Rahapolitiikkaan liittyy monenlaisia paradokseja, joten ei ole ihme, että monet kokevat aiheen hieman mystiseksi. Hintojen ja korkojen nousu tuntuu kotitalouksien arjessa konkreettisesti, mutta taustalla vaikuttavat rahapolitiikan syy-seuraus-suhteet näyttävät helposti ristiriitaisilta.
Jokainen on varmasti kokenut hetken hämmennyksen, kun on oivaltanut, että rahaa voi luoda tyhjästä. Lapsena opimme, että rahan eteen pitää tehdä kovasti työtä, mutta sitten paljastuukin, että rahaa syntyy pankeissa napin painalluksella.
Kauaa ei tarvitse miettiä ymmärtääkseen, miksi rahaa ei kannata painaa holtittomasti. Raha menettää arvonsa, jos sitä luo liikaa. Hinnat nousevat, ja 100 euron setelillä saa aiempaa vähemmän tavaroita ja palveluita. Todellista vaurautta ei synny seteleitä painamalla vaan työllä.
Keskuspankkien keskeisin tehtävä on ylläpitää hintavakautta. Hintavakaus tarkoittaa, että inflaatio on maltillista ja rahan ostovoima on ennustettavaa, jolloin yleisen hintatason heilahteluista ei tarvitse murehtia.
Hintavakaus tehostaa kansantalouden toimintaa, kun taloudellisia päätöksiä tehdessä voi keskittyä itse asiaan.
Yksi esimerkki ennustettavan inflaation tärkeydestä löytyy palkkaneuvotteluista. Kaksi vuotta sitten neuvotellut palkkojen yleiskorotukset ehkä näyttivät aikanaan hyvältä diililtä, mutta inflaation karkaaminen painoikin reaaliansiot pahasti pakkaselle.
Ostovoimakorjattuna suomalaisten ansiot ovat pudonneet 7,5 % huipulta ja laskeutuneet samalle tasolle kuin vuonna 2009. Eli 14 vuotta palkankorotuksia on pyyhkiytynyt pois.
Ympäri maailmaa keskuspankit ovat nostaneet ohjauskorkojaan taltuttaakseen hintatason nopean nousun. Koronnostojen tarkoituksena on kasvattaa kotitalouksien ja yritysten lainojen kustannuksia, mikä hidastaa talouskasvua ja lieventää hintojen nousupaineita.
Tässä onkin toinen rahapolitiikan suuri paradoksi: ostovoiman heikkeneminen estetään pistämällä kotitaloudet ja yritykset ahtaalle.
Suomalaisiin kotitalouksiin korkojen nousu on iskenyt poikkeuksellisen nopeasti. Suomessa asuntolainat tyypillisesti sidotaan vaihtuviin euriborkorkoihin. Muualla Euroopassa kiinteät viitekorot ovat yleisempiä, joten asuntovelalliset ovat paremmin suojassa korkojen nousulta.
Paradoksaalista on sekin, että koroilla on välitön inflaatiota nostava vaikutus. Korot ovat nimittäin eräänlaisia hintoja, joten nekin huomioidaan kotimaisessa kuluttajahintaindeksissä, jolla inflaatiota mitataan.[1]
Tällä hetkellä korkojen vaikutus on itse asiassa varsin valtava.
Hinnat nousivat huhtikuussa edelliseen kuukauteen verrattu 3,8 %, kun muutos skaalataan vuositasolle. Tästä 2,8 prosenttiyksikköä tuli asuntolainojen koroista. Eli asuntolainojen korkojen vaikutus inflaatioon oli 74 % suhteessa koko inflaatioon.
Varsinaista ristiriitaa tässäkään ei ole. Jos korot nyt laskettaisiin takaisin nollaan, niin inflaatio ei häviäisi kuin hetkeksi. Talous alkaisi pian taas ylikuumentua ja hinnat nousta.
Ilman korkojen kiristystä inflaatio-ongelmasta muodostuisi paljon nykyistä pahempi. Inflaatio ei palaa maltilliseksi itsestään eikä sillä ole luonnostaan ylärajaa.
Kun hintojen odotetaan nousevan, ne myös nousevat, koska yritysten on laitettava hintoihin vähän ekstraa inflaation varalta. Muuten voi käydä kuten suomalaisille palkansaajille, joiden palkankorotukset inflaatio söi.
Ainoa, mikä pitää inflaation ankkurissa, on keskuspankin inflaatiotavoite ja ihmisten luottamus siihen, että siitä pidetään kiinni rahapolitiikkaa kiristämällä tarpeen vaatiessa.
Turkki on tuore esimerkki maasta, jossa tätä talousoppia on lähdetty kyseenalaistamaan. Maan itsevaltainen presidentti Erdoğan päätti kokeilla päinvastaista konstia, ja pian inflaatio kipusikin 85 prosenttiin.
Voitko kuvitella, millaista Turkissa on neuvotella asuntolainaa? Kun ei tiedä, onko inflaatio tulevina vuosina 2 % vai 200 %, niin lainasopimus voi olla joko erinomainen diili tai täydellinen katastrofi. Tämän vuoksi pankkien on laitettava lainoihin muhkeat marginaalit.
Suomessa ja muualla maailmassa inflaatio on onneksi hiipumassa ja korkojen nousukin taittunee vuoden sisään. Paljoa iloa tästä inflaation pyrähdyksestä ei ole ollut, mutta ainakin taas yksi sukupolvi on oppinut kantapään kautta, ettei todellista vaurautta synny rahaa painamalla. Rahan arvo ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä pitää vaalia valppaasti.
Juha Itkonen
[1] EKP:n rahapolitiikka perustuu koko euroalueen ns. harmonisoituun kuluttajahintaindeksiin, jossa korot eivät ole mukana kuten kotimaisessa kuluttajahintaindeksissä.
Kommentoi