Viimeisen vuosikymmenen aikana ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut, ja se tavoittelee jo biologisesti hälyttävää 30 vuoden ikärajaa. Mitä vanhempi ensisynnyttäjä, sen pienemmäksi jää synnyttäjän lapsimäärä.
Huolestuttavaa on niin ikään nuorten lapsettomiksi jäävien pariskuntien osuus. Tuoreimman tutkimuksen mukaan lapsenhankkimisen siirtyminen johtuu usein tulevaisuuteen liittyvästä epävarmuuden tunteesta: kuinka kauan pysyn työllistettynä, tulenko pärjäämän taloudellisesti ja kestääkö parisuhde?
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan onnellisuuden tunne, sosiaalinen luottamus ja apu lapsen hoidossa tukevat positiivista hedelmällisyyskehitystä. Tästä syystä onkin toivottavaa, että valtio huomioisi perheiden monimuotoisuutta ja proaktiivisesti ajaisi perheiden taloutta tukevia uudistuksia, kuten esimerkiksi korotettuja lapsilisiä.
Yhtä lailla on tärkeää tukea hyvää kouluttautumista ja kehittyvää työllisyysastetta, sillä Rotkirchin selvityksen mukaan lapsettomuus ja perheiden alhainen lapsimäärä korreloivat perheen sosiaalistaloudellisen aseman ja aikuisten koulutustason kanssa.
Suomessa suurin ikäryhmä on 55–74-vuotiaat, ja meillä vallitsee ns. päälaelleen kääntynyt väestöpyramidi, mikä ei palvele kansakuntamme toivomaa hyvinvointivaltiota.
Hallitus Marin, joka itse asiassa taitaa olla Suomen lapsirikkain hallitus, on asettanut tavoitteekseen taklata syntyvyyden laskua. Nyt kierroksella olevan perhevapaauudistuksen tavoitteena on syntyvyyden lisäämisen ohella korjata naisten ja miesten tasa-arvoa sekä saada yhä useampi isä viettämään pidempiä jaksoja lapsen kanssa kotona.
Perheen perustamisiässä repeää sukupuolten välinen palkkaero
Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan naisten ansiokehitys on nousujohteinen aina 30 vuoden ikään asti, kun taas miesten keskiansiot nousevat tasaisesti ja saavuttavat korkeimman tason miehen ollessa 44 vuoden iässä (4 300 €/kk). Sen jälkeen tulotaso vakiintuu ja alkaa hiljalleen laskea 50 ikävuoden jälkeen.
Naisten palkkakehitys jatkuu n. 35 vuoden iässä heidän palattuaan perhevapailta, mutta sukupuolten palkkaero jää silti pysyväksi. Naisten palkat ovat korkeimmillaan 48-vuotiaana, keskimäärin 3 300 euroa kuukaudessa.
Tilastojen mukaan naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsia ja miehet jatkavat töissä, ja miehistä vain neljännes hyödyntää kaikki nykyisen mallin mukaiset isyysvapaat. Tasa-arvoisempi lapsenhoito edesauttaisi näin ollen naisten palkkatason korjaantumista!
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen mukaan isien pitämät perhevapaat lisääntyvät, mitä enemmän isille korvamerkitään vanhempainvapaita.
Suurin osa isistä hyödyntää heille myönnetyt kolme viikkoa yhdessä äidin kanssa pidettävää isyysvapaata, mutta jaettava vanhempainvapaa menee käytännössä lähes aina äidille. Siksi onkin ymmärrettävää, että hallitus ehdottaa pidempää isille korvamerkittyä vanhempainvapaata.
Ehdotetun mallin mukaan, jossa vanhempainvapaa jaetaan osapuolten välillä tasan, on perheillä kuitenkin vapaus siirtää jopa 2,5 kuukautta toiselle osapuolelle. Käytännössä tämä voisi johtaa siihen, että nykyinen 4 kuukauden maksimimäärä isyysvapaata saattaisi pidemmällä aikavälillä olla minimimäärä, jonka isät pitävät.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustemallin mukaan uudistettu perhevapaamalli johtaisi siihen, että noin neljännes isistä olisi jatkossa vanhempainvapaalla nykyistä pidempään.
Uudessa joustavammassa mallissa perheen on mahdollista hyödyntää vanhempainvapaa lyhyemmissä pätkissä, mikä on ilahduttavaa esimerkiksi yrittäjille ja lyhytaikaisissa työsuhteissa oleville vanhemmille. Uuden vanhempainvapaamallin pääkohdista on kirjoittanut blogissaan Kauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki.
