Veronmaksajien värikäs historia on yksissä kansissa, kun filosofian tohtori Jouni Yrjänä sai valmiiksi tutkimuksensa 75-vuotiaasta liitosta. Uutuuskirja julkaistiin marraskuun lopulla.
Lähteet sen kertovat. Veronmaksajain Keskusliiton toiminta on muuttunut voimakkaasti ympäröivän yhteiskunnan mukana.
Vahvasti politisoituneilla 1950–1970-luvuilla liitto käytti kovaakin kieltä, kun se koetti pitää valtion menot kurissa ja verorasituksen kohtuullisena. Fokus oli vallan käytävillä ja julkiseen mielipiteeseen vaikuttamisessa – välillä hirtehisinkin keinoin, kun esimerkiksi jalkapuuhun sidottua verokarhua kärrättiin avolavalla pitkin maita ja mantuja.
Tämän päivän Veronmaksajat taas on hienovarainen, verotuksen ja talouden asiantuntijuuteen toimintansa pohjaava palveluorganisaatio.
Alusta lähtien liitto halusi kasvaa nimenomaan laajapohjaiseksi kansalaisjärjestöksi. Tämä edellytti keskittymistä monipuolisiin jäsenpalveluihin. Kymmenen viime vuotta liiton jäsenmäärä on pysytellyt 230 000:n tasolla. Esimerkiksi Ruotsin Skattebetalarnalla jäseniä on noin 40 000.
Miten tämä Veronmaksajien kehityskaari Suomessa oli yleensä mahdollinen? Monessa muussa massa vastaavasta järjestöstä tuli yhden asian lobbausorganisaatio, joka ei tyypillisesti saanut laajoja kansalaispiirejä taakseen.
Järjestö kuin yritys
Veronmaksajien historian kirjoittanut Jouni Yrjänä pitää Jaakko Karin toimitusjohtajakautta 1980-luvulla merkittävänä vedenjakajana. Liiton toiminta ja erityisesti sen julkisuuskuva uudistui, näkyvyys parani ja jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti. Esimerkiksi järjestölehti Veronmaksaja uudistettiin moderniksi yksityistalouden aikakauslehdeksi Taloustaidoksi.
”Jo ennen Karin aikaa liitossa oli tahtoa kasvaa ja panostaa jäsenpalveluihin. Silloin siihen ei ollut kuitenkaan vielä resursseja”, Yrjänä kertoo.
Veronmaksajat oli ensimmäisiä järjestöjä, joka alkoi hyödyntää jäsenhankinnassa modernia telemarkkinointia. Kun tuloksia tuli ja vieläpä nopeasti, puhelinmyyntiä tekeviin kumppaneihin uskallettiin investoida koko ajan enemmän.
Toinen merkittävä virstanpylväs oli 1990-luvun alun laman tuoma raskas verotaakka niin palkansaajille kuin yrityksille. Veronmaksajien etujärjestön viestille oli yhtäkkiä kova tilaus läpi puoluerajojen.
”Samaan aikaan vakiintuivat Lipposen ykkösen kaltaiset enemmistöhallitukset, jotka kykenivät pitkäjänteisempään politiikkaan kasvun ja työllisyyden hyväksi. Ne loivat otolliset olosuhteet Veronmaksajien toiminnalle.”
Jokainen järjestön kehitysvaihe edellytti erilaista johtamista ja painopistettä. Matti Kalevan pitkä kausi oli järjestön vakiinnuttamisen ja rakenteiden luomisen aikaa. Karin kiihdytysvaiheen jälkeen alkoi ammattimaisen vaikuttamisen ja tutkimustoiminnan kausi Heikki J. Perälän ja Teemu Lehtisen johtamana.
Edunvalvonta oli alusta alkaen liiton toiminnan keskiössä. Lehtisen aikana se muuttui kuitenkin vahvemmin tutkimukseen ja asiantuntemukseen perustuvaksi.
Yrjänän mukaan Veronmaksajat halusi alusta lähtien olla nimenomaan kansalaisjärjestö. Jäsenille suunnattu lehti ja veroneuvonta tulivat palveluvalikoimaan jo aikaisessa vaiheessa.
Riippumatonta vaikuttamista
Yrjänä pitää kiinnostavana ilmiönä sitä, miten tiukasti Veronmaksajat vaali riippumattomuuttaan läpi vuosikymmenten.
Järjestö oli liike-elämän ja porvaripiirien perustama, mutta silti niin duunarit kuin maanviljelijät haluttiin pian sitouttaa liikkeeseen mukaan. Aina se ei onnistunut, mutta esimerkiksi tannerilaiset demarit allekirjoittivat monet Veronmaksajien tavoitteet.
1960-luvulla Veronmaksajat asettui voimakkaasti puoluetukia ja niiden kasvattamista vastaan. Yrjänä löytää muutenkin järjestön matkan varrelta jopa puoluevastaisuutta. Esimerkiksi vaali-ilmoitusten julkaiseminen omassa lehdessä oli liitolle pitkään vaikea pala, vaikka mainoksissa olisivat olleet vain omat jäsenet.
”Kekkosen pitkien pääministeri- ja presidenttikausien aikana Veronmaksajat jämähti ikään kuin opposition leiriin ja ehkä siitä opittiin jotain. Veronmaksajille sopi paljon paremmin konsensus-Suomen rakentaminen puoluepoliittisen taistelun ulkopuolella.”
Veronmaksajien saavutuksia voi Yrjänän mielestä mitata parhaiten jäsenten kautta. Nämä äänestävät kuitenkin jäsenmaksullaan liiton onnistumisesta joka vuosi.
”Ehkä eniten koko tutkimuksen aikana minut yllätti, miten konkreettisesti jäsenet kokivat saavansa hyötyä jäsenpalveluista.”
Edunvalvonnan saavutusten todentaminen on hankalampaa jo senkin takia, että pelkästään lainsäädäntöprosessissa osapuolia on lukuisia. Veronmaksajien kädenjälki on joka tapauksessa selvästi nähtävissä niin työn verotuksen kevenemisessä kuin verovähennyksissä, etenkin kotitalousvähennyksen vakiintumisessa.
Edunvalvonnan uskottavuutta on tukenut sekin, ettei Veronmaksajat koskaan hakenut tai vastaanottanut julkista rahoitusta. Silloin kelpasi vaatia vastuullista taloudenpitoa muiltakin.
HALUATKO OMAN KAPPALEEN VERONMAKSAJIEN HISTORIAA? Taisteluliikkeestä kaiken kansan järjestöksi on myynnissä Veronmaksajien verkkokaupassa. Hinta jäsenille on 18 euroa ja muille 28 euroa (sis. postituskulut).
Antti Oksanen
Kuvassa Veronmaksajat kannustaa päättäjiä tarkkaan taloudenpitoon skottiruutusolmioilla. Solmioita jaettiin valtion ja kuntien päättäjille vuonna 1978. Kuva: Veronmaksajien arkisto