toimijoille syntyvät kustannukset ja niiden optimointi eli sysääminen toisen rahoituskavaan maksettavaksi, ei tarkoituksenmukaisin lääkevalinta.

Kuulostaako monimutkaiselta? Sitä se onkin. Meidän tavallisten kansalaisten ei tarvitse onneksi olla perillä lukuisista lääkekorvausjärjestelmän yksityiskohdista. Sen sijaan meidän pitää pystyä luottamaan siihen, että saamme yhdenvertaisesti parhaat mahdolliset lääkkeet terveytemme edistämiseksi ja sairauksiemme hoitamiseksi – riippumatta siitä, missä päin Suomea asumme, ja mistä lääkkeiden rahoitus tulee.

Nykyisin nimittäin apteekista ostettavat reseptilääkkeet (eli Kela-korvattavat lääkkeet) korvataan potilaille ympäri Suomen samalla tavalla, yhtenäisillä korvausehdoilla, asuinpaikkakunnasta riippumatta. Lääkkeiden Kela-korvattavuudesta päättää maassa yksi taho, sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva lääkkeiden hintalautakunta.

Tämä valtakunnallinen menettely pitää säilyttää jatkossakin – ei siis pidä rakentaa sellaista Kela-korvausjärjestelmää, jossa sotessa Suomeen luodut hyvinvointialueet itse voisivat määritellä, mistä lääkkeistä alueen asukkaat saavat korvausta. Potilaiden eriarvoistumisen lisäksi alueellisten järjestelmien rakentaminen tuhlaisi yhteiskunnan resursseja ja johtaisi hallinnon tehottomuuteen.

Lääkerahoitus on siis tarkoitus ratkoa osana sote-uudistusta. Parasta aikaa on meneillään sosiaali- ja terveysministeriön selvitystyö erilaisista vaihtoehdoista. Pelissä on isoja periaatekysymyksiä, jotka vaativat huolellista harkintaa. Nostan esille erityisesti kolme tärkeää asiaa:

  • Kansalaiset eivät saa lääkehoidossaan joutua eriarvoiseen asemaan sen perusteella, millä maantieteellisellä alueella (hyvinvointialueella) he asuvat.
  • Sairaalassa käytettävien lääkkeiden ja apteekista ostettavien Kela-korvattavien lääkkeiden välinen raja ei saa haitata hyvän lääkehoidon toteuttamista ja sujuvaa lääkehoidon jatkumista sairaalasta kotiin ja toisin päin.
  • Tärkeää on myös, että järjestelmä olisi mahdollisimman yksinkertainen, palvelisi terveydenhuoltoa ja ihmisten paranemista. Sen pitää tukea sitä, että uudet lääkkeet tulisivat mahdollisimman nopeasti potilaiden käyttöön.

Lääkerahoituksen uudistus on tärkeä ja aiheellinen, ja se on syytä tehdä huolella. Toivon päättäjille viisautta ja taitoa perehtyä tähänkin erittäin kimuranttiin kokonaisuuteen, jolla on vaikutusta käytännössä kaikkien kansalaisten elämään ja terveyteen.

Kati Nyman

Kommentit (2)
 
  • REX 22.10.2021 14.15
     
    Kelpo kolumni, mutta päättyy - jälleen kerran - toiveiden tynnyriin.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Timo Törmikoski 25.10.2021 13.52
     
    Nykyhallitushan on keskittynyt suomalaisten talouden tuhomiseen. Kela korvaukset tulee säilyttää tasaveroisesti koko suomen alueella.
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan neljä ynnä viisi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit