veronmaksajat.fi

Jouluantiikkia lautasista porsaan päähän – esineitä saa edullisemmin tammikuussa

10.1.2018 Taide

Voimakkaasti tunteisiin vetoavat juhlapyhät ovat synnyttäneet runsaasti taidetta ja koriste-esineitä, ja ne puolestaan ovat synnyttäneet myös jälkimarkkinat. Varsinkin joulu on tuottanut uskonnollisten aiheiden lisäksi erittäin paljon koriste-esineistöä, ja kun jouluun liittyy paljon nostalgiaa, näillä vintage- ja antiikkiesineillä on usein myös keräilyarvoa.

Jouluesineistön keräilijöitä on maailmalla tuhansittain. Heillä on omia yhdistyksiä ja jopa vuosittainen maailmankonferenssi, ja yhdistysten nettisivuilla vaihdetaan tietoa, esineitä sekä tunteita.

Tämä ruotsalaisen Gustavsbergin 44-osainen jouluaiheinen ruokailuastiasto oli myynnissä Bukowskis Marketin nettihuutokaupassa joulun alla. Sen lähtöhinta oli astiastolle aika korkea eli noin 850 euroa, mutta siitä maksettiin huutomaksuineen peräti noin 1 900 euroa.

Joulutavaroihin keskittyneitä huutokauppojakin on maailmalla runsaasti, ja myös arvohuutokaupoissa näkyy erityisesti joulun alla joulutavaroiden tarjonnan ja kysynnän kasvu. Alan keräilijät varoittavatkin, että marras-joulukuussa ei yleensä kannata jouluantiikkia ja -vintagea ostaa, koska hinnat ovat silloin kalliimmat kuin muina vuodenaikoina.

Tietysti sama pätee muuhunkin jouluesineistöön: tammikuussahan niitä saa takuulla halvemmalla kuin joulun alla.

Jouluantiikin ja -vintagen keräily ei vaadi hirveästi rahaa, vaikka poikkeuksiakin on. Joulu ei kuitenkaan ole tuottanut sellaisia kulttiesineitä kuin pääsiäinen: koko maailma tietää venäläisen jalokiviliikkeen Fabergén pääsiäismunat, joista voidaan maksaa jopa miljoonia.

Saksan kugelit arvossaan

Joulupukin historia ulottuu aina Turkkiin asti, mutta joulukoristeiden historian voi katsoa alkavan Saksasta. Sieltä ovat peräisin niin joulukuusi kuin kuusen koristeetkin. Saksalainen joulutavara onkin haluttua keräilijöiden keskuudessa.

Kuusen koristelusta on tietoja jo 1700-luvun Saksasta, jossa kuusi koristeltiin aluksi oksille ripustetuilla pähkinöillä, hedelmillä ja kynttilöillä. Jotkut veivät joulun jälkeen kuusen ruokakoristeineen ulos, jossa metsän eläimet kävivät ne popsimassa suihinsa. Näin tehtiin hyvä teko myös eläimille.

Luonnonkuusi saatettiin paikoittain korvata millä tahansa puukepillä, johon oksisto ja lumimainen tunnelma luotiin hanhensulkien avulla.

Myöhemmin luonnonantimia alettiin korvata koristeellisemmilla ja värikkäämmillä ripustuksilla ja suosituksi tulivat 1830-luvulta alkaen erityisesti ”kugelit”, jotka olivat lasimestareiden puhaltamia lasipalloja.

Aluksi ne olivat tosin niin painavia, että ne ripustettiin kuusen oksien asemesta katosta roikkumaan – ja usein jätettiinkin siihen paikkaan koko vuodeksi –  mutta vähitellen palloja opittiin puhaltamaan yhä ohuemmiksi, ja niitä alettiin ripustaa erityisesti jouluna kuusen oksillekin.

Alkuperäiset paksummat ovat harvinaisia, ja niistä voi joutua maksamaan jopa tuhatkin euroa, jos kyseessä on harvinainen väri ja/tai muoto ja jos esine on hyväkuntoinen. Hyväkuntoisia on markkinoilla hyvin vähän, sillä lasipalloja kolhiintui paljon niitä vuosittain ripusteltaessa ja otettaessa pois säilöön.

Muoto on myös tärkeä hinnoitteluperuste. Esimerkiksi USA:ssa keräilijät maksavat lisähintaa antiikkisista lasipalloista, jotka on puhallettu vaikkapa hedelmän, enkelin tai tähden muotoisiksi.

Arvokkaimmat antiikkipukitkin tulevat Saksasta, jossa hän oli turkiksiin pukeutunut ”Belsnickel”. Nykyisen pukin loi itse asiassa Coca-Cola, jonka mainoksissa pukki oli pukeutunut punaisiin. Hän oli iloinen ja ylipainoinen, ja tämä sympaattinen näkemys pukista levisi 1930-luvulta lähtien Yhdysvalloista muihin maihin.

