Eurolaiva on jälleen irtoamassa suojasatamasta. Keli nousee, eikä ankkurikapasiteettia tunnu olevan. EKP on tyhjentänyt käytännössä koko pakkinsa veneen pysymiseksi suojasatamassa, mutta keli yltyy.
Keskimäärin kansalaiset eivät pidä siitä, että demokraattisilla vaaleilla valitut edustajat eivät pääse valtaan. Näin on käymässä Italiassa. Presidentillä on laajat valtaoikeudet Italiassa torpata pääministeriehdokas, ja poliittisesta pelistään tunnetussa saapasmaassa ollaan nyt jälleen ajautumassa uusiin vaaleihin. Saappaat vuotavat pahasti.
Italian valtionlainojen korot ovat nytkähtäneet reippaasti touko- kesäkuun vaihteessa ylös. Samalla Saksan valtionlainojen korot laskevat turvasatamakysynnän vuoksi ja korkoero Saksan ja Italian 10-vuotisissa valtionlainoissa on leventynyt jo 2,5 %:iin. Eurokriisin synkimpinä päivinä 2011, kun Italia joutui ulos markkinarahoituksen piiristä, oltiin Italian valtionlainoissa yli 7 %:n tasoilla. Sinne on vielä matkaa, mutta hermoilu on tuntuvaa.
Eurokriisin jälkeen euroalueella on keskitytty käytännössä erilaisten turvamekanismien rakentamiseen, joilla pitäisi estää vastaava tilanne. Pelastusliivejä, pillejä ja hätäraketteja on nyt kyllä yllin kyllin, mutta fundamenttikysymys on edelleen ratkaisematta: miten integraatio etenee tästä?
Uskallan sanoa, että markkinoilla oltaisiin valmiita integraation seuraavaan vaiheeseen. Saksan ja Ranskan aloitteesta, eurossa pysymiseksi olisi sitouduttava yhteiseen valtionvarainministeriöön, yhteiseen budjettipolitiikkaan ja muihin integraatiota syventäviin mekanismeihin ja instituutioihin. Ongelma vaan on siinä, ettei tällaista poliittista voimaa löydy oikein mistään.
Jos joka vuosi yhden ison euromaan parlamenttivaalien yhteydessä jännitetään aina, että tulevatko populistit valtaan ja irrottavat maan eurosta, Euroopan unionin tulevaisuus ei näytä hyvältä.
Poliittiset puheet vaikuttavat markkinahintojen kautta nopeasti yritysten ja valtioiden rahoituskustannuksiin, siten talouden näkymiin ja lopulta reaalitalouteen. Mahtavatko poliitikot ymmärtää tätä? Eurokriisi teki vakavaa ja pitkäaikaista vauriota euroalueen talouksiin. Sen näkee helposti yritysten yhteenlasketuista tuloskertymistä ja bkt-kuvaajista.
Euroalueen yhdessä pitämistä ei voi sälyttää EKP:n varaan. Sen pitää perustua poliittiseen tahtoon. Jos markkinat ja eurokansalaiset alkavat epäillä tätä poliittista tahtoa, siirrytään aivan uudenlaiseen markkinaympäristöön.
Juhani Lehtonen
Kirjoittaja on Mandatum Lifen korkosijoitusjohtaja.
