Kun julkistaloutta yritetään saada säästökuurille menojen ja tulojen tasapainottamiseksi, esiin nousevat myös verotuet.
Näin kuuluukin käydä. Koska verotukia oli peräti 23 miljardin euron edestä vuonna 2012, moni uskoo, että niitä karsimalla saadaan helposti lisätuloja. Samalla logiikalla säästöjen tekeminen 109 miljardin euron julkisyhteisöjen kokonaismenoista vasta helppoa puuhaa onkin.
Verotuella tarkoitetaan veron lievennystä verotuksen perusrakenteeseen verrattuna. Verotuksen perusrakenteen määrittely on vaikeaa, koska harvaa toimintaa tai asiaa verotetaan perusrakenteeltakaan täysin samalla tavalla. Käytännössä verotuiksi määritelläänkin usein verolain kireimmästä linjasta poikkeuksen antavat pykälät.
Verotuet ovat usein vähennyksiä, mutta kaikki vähennykset eivät ole verotukia. Esimerkiksi perusvähennys ja matkakuluvähennys eivät ole verotukia, vaan täysin perusrakenteen mukaisia.
Hyvän ja tehokkaan verotuksen lähtökohta on yksinkertainen ja laajapohjainen verotus, ja tämän takia verotukseen poikkeuksia muodostavat verotuet eivät ole toivottuja. Monesti poikkeuksille on kuitenkin hyvät perusteet, samoin kuin poikkeuksille vastakkaiseen suuntaan eli perusrakennetta kireämmälle verotukselle. Niitä kutsutaan verosanktioiksi.
VATTin verotukiselvitykseen on luettu ansiokkaasti mukaan myös verosanktioita. Merkittävimmät tällaiset verosanktiot ovat autojen käyttövoimavero ja korkovähennyksen rajoitus elinkeinoverotuksessa.
Linjauksen mukaista voisi olla eläketulon lisäveron mukaan lukeminen. Se on poikkeus samassa määrin kuin verotuiksi luettavat eläketulovähennykset.
Lakipykäliä luovemmalla jaottelulla kireämpi verokohtelu voitaisiin nähdä useammin myös neutraalisuudesta poikkeavaksi verorankaisuksi. Esimerkiksi konjakista maksetaan alkoholimäärää kohden selvästi enemmän veroa kuin viinistä. Tässä ei virallisesti katsota syntyvän poikkeusta perusrakenteesta suuntaan eikä toiseen.
Jossain mielessä kaikki valmisteverot voisi nähdä eräänlaisina verorankaisuina niille harvoille hyödykkeille, joista niitä täytyy maksaa. Entä pääoma- ja ansiotulojen erilainen verokohtelu tai vain yhteen varallisuuslajiin kohdistuva kiinteistövero?
Eri verokohteluille on hyvät perusteet: esimerkiksi kohdennettuina valmisteveroina maksetaan mahdollisista yleisistä haittavaikutuksista. Maahan kohdistuva kiinteistövero taas on tehokas ja vääristämätön vero.
Myös valtaosalle verotuista löytyy hyvät perustelut. Otetaan esimerkiksi yhdet euromääräisesti merkittävimmistä verotuista: ansiotulo- ja työtulovähennys (yht. 3,5 miljardia euroa). Ilman näitä palkkatuloista automaattisesti tehtäviä vähennyksiä 1 500 euroa kuukausipalkalla joutuisi maksamaan vuodessa lähes 2 000 euroa eli 60 prosenttia enemmän veroja.
Jos palkansaajan verotaakka halutaan pitää ennallaan, nämä verotuet voitaisiin poistaa muuttamalla veroasteikkoja tai antamalla vähennykset kaikista ansiotuloista. Palkansaajalle sillä ei ole vaikutusta, onko verotukea vai ei, jos lopputulos on kuitenkin sama. Verotuen poisto johtaisi tällöin kuitenkin pienempiin verotuloihin ja mahdollisesti kannustinloukkujen syntymiseen, sillä kevennys ei kohdistuisi enää vain palkkaverotukseen.
Myös tulonsiirtoihin kohdistuu melko luonnollisia verotukia. Vai mitä saavutettaisiin poistamalla asumistukien ja toimeentulotuen verovapaus? Verotukilistat eivät siis ole mikään piilossa oleva rahasampo, kuten toisinaan annetaan ymmärtää, vaan kyse on verojen ja menojen kokonaisuudesta. Jos verotuen lähtökohtana kuitenkin on tehdä jokin yksittäinen reikä veropohjaan, ollaan hakoteillä.
>> Taloustaito
