Talouskeskustelua käydään lähtökohtaisesti suurten ja keskisuurten yritysten ehdoilla. Sama koskee liike-elämän edunvalvontaa. Siitä pitävät huolen muun muassa EK, Suomen Yrittäjät ja Keskuskauppakamari.
Työllisyyden kannalta tämä painopiste on perusteltua. Ei kuitenkaan muuttuvan työelämän läpi tarkasteltuna.
Noin 95 prosenttia yrityskunnasta on mikro- tai yksinyrityksiä, jotka työllistävät keskimäärin vain yrittäjän itsensä tai lisäksi yhden toisen henkilön. Tällaisia yrityksiä on Suomessakin parisataa tuhatta.
Yrittäjätarinoita on lähes yhtä monta. Joillekin se on elämäntapa, joillekin taas pakkorako. Kilpailu- ja kysyntäpaineessa moni kiinteä työsuhde muuttuu alihankinnaksi.
Työelämän murros on jäänyt katveeseen sekä poliittisilta päättäjiltä että perinteisiltä etujärjestöiltä.
Muutosta edustavat tahot eivät istu työmarkkinoiden vanhoihin rakenteisiin, joten pelkkä keskusteluyhteyden rakentaminen valtaapitäviin on ollut hankalaa. Mikro- ja yksinyrittäjät saivatkin reilu vuosi sitten oman järjestönsä.
Julkisuudessa huomio on kohdistunut alustatalouden suorittaviin töihin, viime viikkoina ennen kaikkea kuljetuspalvelu Woltin lähetteihin.
Näissäkin tapauksissa työsuhteen todellinen luonne yrittäjyyden ja palkollisuuden välimaastossa on juridisesti epäselvä. Siihen liiketoiminnan kannattavuus osaltaan perustuukin.
Toinen näköharha yrittämisestä välittyy sekin median kautta. Marraskuun verolistaukset olivat taas täynnä pelialan kasvuyritysten perustajien miljoonatienestejä.
Tämä ei ole kyseisten yrittäjien vaan yleisen menestyskiiman vika. Tulokuningasjuttujen takana on yleisön halu lukea onnistumisista ja rikastumisesta vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.
Esimerkiksi hoiva-alan yksinyrittäjän sinnittely taantumassa tarjoaa lähinnä harmaata arkidraamaa. Kassavirtaa pitää saada sen verran, että selviää laskuista ja eläkemaksuista. Omistaja nostaa yrityksestään palkkaa, jos siihen on varaa. Ei otsikkoainesta.
Työnteon ja kasvun esteiden poistaminen on isossa roolissa nykyhallituksenkin ohjelmassa. Olennaista on, että ketjun alkupäästä nousisi enemmän yrityksiä kasvavalle ja työllistävälle tasolle. Nyt virta vie toiseen suuntaan.
Etlan tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisyritysten keskuudessa on selvästi yleisempää siirtyä pienempään kokoluokkaan kuin suurempaan. Tutkimusaineisto oli vuosilta 2008–2020 , eli mukana olivat finanssikriisin karut vuodet mutta ei toisaalta vielä pandemiaa.
Kuinka ollakaan, eniten kasvun esteitä koettiin juuri mikroyrityksissä. Selkein este yksinyrittäjien mielestä oli velkaantumisen pelko, kun henkilökohtainen omaisuus voi hyvin olla kiinni yrityksen veloissa. Myös (yli)sääntely ja hallinnollinen taakka nousivat esiin yrittäjien vastauksissa.
Velkaantumisen ja siihen liittyvien riskien tarkassa hallinnassa on viisautta. Mutta kun mennään toimintaympäristön ja yhteiskunnan ilmapiirin puolelle, viranomaiset, asiakkaat ja ystävät voivat tehdä paljonkin yksinyrittäjän eteen. Voi vaikka aloittaa kysymällä, että miten hänellä menee.
Antti Oksanen
Kommentoi