Näinä päivinä viimeisetkin city-ihmiset alkavat laittaa lomakamppeita kasaan ja palaavat kaupunkeihin tai niiden liepeille.
Suomalaiset ovat mökkikansaa -ajatus on jotenkin automaattisesti yhdistetty vanhempiin ikäpolviin, vaikka mökkikaupoilla liikkuvat nyt aktiivisesti myös nuoret aikuiset. Korona-aika teki nimittäin tehtävänsä. Työ- ja elinkeinoministeriön tuore selvitys löysi suurimman muutoksen juuri nuorten innossa matkailla ja mökkeillä kotimaassa.
On toinenkin mökkiklisee, joka ei pidä enää paikkaansa. Nimittäin se, että ostajille kelpaisi vain viimeisen päälle varusteltu vapaa-ajan asunto järven tai meren rannalla, mieluiten tunnin ajomatkan päässä kotoa.
Välittäjät kertovat kuitenkin nuorista hipsteriperheistä, jotka hakevat nimenomaan edullista kuivan maan mökkiä kasvimaan kera. Samasta syystä pääkaupunkiseudun siirtolapuutarhapalstoista on huutava pula ja niiden pikkumökeistä pitää maksaa jo kuusinumeroinen summa.
Etätyö vakiintui pandemian aikana osaksi yli miljoonan suomalaisen palkansaajan arkea. Nyt jos koskaan olisi mökkikuntien pohdittava, miten tämä ajankäytön historiallinen sekoittuminen olisi hyödynnettävissä paikallisena lisäelinvoimana.
Varmasti kuntapäättäjät tätä pohtivatkin – tosin kovin ahtaina etätyön infrahankkeina.
Kylätalon varustaminen uusimmalla tietotekniikalla ei ole kallista, mutta onko tällaiselle yhteistilalle riittävästi käyttäjiä? Valokuidun vetäminen joka mökkikolkkaan vasta onkin kallista ja pärjäisikö valtaosa etätyöntekijöistä sittenkin mobiiliyhteyksin, ilman raskaita kaivuutöitä?
Etäasukkaiden sitouttaminen edellyttää kunnalta lopulta hyvin samankaltaisia panostuksia kuin vakiasukkaidenkin. Kyse ei ole vain työnteon teknisestä sujuvuudesta vaan perheen viihtyvyydestä, palvelujen saatavuudesta ja lähiluonnon hyvinvoinnista.
Eli yksinkertaisesti kuntatalouden vastuullisesta hoitamisesta. Aktiivisesta paikallaoloajasta riippumatta jokaiselle asukkaalle on tärkeää, että kauppaan ja lääkäriin on kohtuullinen matka, vesi on uimakelpoista ja kulttuuriakin olisi tarjolla.
Mökkikunnissa ladattiin ehkä liikaakin toiveita kaksoiskuntalaisuuteen, jonka myötä etäasukkaista olisi saatu automaattisesti uusia verotuloja. Pikkuhiljaa on kuitenkin käynyt selväksi, ettei politisoitumaan päässyt hanke etene perustuslaillisten ongelmien takia. Hallitusohjelmakin puhuu vain sisäsiistimmän ”monipaikkaisuuden” tukemisesta.
Kun uutta rahoitusautomaattia ei ole luvassa, on kunkin kunnan tartuttava mahdollisuuteen määrätietoisesti ja luovasti.
Edelläkävijäkunnat ovat jo ymmärtäneet, että myös nykyisillä veroinstrumenteilla, kiinteistöverolla ja kuntaveroprosentilla, voi operoida, kun halutaan houkutella lisää asukkaita. Euromääräiset lapsibonukset ovat edelleen monessa kunnassa käytössä.
Silti raha on vain yksi osa yhtälöä. Käytännön muuttovoitot tehdään, kun monen kunnan väkiluku kaksinkertaistuu lomakuukausien ajaksi. Voi hyvinkin olla ratkaisevaa, millaisia tapahtumia ja infotilaisuuksia kesäasukkaille järjestetään silloin kun he ovat maisemissa. Toivottavasti kuntamarkkinoijat eivät nuku etsikkoaikansa ohi.
Antti Oksanen
Kommentoi