Kuntien välisen muuttoliikkeen ennakkotiedot (kuva 1) osoittavat koronakriisin vaikuttavan myös asumisen valintoihin. Turvallisuushakuisuus nostaa väljemmän asuinympäristön houkuttelevuutta.
Edellisvuoteen verrattuna muuttotilastoissa häviäjänä ovat nimenomaan yhden aluetyypin kunnat, kaikkein sisimmän eli tiiveimmän kaupunkialueen kunnat. Helsingin ja Espoon osuus on 90 prosenttia tämän ryhmän tappiosta suhteessa edellisvuoteen.
Voittajiksi on noussut tasaisesti hyvin monenlaisia kuntia. Pienemmät ja väljemmin asutut kaupungit ja kehysalueet ovat pärjänneet hyvin. Maaseutu on kokonaisuudessaan myös selvä voittaja, etenkin paikalliskeskukset ja ydinmaaseutu.
Kuva 1. Kuntien välinen muuttoliike huhti-kesäkuussa 2019 ja 2020
Onko kyseessä väliaikainen ilmiö vai pysyvä käänne? Luultavasti koronaviruksen vaikutus jää väliaikaiseksi, ja rokote lopulta palauttaa alueellisen keskittymistrendin. Kaupunkien elinvoima houkuttaa taatusti jatkossakin.
Silti jopa 31 prosenttia kaupungissa asuvista on harkinnut muuttoa maaseutumaisempaan ympäristöön. Koronan myötä vauhdittunut etätyö voi olla se ratkaiseva tekijä, joka muuttaa monien pohdinnan päätöksiksi. Etätyön yleistyminen menee hiljalleen etenevän teknologisen kehityksen kanssa samaan suuntaan, joten pysyvä keskittymistä hillitsevä voima voi hyvin olla muodostumassa.
Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä muuttoliikkeestä väljemmille vesille ei vielä yhden vuosineljänneksen perusteella voida kuitenkaan tehdä, sillä jo syksyn opiskelijamuutot voivat taas kääntää kelkan.
Lisäksi kuntien väliset muutot eivät ole ainoa alueelliseen väkilukuun ja siten asuntojen kysyntään vaikuttava tekijä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla nettomaahanmuuton ja luonnollisen väestönkasvun (eli syntyneet miinus kuolleet) vaikutus on kotimaan muuttoja suurempi (kuva 2).
Kuva 2: Väkiluvun muutoksen kolme komponenttia 1990-2019
Oma koti muodostaa keskimäärin puolet kotitalouksien varallisuudesta. Alueellisen erkaantumisen nurjalla puolella kodin arvo laskee (kuva 3).
Varallisuuden säilyttämiseksi ennallaan arvonalentuminen tulisi jyvittää asumiskuukausille ja säästää saman verran muihin sijoituskohteisiin. Kasvukeskuksissa puolestaan ensiasunnon ostajat joutuvat sietämään velkahuoliaan.
Kuva 3. Asuntojen neliöhinnat 2019 ja niiden vuosimuutos 2007-2019
Etätyötä tukevan infrastruktuurin, teknologian ja työelämän käytäntöjen kehittyminen saattaa tasata asuntojen alueellista kysyntää, ja keskittyminen voisi ainakin joillain alueilla löytää saturaatiopisteensä. Tällöin asuntomarkkinoiden eriarvoistava varallisuusvaikutus laimenisi.
Hannu Nummiaro
Kommentoi