Vuodenvaihteessa tuli voimaan ensimmäisiä pääministeri Orpon hallituksen veronkevennyksistä liikennepolttoaineisiin ja ajoneuvoveroon. Muutoksilla toteutetaan hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti kotitalouksien ostovoiman vahvistamista keventämällä liikkumisen ja työn verotusta. Hallitusohjelmassa todetaan, että korkeat liikkumisen kustannukset heikentävät työn vastaanottamisen kannustimia.
Muutoksien on arvioitu alentavan verotuottoja vuoden 2024 tasossa noin 218 miljoonalla eurolla. Valtiontalouden näkökulmasta lovea verotuottoihin polttoaineista ja ”vanhojen” (ns. NEDC-päästömittauksen perusteella verotettavien) autojen ajoneuvoveroista on luvassa ennen pitkää muutenkin, kun autokanta uusiutuu ja sähköistyy kaiken aikaa.
Autoilusta kertyvien verotulojen kehittymiseen tulevaisuudessa voi vaikuttaa myös se, että läntisissä maissa nuoremmat sukupolvet tarttuvat rattiin ja hankkivat ajokortin yhä harvemmin. Yhtenä syynä ilmiöön on arveltu autoilun yleistä kallistumista, kuten myös mm. vähentynyttä autontarvetta, pienituloisuutta, verkkokauppaa ja taksisovelluksia.
Trendi resonoi autottomuutta tukevan kaupunkisuunnittelun kanssa. Ja ehkäpä kaupungistuminen vähentää itsessäänkin yhä useamman tarvetta hankkia auto.
Ajokorttien suhteen Suomi ei poikkea muista länsimaista. 19-vuotiaiden ikäluokassa B-luokan ajo-oikeuden omaavien osuus on alentunut 11 prosenttiyksikköä (79 % -> 68 %) vuosien 2004–2022 välillä. Työn vastaanottaminen käy eittämättä hankalaksi, jos työmatka edellyttää autoa, joka vaatii ajokortin, jota ei ole.
Myös korkeat liikkumisen kustannukset voivat toki heikentää joidenkin työn vastaanottamisen kannustimia, eikä se ole ihme, jos kerran yksi syy hiipuvaan kiinnostukseen autoilua kohtaan on raha. Voitaneen todeta, että liikenteen ja yksin henkilöautoilunkin rahalliset kustannukset ovat yhteiskunnallisesti mittavat, vaikka summan arvioiminen ei välttämättä ole aivan mutkatonta. Jäljempänä kuitenkin joitain arvioita suuruusluokasta.
Tilastokeskuksen kotitalouksien kulutusmenotilastojen mukaan kotitaloudet käyttivät liikenteeseen vuonna 2022 noin 15 miljardia euroa (n. 11 % kokonaismenoista), josta noin 12 miljardia (n. 9 % kokonaismenoista) muodostui autoista (07.1.1) sekä yksityisajoneuvojen käytöstä (07.2) tilaston luokittelussa.
Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen ennakkotietojen mukaan kotitaloudet kuluttivat keskimäärin noin 5 300 euroa liikenteeseen (13,5 % kokonaiskulutuksesta) vuonna 2022.
Henkilöautoilusta koituvien kustannuksien suuruusluokkaa voi arvioida myös kilometrikorvauksen määrän avulla. Korvaukseen kiteytyy autoilun keskimääräiset kiinteät ja muuttuvat kustannukset rahoituskustannuksineen ja poistoineen. Vuonna 2022 korvauksen suuruus oli 46 snt/km ja vuonna 2024 jo 57 snt/km.
Jos henkilöautoilun vuosittaista kustannusta arvioisi vuoden 2022 kilometrikorvauksen ja Tilastokeskuksen Tietilaston henkilöautojen ajosuoritteen perusteella (38,4 mrd. km vuonna 2022), yksin henkilöautoilusta kertyisi näin laskettuna kustannuksia vuositasolla 17 miljardia euroa. Erotusta mainittuihin Tilastokeskuksen kotitalouksia koskeviin lukuihin koituu muun muassa siitä, että kotitaloudet eivät ole ainoa ryhmä, joka käyttää henkilöautoja.
Vuoden 2024 kilometrikorvauksella ja vuoden 2022 ajosuoritteella summa nousisi 22 miljardiin, joka vastaisi noin kahdeksaa prosenttia suhteessa saman vuoden ennustettuun BKT:hen.
Yhden prosentin muutos tähän henkilöautojen ajosuoritteeseen tarkoittaisi 220 miljoonan euron muutosta vuosikustannuksiin, suuntaan tai toiseen. Se on summana samaa mittaluokkaa kuin vuoden alusta voimaan tulleet liikkumisen verotuksen kevennykset vuonna 2024.
Jos investointi liikenteen infrastruktuuriin tuottaisi mainitun muutoksen henkilöautoilun kokonaisajosuoritteeseen ja jos investoinnin vaikutusta henkilöautoilusta koituviin kustannuksiin tarkastelee vaikkapa 50 vuoden ajanjaksolla, kustannusten muutoksen suuruusluokka olisi henkilöautoilijoille staattisesti toistakymmentä miljardia. Keskeistä on tietysti se, mikä on muutoksen etumerkki.
Voitaneen kuitenkin pitää ristiriitaisena, jos valtion tulee toteuttaa kevennyksiä liikkumisen verotukseen (polttoaineveroihin ja ajoneuvoveroon) ostovoiman ja työn vastaanottamisen kannustimien parantamiseksi, samalla jos yhdyskuntarakenne käytännössä ohjaa – vaikkei suoranaisesti pakotakaan – monia kotitalouksia hankkimaan autopaikalleen tai -talliinsa käyttökustannuksiltaan tyyriin auton tai kaksi, jotka haukkaavat ostovoimasta tuntuvan osan.
Ristiriitaiselta tuntuu myös se, että henkilökuljetusten (julkisen liikenteen) alennettua arvonlisäverokantaa yhtäältä korotetaan 2025, kun tavoitteena on toisaalta keventää liikkumisen verotusta ja parantaa työn vastaanottamisen kannustimia.
Ajokortittoman, fyysiseltä kunnoltaan työkyvyttömämmäksi käyvän sekä työttömän väestön puolesta pitänee toivoa, että henkilöautottoman ja aktiivisten kulkutapojen vaihtoehdot sekä infrastruktuuri parantuisivat vastineeksi. Kenties se voisi olla hyödyksi muillekin.
Janne Kalluinen
Kommentoi