Tarjolla joululautasia ja sian pää

Huutokaupoissa on tarjolla mitä erilaisimpia jouluun liittyviä esineitä joulun alla. On vanhaa joulukuusen jalkaa, kuusen koristeita, jouluaiheisia liinoja jne.

Yksi erikoisimmista joulukoristeista, joka oli tarjolla pohjoismaisissa arvohuutokaupoissa joulun alla oli tämä joulupöydän koristeeksi tarkoitettu keraaminen sian pää. Se myytiin Stockholms Auktionsverkin huutokaupassa, ja hinta nousi lähtöhinnastaan yli kaksinkertaiseksi eli yli 500 euroon. Koristeen pituus on 32 cm ja korkeus 29 cm.

Erityisesti keräilijöitä varten on tehty paljon jouluun liittyviä esineitä ja kokonaisia vuosisarjoja lautasineen ja mukeineen. Merkittävä osa näistä keräilysarjoista joudutaan myöhemmin myymään ostohintaa alemmalla, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi muumimukit Joulumuki 2004 ja 2005 noteerataan noin 100 euron hintaan.

 Moni postimerkkien keräilijä on jättänyt huomioimatta joulumerkit, ja tästä syystä niistä vanhimpia on erityisesti postituoreina tarjolla varsin vähän. Tämä postituore 10-rivilö joulumerkkejä vuodelta 1955 oli joulukuussa myynnissä Suomen Filateliapalvelun huutokaupassa, ja siitä maksettiin huutomaksuineen noin 55 euroa.

Joulukorttien nostalgiaa

Postikorttien keräily on halpaa ja keräilijöitä on paljon Suomessakin. Moni erikoistuu nimenomaan joulukortteihin, ja niiden tekijöistä on nostettava esiin erityisesti kaksi naistaiteilijaa – ruotsalainen Jenny Nyström (1854–1946) ja suomalainen Martta Wendelin (1893–1986) – sekä Rudolf Koivu (1890–1946).

Nyströmiä arvostetaan erityisesti pohjoismaisen tonttuhahmon luojana, ja hän osasi yhdistää kuvissaan joulunvieton ja kansanperinteen. Martta Wendelin maalasi yli 650 joulukorttia ja suunnitteli myös 30 joulumerkkiä. Rudolf Koivua arvostetaan puolestaan Suomen ehkä parhaimpana satukirjojen kuvittajana ja myös kirjailijana, ja hän maalasi sekä piirsi myös paljon joulukortteja.

Ruotsalaisen joulukuvittajan Jenny Nyströmin maalaukset ja piirrokset ovat varsin arvokkaita. Tämä akvarelli ja guassi vuodelta 1909 (30 x 34) cm myytiin Bukowskisin huutokaupassa Tukholmassa noin 40 000 eurolla.

Muutama vuosi sitten Helsingissä myytiin todennäköisesti laajin Wendelin-kokoelma. Useissa erissä myyty kokoelma käsitti yhteensä noin 1 800 postikorttia, ja vain pari erää jäi myymättä. Keskimääräinen hinta korttia kohden oli noin 3,50 euroa.

Joulukortteja on tarjolla paljon niin huutokaupoissa kuin kirppareillakin ja nettihuutokaupoissa. Kuvapuolen lisäksi annattaa katsoa myös, josko kortissa sattuisi olemaan vähän arvokkaampi postimerkki tai paikkakuntaleima. Kunnosta riippuen kortteja on tarjolla 0,50–5 euron kappalehintaan.

Pentti Avomaa

Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.

Kommentit (0)
 

Kommentoi!
Nimesi Sähköpostiosoitteesi
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kaksi ynnä yhdeksän?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogeissa

  • Talous vahvistuu epävarmuuden varjoissa
    Palola
    Vuodet eivät ole veljiä keskenään, vaikka pitkään näin näytti olevan, kun asioita tarkastelee talouden näkökulmasta. Alkanut vuosi on startannut menneitä vuosia huomattavasti onnellisempien tähtien...
  • Lentoradasta totta? Rata sysäisi Hämeenlinnan kasvuun
    Metsola
    Lentorata on Tampereen pormestarin Lauri Lylyn ja Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren ajama kaukoliikennerata, joka yhdistäisi Helsinki-Vantaan lentoaseman kaukojunaliikenteeseen. Rata kulkisi pä...
  • Syökö verovelka unelmiasi? Tiedä, mitä oikeasti omistat
    Miekk-oja-Järvinen
    Tuoreet uutiset ovat hyviä: Eläkeläiset ovat vihdoin ryhtyneet kuluttamaan, kasvu 2012–2016 oli 14 prosenttia, ravintola- ja hotellipalveluiden kulutus jopa 44 prosenttia. Voinkohan minäkin lisätä ...

veronmaksajat.fi