Vielä joudutaan jännittämään, mitä Säätytalolta tulee ulos, kun hallitusneuvottelut lopulta päättyvät. Varmaa on se, että uutiset eivät ole hyviä valtion monopoliyrityksille.
Vaalien voittajien ohjelmista ei löydy ymmärrystä Veikkaukselle tai edes Alkolle, joiden asemaa on muutenkin pitkään murentanut vahva lobbaus. Takana ovat ulkomaisten rahapeliyhtiöiden ja päivittäistavarakaupan syvät taskut.
Kilpailijat haluavat tietenkin monopolien apajille. Kumpikin osapuoli pystyy tuottamaan selvityksiä, jotka perustelevat vakuuttavasti sekä monopolien purkamista että niiden säilyttämistä. Rahapelaaminen ja alkoholin käyttö aiheuttavat terveys- ja sosiaalihaittoja ja kuormittavat siten hyvinvointipalveluja – myyjästä riippumatta.
Kun pöly hälvenee, on kuitenkin pragmaattisesti arvioitava, millainen on näiden sektorien todellisuus digiaikana.
Monopoli ei ole kummassakaan tapauksessa toiminut tarkoituksenmukaisella tavalla sen jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Lähes 30 jäsenvuoden aikana on kansakin ehtinyt tottua ajatukseen työvoiman, tavaroiden ja palvelujen vapaasta liikkuvuudesta sisämarkkinoilla.
Siksi kuluttajat hankkivat tuotteensa muilla tavoin kuin virkamiehet ovat joskus ajatelleet. Yleensä se tapahtuu siellä missä ostaminen on helpointa eli verkossa.
Julkiset monopolit edustavat talouden valtioriippuvuutta puhtaimmillaan. Neitseellisillä markkinoilla valtiota on totta vie tarvittukin käynnistämään uutta liiketoimintaa, mutta kypsyneillä ja kilpailluilla aloilla monopoleista voi tulla uudistumisen ja kasvun este.
Valtioriippuvuuteen on tänä keväänä kiinnittänyt huomiota niin nobelisti Bengt Holmström (Kauppalehti 29.3.2023) kuin muutkin raskaan sarjan talousvaikuttajat.
Myös valtionyhtiöiden toimet ovat antaneet siihen toistuvasti aihetta. Fortumin edellisen hallituksen epäonnistuminen johdon palkitsemisessa on uusin lenkki omistajaohjauksen ongelmien pitkässä ketjussa. Hyvä hallintotapa hukkuu helposti päivänpoliittisiin myrskyihin etenkin pörssiyhtiöissä, joissa valtio on enemmistöomistaja.
Ei siis ihme, että maltillisina ääninä tunnetut Risto Murto ja Harri Sailas ovat julkisesti peräänkuuluttaneet valtion enemmistöomistusten purkua ainakin Fortumissa ja Finnairissa. Vähemmistöomistajakin voi käyttää yhteiskunnallisesti strategisissa yhtiöissä merkittävää valtaa.
Holmströmin ehkä häkellyttävin huomio osuu hyvinvointivaltion kasvattien perusmentaliteettiin: olemme riippuvaisempia valtiosta kuin kanssaihmisistä. Eihän se niin saisi mennä.
Hyvinvointivaltion tarpeesta ei saada Suomessa jatkossakaan riitaa. Kansalaisten omavastuun asteesta pitää silti käydä keskustelua julkisen talouden kestävyyden puitteissa.
Monopolit olivat joskus hyvä instrumentti maksimoida jonkin liiketoiminnan tuotot ja minimoida sen haitat, mutta tämä juna meni jo. Valtio on parempi lainsäätäjä kuin omistaja, joten parempi panostaa siihen ensimmäiseen tehtävään.
Antti Oksanen
Kommentoi