veronmaksajat.fi

Mikä on taideteoksen hintahaitari?

31.5.2017 Taide

Mitä kuumempi taideteos, sitä hankalampi on arvioida sen suosiota. Hintahaitari antaa kaupantekoon vaihteluvälin.

Vuonna 2012 New Yorkin Sotheby’silla huutokaupattiin kansainvälisillä taidemarkkinoilla kovassa nosteessa olleen Mark Rothkon maalaus Nr. 1 (Royal red and blue). Lähtöhinnan hintahaitarina oli 35–50 miljoonaa dollaria (USD).

Eroa kertyi siis peräti 15 miljoonaa dollaria. Lopullinen vasarahinta oli kuitenkin 75 122 500 miljoonaa dollaria.

Samaisessa huutokaupassa myytiin Francis Baconin maalaus hintahaitarilla 18–25 miljoonaa dollaria. Maalaus huutokaupattiin lopulta noin 30 miljoonalla dollarilla.

Edellä mainitut esimerkit osoittavat, että korkeatasoinen taideteos saa myös huutokaupattaessa hintahaitarin. Mitä kuumempi taideteos, sitä hankalampi on arvioida suosiota.

Hintahaitari kertoo, minkä skaalan sisällä taideteoksen hinta on uskottava teoksen laatuun, taiteilijan maineeseen ja senhetkiseen markkinatilanteeseen nähden. Eli mitä trendikkäämpi ja halutumpi taideteos on juuri sillä hetkellä, sitä isompi hintahaitari. Rothkon ja Baconin tapauksissa kyseessä olivat kansainväliset markkinat ja siksi arviointi oli vaikeampaa. 

Hintahaitarit huutokaupoissa markkinointikikkailua?

Kansallisesti arviointi on aina helpompaa, mutta silti tarvitaan välillä hintahaitareita. Esimerkiksi Suomessa Bukowskisin onlinehuutokaupassa oli keväällä myynnissä Reidar Särestöniemen isokokoinen Kaamos alkaa, yöt jäävät -öljymaalaus vuodelta 1977 lähtöhinnalla 35 000–40 000 euroa ja Ellen Thesleffin pieni Casa Bianca Ruovesi -niminen öljymaalaus lähtöhintana 25 000–30 000 euroa.

Yhdysvaltain osakemarkkinoilta tuttu termi blue chips sopii Suomen taidemarkkinoilla esimerkiksi Reidar Särestöniemen teoksiin. Särestöniemen tuotantoa pidetään muutenkin Suomen talouden mittarina. Kun Särestöniemen hinnat alkavat nousta on alkanut talouden nousukausi. Mitä suositumpi teos on, sitä suurempi saattaa olla sen hintahaitari huutokaupattaessa. Kuvassa Reidar Särestöniemen teos "Kaamos alkaa, yöt jäävät" (sign. 1977). Kuva Bukowskis

Mitä varmempi huutokauppa on teoksen sen hetken kiinnostuksesta markkinoilla, sitä pienempi hintahaitari on tai haitaria ei ole lainkaan. Toisinaan huutokauppojen laaja hintahaitari voi olla myös osa markkinointikikkailua laajemman keräilijäkiinnostuksen saavuttamiseksi. Siksi on hyvä tiedostaa, että laaja hintahaitari ei ihan aina vastaa aitoa markkinoiden hinta-arviota. 

Blue Chips -markkinat

Edellä mainittujen neljän taiteilijan teokset edustavat Blue Chip -tasoa. Tämä Yhdysvaltojen osakemarkkinoilta tuttu nimitys tarkoittaa kansallisesti tai kansainvälisesti tunnettua, varmaa, klassista, arvonsa säilyttävää ja tuottoisaa kohdetta.

Blue chip -sanat ovat peräisin pokeripelin riskikertoimista. Pokerissa valkoinen väri tarkoittaa yhtä dollaria, punainen 5 dollaria ja sininen 25 dollaria. Sinisessä on korkeimmat riskit sekä korkeammat arvot ja voitot.

Jos teos on tasoltaan Red Chip, saa se ehkä pienen hintahaitarin, mutta todennäköisesti ei haitaria lainkaan. Markkinointikeinona hintahaitaria saatetaan silti käyttää.

Red Chip -teos on usein valtakunnallisesti tunnetun taiteilijan keskitasoinen ja säännöllisesti markkinoilla liikkuva työ.

White Chip -teokset taas ovat sellaisia laatutöitä, joihin muoti- ja suhdannevaihtelut ovat purreet lujaa, joten ne kiinnostavat keräilijöitä vähemmän. 

Kolme erilaista hintaa

Hintahaitarissa voi ajatella matalamman hinnan tarkoittavan ajankohtaista markkinahintaa. Jos esimerkiksi huutokaupassa näyttää siltä, että laatuteos ei nouse alimmasta lähtöhinnasta, niin usein taidekauppias lunastaa teoksen itselleen ja laittaa sen myyntiin korkeammalla hinnalla.

Hintahaitarin korkeimmassa päässä on keräilijähinta, joka on useimmiten taidekauppiaan ulosmyyntihinta. Taidekauppiaan hinta on tavallaan teoksen hitaampi markkinahinta ja huutokauppahinta sen nopeasti rahaksi muutettava hinta.

Taidekauppiaan hinnassa on huomioitu kate eli taidekauppiaan työ. Huutokaupan myyntihintaan taas tulee aina vielä provisiot päälle.

Tätä jokseenkin rationaalista hintahaitaria sotkee keräilijähinta. Se on määrittelemätön hinta ja siihen vaikuttaa kiinnostuneiden keräilijöiden määrä, mikä saattaa olla tuntematon tekijä. Hintahaitarin keskihinta on yleensä se tasapainohinta, jonka molemmin puolin hinta voi vielä liikkua kohtuudella. 

Pauliina Laitinen-Littorin

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija

 

Kommentit (0)
 

Kommentoi!
Nimesi Sähköpostiosoitteesi
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan seitsemän ynnä yksi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogeissa

  • Talous vahvistuu epävarmuuden varjoissa
    Palola
    Vuodet eivät ole veljiä keskenään, vaikka pitkään näin näytti olevan, kun asioita tarkastelee talouden näkökulmasta. Alkanut vuosi on startannut menneitä vuosia huomattavasti onnellisempien tähtien...
  • Lentoradasta totta? Rata sysäisi Hämeenlinnan kasvuun
    Metsola
    Lentorata on Tampereen pormestarin Lauri Lylyn ja Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren ajama kaukoliikennerata, joka yhdistäisi Helsinki-Vantaan lentoaseman kaukojunaliikenteeseen. Rata kulkisi pä...
  • Syökö verovelka unelmiasi? Tiedä, mitä oikeasti omistat
    Miekk-oja-Järvinen
    Tuoreet uutiset ovat hyviä: Eläkeläiset ovat vihdoin ryhtyneet kuluttamaan, kasvu 2012–2016 oli 14 prosenttia, ravintola- ja hotellipalveluiden kulutus jopa 44 prosenttia. Voinkohan minäkin lisätä ...

veronmaksajat.fi