veronmaksajat.fi

Lisäansioita verotta. Myy mustikkasi fiksusti!

13.7.2017 Työ+Palkka

Satunnaisen marjanpoimijan tienestissä ratkaisevaa ei ole poimimisen nopeus ja määrä. Ideana on myydä roskaton tuote hyvällä hinnalla oikeaan paikkaan.

Marjojen poiminta on mainiota hyötyliikuntaa ja myynnin verovapaus harvinaista herkkua. Itsepoimitut luonnonvaraiset marjat voi myydä vaikka torilla tai tienvarren levähdyspaikalla, ravintolalle tai tukkuostajalle.

Verovapaus edellyttää, että toiminta on harrastelijamaista ja satunnaista ja marjat myydään luonnontilassa, ei esimerkiksi survottuna, makeutettuna tai pakastettuna. Jos poimimisesta on tehty työsopimus, keräämisestä maksettu korvaus on palkkaa, jota verotetaan ansiotulon veroprosentin mukaan.

Markkinoi ja myy somessa

Suomalaiset poimivat eniten mustikkaa ja puolukkaa. Hyvänä satovuonna litran puolukkaa saa kerättyä käden ulottuvilta. Hillan perässä joutuu kävelemään paljon, mutta siitä saa mustikkaan verrattuna kymmenkertaisen hinnan.

Jos satunnainen poimija haluaa optimoida tulonsa, kannattaa miettiä, missä ovat oikeat ostajat ja myyntikanavat. Pienempiä eriä myydessä kannattaa solmia suhteet ravintoloihin tai myydä yksityiselle ostajalle somessa. Ratkaisevaa on, saako litrasta euron vai viisi euroa.

Facebookissa toimii Reko-lähiruokarengas. Oman alueen Reko-ryhmä löytyy googlettamalla ja lisätietoa saa osoitteesta aitojamakuja.fi/reko. Suljetussa Facebook-ryhmässä lähiruoan tuottaja kertoo tarjonnastaan ja avaa mahdollisuuden tilata tuotteita ilman välikäsiä. Kuluttaja ilmoittaa haluamansa määrän ja sitoutuu noutamaan tuotteet sovittuun hintaan.

– Ruuhkavuosia elävä perheenäiti, joka haluaa tarjota perheelleen terveellistä ruokaa, on hyvää kohderyhmää, vinkkaa Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Rainer Peltola.  

Vakiomyyjäksi ravintolalle

Ravintolat ostavat marjoja yksittäisiltä myyjiltä vaihtelevasti. Luottamuksellinen suhde on täälläkin tärkeää. Keittiömestari Pekka Terävä kertoo, että hänen ravintoloihinsa Oloon, Emoon ja Göstaan marjat ostetaan sekä suoraan poimijoilta että vihannestukkujen kautta.

– Suoraan poimijoilta osto on haastavaa. Verottaja on ottanut siihen kantaa, että kaikki myyjät pitäisi kuvata ja laittaa dokumentit liitteiksi ostokuitteihin, koska myynti on verotonta jos marjastaja tai sienestäjä myy suoraan tavaransa. Tästä syystä olemme siirtyneet pääsääntöisesti ostamaan vihannestukkureilta.

Myös keittiömestari Sirpa Heikkilä Turun Logomosta pitää yksittäiseltä poimijalta ostamista hankalana.

– Ravintolan on varmistauduttava ostamiensa raaka-aineiden turvallisuudesta. Täytyy tietää, mistä marjat on kerätty ja keneltä ostaa. Yritys tarvitsee tositteen tuotteesta, joten toiminta on helpompaa kun asioidaan yritysten kesken.

Vanajanlinnan keittiömestari Mika Jokela suosii vakituisia lähipoimijoita. Ravintolaan ostetaan karpaloita, mustikkaa, puolukkaa ja hillaa usein 10 kilon erissä. Jos ostettavat erät ovat 20 kiloa, töissä on ollut jo koko suku. Päivän hinnan Jokela kysyy torikauppiaalta.