Työkiire ja kulttuuri syynä vanhempainvapaan käyttämättä jättämiselle
Naisten työmarkkina-asema parantuisi ja nuorten naisten syrjintää vähenisi, mikäli vanhempainvapaat jakaantuisivat perheessä tasaisemmin. Vanhempien tasaisemmin jaettu hoitovastuu pienokaisista johtaa perheen arjessa jatkossakin tasaisemmin jaettuun vastuuseen.
Tasa-arvoisemman työnjaon kodista ja lapsista arvioidaan myös lisäävän tyytyväisyyttä parisuhteissa. Vanhemmille syntyy parempi ymmärrys sitä, millaista on arki lapsen kanssa, kun kumpikin vuorollaan syventää omaa suhdettaan lapseen. Oman perheeni vanhempainvapaakokemukset tukevat näitä väittämiä.
Nämä positiiviset väittämät herättävät kysymyksen, mikseivät isät sitten käytä laajemmin vanhempainvapaitaan? Tätäkin on selvitetty ja valitettavan paljon tässä painaa ”historiallinen tottumus”, eli moni äiti kokee vanhempainvapaan olevan hänen perusoikeutensa ja vastapuoleisesti vanhempainvapaan anominen tuntuu monilla työpaikoilla olevan isille liian haastavaa.
Tässä on varsinkin meillä keski-ikäisillä asennemuutoksen osalta töitä tehtävänä ja yhtä lailla työnantajilla työsarkaa luoda työpaikoilla suvaitsevaa työilmapiiriä, joissa perhevapaiden tasapuolisempi jakaminen alkaa tuntua yhä normaalimmalta. Tässä voittavat nimittäin kaikki osapuolet – myös työnantajat huolimatta siitä, toimiiko yritys nais- vai miesvoittoisella alalla.
Kotona lapsenhoidossa vietetty aika on nimittäin kuormittavaa monellakin tapaa, mutta minusta hyvin palkitsevaa ja antoisaa! Lapsenhoidon tuoma vastuu ja lapsi itsessään opettaa vanhemmalle itsestään valtavasti, ja näistä opeista hyötyy myös työnantaja työntekijän palattua vanhempainvapaalta.
Uudistuksesta jäi uupumaan työllisyysasteen ja naisten työmarkkina-aseman kohottaminen
Helmikuussa valmistunut ehdotus, jonka on suunniteltu astuvan voimaan elokuussa 2022, on arvioitu kustantavan meille suomalaisille 80 miljoonaa euroa. Maailma on muuttunut ja vanhempainvapaasääntelyn on myös muututtava.
Syntyvyyden kehitykseen panostavan investoinnin on silti oltava tuottoisa, eli vaakakuppiin on laitettava investoinnin tuomat hyödyt. Uudistuksessa voittavat perheet ja etenkin pikkuiset, sillä ansiosidonnainen vanhempainvapaa kasvaa nykyisestä 12 kuukaudesta jopa 14 kuukauden mittaiseksi.
Naisena, äitinä ja työnantajana minua harmittaa kuitenkin se, että kotihoidontuki rajattiin jo hallitusohjelmassa uudistuksesta pois. Kotihoidontuen historia alkaa 1980-luvulta, jolloin Keskusta ja SDP molemmat saivat haluamansa: SDP subjektiivinen päivähoito ja Keskusta kotihoidontuki.
Kotihoidontuen varsinaiseen pituuteen ei siis kosketa, vaikka sille mahdollistetaan aikaistaminen, joka antaa perheelle joustavuutta vanhempainvapaan ajankohdan valitsemisessa. Naisten työmarkkina-asema ja palkkakehitys sekä tätä kautta Suomen työllisyysaste olisi saanut erilaisen kulmakertoimen, mikäli kotihoidontukea samalla olisi lyhennetty.
Ruotsissa on kotihoidontuesta onnistuneesti luovuttu juuri sen takia, että sitä pidettiin naisloukkuna – Suomessakin sitä käyttää 90-prosenttisesti vain naiset. Mielestäni kotihoidontukea olisi voitu leikata niin, että kaikki lapsen syntymään liittyvät vapaat loppuisivat viimeistään lapsen täyttäessä puolitoista vuotta.
Nykyinen hallituskokoonpano ei tähän kuitenkaan tarttunut ja jää nähtäväksi, kuinka hyödylliseksi kompromissi tulee. Selvää on, että kansakunnalle päätös aiheuttaa lisäkustannuksia.
Erika Ehrnrooth
Kommentoi