Suomen väestökehityksen suunta on ollut tiedossa jo pitkään, mutta viimeaikaisissa ennusteissa luvut ovat muuttuneet yhä rumemmiksi. Syntyvyys on laskenut nälkävuosien tasolle ja vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Väestökatoon ei ole tarjolla helppoja ratkaisuja.
Julkisuudessa aiheesta on debatoitu paljonkin. Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto julkaisi kirjan Puuttuvat puoli miljoonaa, Teknologiateollisuudesta vaadittiin Suomeen vuosittain 50 000 uutta maahanmuuttajaa ja tutkija Pasi Saukkonen varoitteli uskomasta liian helppoihin ratkaisuihin väestökehityksen suunnan kääntämiseksi.
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomessa kuolee vuoden 2060 loppuun mennessä 700 000 ihmistä enemmän kuin syntyy. Hämmentävää on poliitikkojen ja poliittisten puolueiden hiljaisuus tämän maatamme perusteellisesti ravistelevan kysymyksen äärellä.
Väestökato ravistelee yhteiskunnan jokaista sektoria. Työvoimapula koettelee lähes joka alaa, väestön ikääntyminen kuormittaa terveydenhuoltoa ja asuntomarkkinat eriytyvät kovaa vauhtia. Valtaosa Suomen kunnista menettää väestöään ja osa nopealla vauhdilla.
Maakuntakeskusten ulkopuolella asunnot tyhjenevät ja menettävät arvoaan. Suurissa kaupunkikeskuksissa taas kamppailtaisiin asuntopulan kanssa, jollei viime vuosien massiivinen rakentaminen ja koronan aiheuttama väestönkasvun hidastuminen olisi osuneet samaan ajankohtaan.
Epävarmassa maailmassa kahta tulevaisuustrendiä voi edelleen pitää lähes varmana: kaupungistuminen ja kansainvälistyminen tulevat jatkumaan. Työvoimapulasta ei selvitä ilman nykyistä vilkkaampaa maahanmuuttoa. Nopea kansainvälistyminen näkyy pääkaupunkiseudulla ja on oletettavaa, että maahanmuuttajaväestö keskittyy jatkossakin suurille kaupunkiseuduille.
Suomeen muualta muuttavia ihmisiä ei voi kuitenkaan tarkastella vain työvoimana. He elävät tavallista arkea erilaisine tarpeineen. Kaikille pitää löytyä koti, lapsille myös päiväkoti- ja koulupaikat. Yhä useammassa ovessa lukee jatkossa vierasperäinen nimi, ja oletettavasti monet Suomeen muuttavat asuvat ainakin ensin vuokralla. Varsinkin pääkaupunkiseudulla vuokranantajien ja taloyhtiöiden pitäisi osata jo vastata kansainvälistymiseen.
Tulevissa eduskuntavaaleissa väestökehityksen tulisi olla yksi pääteemoista. Kehityksen suuntaa tuskin pystyy kokonaan kääntämään, mutta tarvittavista toimista olisi löydettävä yhteisymmärrys.
Samaan aikaan, kun tehdään kaikki toimet väkiluvun kääntämiseksi kasvuun, on myös sopeuduttava muutokseen. Yhteiskunnallinen murros on massiivinen, ja siihen tulisi varautua niin yhteiskunnan palveluissa kuin työ- ja asuntomarkkinoillakin.
Hanna Isbom
Kommentoi