– Marjoilta vaadin huipputason puhtautta, mutta siihen riittää maalaisjärki. Myyjät ja marjat näkemällä kyllä tietää, voiko ostaa turvallisin mielin.

Mikkelissä Tertin kartanon isäntä Matti Pylkkänen sanoo tietävänsä tarkkaan, mistä marjat tulevat. Ne kerätään 200 hehtaarin omalta luomusertifioidulta metsätilalta, jonne tutut poimijat ohjataan. Poimijoista on tiedossa nimet, osoitteet ja puhelinnumerot.

– Olisi tärkeää, että ihmiset saisivat marjoista lisätienestejä, eikä sitä vaikeuteta byrokratialla, Pylkkänen muistuttaa.

Jossakin on aina marjoja

Poimittu marjasato ei riipu siitä, onko marjoja ollut keskimäärin paljon vai vähän. Erikoistutkija Peltola kertoo, että muutos on tapahtunut ulkomaalaisten poimijoiden myötä.

– Tehopoimijoilta olisi syytä oppia, että jos jossakin ei ole marjoja, on haettava uusia paikkoja. Suomalainen vetää helposti johtopäätöksen, että jos omassa vakiopaikassa ei ole, ei ole missään.

– Ahkerimmat ulkomaiset poimijat ovat tehneet töitä Suomessa jo 5-6 vuotta, joten he tietävät alueet. Marjayritykset ovat oppineet liikuttelemaan poimijoita tehokkaasti satoisimmille paikoille, Peltola sanoo.

Suurten yritysten tehopoimijat poimivat ¾ saadusta marjasadosta. Silti yhä vain 10 prosenttia marjoista saadaan talteen. Eniten satoa kerätään Uudellamaalla. Kiloina mitattuna mustikkaa poimitaan eniten Kainuussa, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa, puolukkaa Pohjanmaalla ja Länsi-Suomessa ja hillaa Pohjois-Suomessa.

Kukinnan perusteella Etelä-Suomessa mustikasta tulee hyvä sato, Pohjois-Suomessa puolukasta runsas ja hillasta jopa erittäin runsas sato. Mutta myös pölytyksen on onnistuttava, jotta syntyisi raakileita. Niiden kypsymiseen marjoiksi tarvitaan lämpöä. Viileäksi jäävä heinäkuu merkitsee sitä, että mustikan pääsato kypsyy poimittavaksi Etelä-Suomessa heinäkuun lopulla.

Marja Martikainen

 Lue myös Ohje luonnontuotetulojen verotuksesta

 

Kommentit (0)
 

Kommentoi!
Nimesi Sähköpostiosoitteesi
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kaksi ynnä kaksi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Mainos

Blogeissa

  • Tuloerot vain yksi talouden mittari
    Kopra
    Tuloerojen kehityksestä on keskusteltu tänäkin syksynä ahkerasti. Sipilän hallituksen politiikka on tässä suhteessa todettu tuloeroja lisääväksi, siinä missä Kataisen-Urpilaisen hallituksen linja o...
  • Finanssivalta vaihtuu – sukupolvi ei
    Oksanen
    Suomi on pieni maa, vaikka puhuttaisiin isoista toimialoista. Hyvin rajattu joukko miespuolisia nimiä pyörii spekulaatioissa, kun valta vaihtuu maan suurimmissa finanssitaloissa. OP-ryhmä nimitti u...
  • Keskuspankit vähentävät elvytystä: Oletko varautunut korkojen nousuun?
    Lehtonen
    Kun USA:n keskuspankki (FED) aloitti ensimmäisenä epätavalliset rahapolitiikan keinot finanssikriisin puhjettua, harva ajatteli, että vajaa kymmenen vuotta sen jälkeen käytännössä kaikki keskeiset ...

veronmaksajat.fi