Useat korkeakoulussa opiskelleet tuttavani ovat opiskeluvuosiensa jälkeen keskusteluissa harmitelleet sitä, etteivät ottaneet opiskellessaan opintolainaa tai ainakin, että hoksasivat nostaa lainaa liian myöhään.
Opintojen aikana opintolainan ottamista suositeltiin, joskaan sitä ei juuri perusteltu. Miksi se silloin houkuttelisikaan: jos lainasta maksetaan korkoa ja toimeen tulee ilman lainaakin, miksi ihmeessä velkaantua?
Vastaus on varsin selvä: määräajassa valmistuvan korkeakouluopiskelijan ei tarvitse maksaa opintolainaansa kokonaan takaisin opintolainahyvityksen (aiemmin opintolainavähennys) ansiosta.
Opintolaina auttaa keskittymään opiskeluun työnteon sijaan, jos toimeentulo on tiukassa. Tästä huolimatta moni opiskelija ei halua nostaa opintolainaa.
Opintolainahyvitys jopa 5 000 euroa, jos lainaa on 15 000 euroa
Opintolainahyvityksen rahallinen hyöty voi olla helpostikin nelinumeroinen summa: esimerkiksi 300 opintopisteen maisterintutkinnon viidessä vuodessa suorittava saa 15 000 euron opintolainasta opintolainahyvitystä 5 000 euroa. Summan kuittaa Kela.
Jos lainaa nostaa 3 000 euroa/lukuvuosi, laina kerryttää 1,5 %:n korolla toimitusmaksujen kera karkeasti arvioiden vajaan 1 000 euron verran kuluja valmistumishetkellä.
Tarkastellaan asiaa muutaman esimerkin avulla. Kaikissa esimerkeissä lainaa nostetaan 3 000 euroa viideltä lukuvuodelta (yht. 15 000 e), jolloin hyvitys maisterintutkinnosta on 5 000 euroa. Korko- ym. kulut olkoon yllä mainittu 1 000 euroa.
Hanski käy kesätöissä ja opiskelee syys- ja kevätlukukaudella täysipäiväisesti
1) Hanski nostaa lainaa ensisijaisesti elämänlaatunsa parantamiseen. Hanski käy kesät töissä, mutta pystyy opiskelemaan lainansa turvin työskentelemättä varsinaisilla lukukausilla. Hän pystyy keskittymään opiskeluun täysipainoisesti, viettämään parin viikon kesä- ja joululoman ja käymään joskus opiskelijariennoissakin. Lainasta hän säästää 1 000 euroa vuodessa varmuuden vuoksi ja kuluttaa loput.
Oiva bilettää, tekee toisinaan töitä ja luovii kurssit läpi
2) Oiva oli tuskin orientaatioviikollakaan luentosalien vakiokasvo – saati sen jälkeen. Oivan opintosuunnitelmaan kuuluu muutakin kuin metodiikan opintoja: lainaraha hupenee pääosin matkusteluun, harrastuksiin ja yöelämään. Loput rahat hän mielestään tuhlaa. Oiva suoriutuu tenteistään rimaa hipoen, luentomuistiinpanot ja kurssien Moodle-avaimet hän kerjää lukuisilta tuttaviltaan. Laajan kaveriverkostonsa ja puhelahjojensa ansiosta hän löytää itselleen töitä silloin, kun tarve sitä vaatii.
Erin opiskelee, tekee töitä ja säästää lainarahat
3) Erin nostaa lainat, opiskelee ja käy jatkuvasti töissä. Hän on tarkka rahoistaan, eikä tarvitsisi lainaa, mutta nostaa sitä silti. Lainarahat hän tallettaa säästötilille. Erinin elämästä puuttuu vapaa-aikaa, jota hän ei alituiselta opiskelultaan ja työnteoltaan voi itselleen suoda.
Kaikki valmistuvat viidessä vuodessa, ja heille myönnetään 15 000 euron lainoista 5 000 euron opintolainahyvitys. Toisin sanoen kukin em. henkilöistä maksaa lainastaan itse 10 000 euroa + korot ja kulut, 1 000 euroa.
Sikäli kun Erin ei ole kuluttanut lainarahojaan, hän voi kuitata opintolainansa valmistumisen jälkeen säästyneistä lainarahoistaan. Lainan lyhentämisen, opintolainahyvityksen sekä korkojen ja kulujen jälkeen Erin nettoaa 4 000 euroa. Erinille maksetaan säästötililtä jonkinlaista korkokin, mutta yksinkertaisuuden vuoksi jääköön se nyt huomiotta (opintolainan sijoittamisesta puhumattakaan).
Hanskille jäi lainastaan säästöön 5 000 euroa, ja hän saa myös opintolainahyvitystä 5 000 euroa. Kun korot ym. kulut olivat 1 000 euron luokkaa, säästöjen jälkeen hän tarvitsee lyhentää lainaa 6 000 eurolla.
Oiva puolestaan käytti koko lainansa elämiseen. Oiva saa 5 000 euron opintolainahyvityksen, ja pankille hän pulittaa nettona 11 000 euroa lyhennyksineen, korkoineen ja kuluineen.
Valmistumisen jälkeen parhaimmassa taloudellisessa asemassa on Erin. Hänen opintovuotensa eivät olleet hedonismilla pilatut, toisin kuin Oivalla. Hanskin opiskeluvuodet olivat jotain siltä väliltä.
Kenen ratkaisu oli lopulta paras? Kysymys on subjektiivinen – eikä kyse ole pelkästään rahasta.
Opintolaina mahdollisti esimerkkihenkilöille omanlaisensa elämäntyylin, ja opintolainahyvityksestä kaikki hyötyvät rahallisesti yhtä paljon. Opintolainasta koituvaa muuta kuin taloudellista hyötyä on kuitenkin hankalaa mitata Hanskin ja Oivan tapauksessa, sikäli kun he ovat saaneet kulutukselleen vastinetta. Vastineesta koituva hyöty voi merkitä paljon enemmän kuin rahan kulumisesta aiheutuva menetys.
Jos Erin ei mennyt Hanskin ja Oivan kanssa marraskuisena iltana raveihin kympin sisäänpääsymaksun vuoksi, menettikö Erin enemmän kuin säästi?
Entä jos en valmistu ikinä?
Opintolainahyvitykseen liittyvä riski on, ettei valmistukaan määräajan kuluessa. Silloin opintolainahyvitys jää saamatta, ja opintolaina täytyy maksaa takaisin korkoineen omasta pussista. Laina itsessään todennäköisesti jouduttaa valmistumista, kun resurssejaan voi kohdentaa palkkatyöstä opiskeluun.
Toinen riski on korkojen nousu. Tässä blogissa korkolaskelma on tehty 1,5 %:n korolla, joka on kirjoitushetkellä huomattavasti nykytasoa korkeampi (uusien opintolainojen keskikorko 0,37 %, 8/2019: Suomen Pankki).
Opintolainahyvityksen määräaika maisterintutkinnossa (300 opintopistettä) on kuusi lukuvuotta. Eläketurvakeskuksen blogissa on mainittu vuonna 2017, että maisterien keskimääräinen valmistumisaika on 5,8 vuotta, eli juuri alle tavoiteajan. Luvun ei tosin kannata antaa hämätä: se ei huomioi opiskelijoita, jotka eivät valmistu.
Jos opintojen alussa arvioisi valmistuvansa määräajassa 50 % todennäköisyydellä ja saisi 4 000 euron hyödyn lainakorkojen ja -kulujen jälkeen (5000 €–1000 €); ja 50 % todennäköisyyden sille, ettei valmistu määräajassa (mutta maksaa oletetut 1 000 euron lainakulut), odotusarvo 15 000 euron opintolainan taloudellisesta hyödystä on tällöin 1 500 euroa (= 4000 € * 50 % - 1000 € * 50 %).
Jos oma valmistuminen arveluttaa ja riskiä haluaa pienentää, voi opiskella pari vuotta ilman lainaa ja arvioida sen jälkeen, etenevätkö opinnot riittävällä tahdilla. Tällöin korkoakin tulee maksettavaksi vähemmän. Ja jos opintolaina arveluttaa silti, voi tehdä kuin Erin esimerkissä edellä.
Me ihmiset olemme enemmän tappion kaihtajia kuin voiton tavoittelijoita. Opintolainan nostaminen vaatii ripauksen rohkeutta ja luottoa omiin kykyihin. Opintolainan riskit nähdään ehkä hivenen suurempina kuin ne realistisesti ajateltuna oikeastaan ovat.
Janne Kalluinen
Kommentoi