veronmaksajat.fi

Pitäisikö syntyvyyden laskusta olla huolissaan?

19.7.2017 Mauri Kotamäki

Twitterissä Allan Seuri herätteli keskustelua kysymällä pitäisikö laskevasta syntyvyydestä olla huolissaan ja miksi. Kysymys on suoraviivaisuudessaan erinomainen. Joskus minullekin on tullut tunne, että syntyvyyden alenemista päivitellään julkisuudessa, mutta aina ei ole ihan selvää miksi asia on päivittelemisen arvoinen.  

Syntyvyys on tärkeä osa väestönkasvua, joka puolestaan on hyvin merkityksellinen muuttuja kansantalouden toiminnan kannalta. Tässä kirjoituksessa lähdetään liikkeelle väestökasvun yhteydestä talouskasvuun, jonka jälkeen pureudutaan vielä väestörakenteen muutoksen vaikutuksiin julkiselle taloudelle.

Kirjoituksen otsikointi on siis hieman hämäävä – oikeastaan seuraavassa on kyse väestörakenteen muutoksesta yleisemmin eikä yksinomaan syntyvyydestä.

Väestön kasvun ja talouskasvun välinen yhteys on epäselvä

Ensimmäinen ja kenties kuuluisin taloustieteellinen teoria väestön- ja talouskasvun yhteydestä on kiitos Thomas Malthuksen, joka ajatteli väestön kasvavan nopeammin kuin maa-alan. Näin ollen talouden suhdanteet vahvistuvat ja toisaalta yhteiskunta ajautuu ennen pitkää ahdinkoon, kun maasta saatava hyvä ei riitä kaikille. Malthuksen näkemys oli maltillisesti ilmaistuna pessimistinen.

Hieman uudempi taloustieteellinen tutkimus ei anna suoraviivaista vastausta väestön- ja talouskasvun välisestä yhteydestä. Talouskasvu määritellään tässä yhteydessä yleensä bkt/capita -suhteen muutokseksi. Suhteellisen tuore meta-analyysi käy asiaa läpi makrotaloustieteen näkövinkkelistä testaten yhdeksää eri hypoteesia. Poimin artikkelista tähän kolme omasta mielestäni kiinnostavaa johtopäätöstä, mutta suosittelen harrastunutta lukijaa tutustumaan itse artikkeliin syvällisemmin.

  1. Väestön kasvun rakenteella on väliä. Tulos on tavallaan täysin ilmeinen, mutta silti se kannattaa sanoa ääneen. Kokonaisuudessa väestönkasvulla ei näyttäisi olevan merkittävää vaikutusta talouskasvuun. Väestön kasvun vaikutus näyttäisi olevan negatiivinen, mikäli kasvu suuntautuu pääasiassa nuoreen väestönosaan eli alle 15-vuotiaisiin. Aikuisväestön eli 15-vuotiaiden ja vanhempien määrän kasvu näyttäisi puolestaan olevan positiivisesti yhteydessä talouskasvuun.

  2. Talous- ja väestönkasvun positiivinen yhteys vahvistuu (tai negatiivinen pienenee), kun huomioidaan julkiset koulutusmenot. Asian voi tulkita vaikka niin, että enemmän kasvatukseen ja koulutukseen satsaavat maat pystyvät keskimäärin tuottamaan ”parempaa” väestönkasvua. Suomen kannalta tämä on hyvä uutinen, koska täällä satsataan suhteellisen vahvasti koulutukseen.

  3. Väestönkasvun negatiivinen yhteys on vahvistunut 1980-luvun jälkeen. En tiedä miksi näin on, mutta tulos on kiinnostava.

Erilaiset makrotason regressiot ovat kiinnostavia, mutta samalla niiden suhteen on oltava varuillaan. Tämän tyyppiset analyysit kärsivät usein nimittäin tietynlaisista teknisistä ongelmista eikä kausaalivaikutusta tai edes ei-kausaalista yhteyttä ole välttämättä uskottavasti mahdollista löytää. Itse asiassa edellä käsitellyn artikkelin tekijätkin tuovat esiin epävarmuutta ja sitä, että monet heidän tuloksistaan ovat lähinnä viitteellisiä.

Yleisesti ottaen en lähtisi julistamaan tuloksia suuntaan tai toiseen väestönkasvun vaikutuksista talouskasvuun. Yhteys riippuu hyvin monista paikkasidonnaisista tekijöistä kuten yhteiskunnan instituutioista sekä väestökasvun ja talouden rakenteesta.

Väestönkasvu kohentaa julkista taloutta

Syntyvyysluku on alentunut vuodesta 2010 lähtien. Suomessa syntyneiden lasten määrä on laskenut pari vuotta peräjälkeen ja tämä vuosi saattaa hyvin olla kolmas perättäinen vuosi. On ihan mahdollista, että tänä vuonna syntyy alle 50 000 lasta – yhtä vähän lapsia syntyi viimeksi vuonna 1868.

Julkisen talouden kannalta syntyvyyden aleneminen on ongelmallista, koska suuri osa julkisen talouden rahoituksesta toimii jakojärjestelmän periaatteella. Esimerkiksi tänä vuonna töissä olevat maksavat suurimmaksi osaksi tämän vuoden eläkemenot. Samoin tämän vuoden verotuotolla kustannetaan pitkälti julkisen talouden ikäsidonnaiset menot kuten koulutus nuorille ja hoivapalvelut vanhoille.

On selvää, että maksajien määrän vähentyessä verotusta on kiristettävä tai menoja karsittava. Verovajetta voi toki tilkitä myös velanotolla, muttei sitäkään voi tehdä loputtomiin.

Syntyvyyden aleneminen ei kuitenkaan välttämättä olisi ongelma edes julkisen talouden kannalta. Näin, jos maahanmuutolla, eritoten työperäisellä maahanmuutolla, pystyttäisiin kompensoimaan veropohjan rapautumista. Suomessa maahanmuuttopolitiikka on melko konservatiivista enkä uskalla odottaa siinä tapahtuvan merkittäviä muutoksia lähitulevaisuudessa. Näin ollen myös syntyvyyden aleneminen tulee tuottamaan ongelmia julkistalouden rahoituksen suhteen.

Huoli syntyvyyden alenemisesta on siis aiheellinen, mikäli Suomeen syntyminen on ainut tapa ylläpitää ja kasvattaa työikäisen väestön määrää.

Maahanmuutosta apua julkiselle taloudelle

Edellisessä luvussa yritin siis sanoa, että huoltosuhteen aleneminen tekee yleensä hyvää julkiselle taloudelle; mitä isompi työtä tekevä maksavien joukko, sitä vahvempi on julkisen talouden asema.

Onko väestörakenteen muutoksen vaikutusta yritetty arvioida? Miten käy julkiselle taloudelle demografisten siirtymien seurauksena?

Tiettyjä, mielestäni varsin uskottavia herkkyystarkasteluja on tehty ja käyn tässä lopuksi niitä lyhyesti läpi. Katsaus on vain osittainen ja mielelläni otan lukijoilta vastaan lisää Suomea käsitteleviä kirjallisuusviitteitä, joista en mahdollisesti ole tietoinen.

Väestörakenne voi muuttua kolmen tekijän kautta; syntyvyyden, elinajanodotteen ja maahanmuuton. Lähdetään liikkeelle ”kokonaisvaikutuksesta”. STM:n virkamiehet Myhrman, Alila ja Siljander arvioivat vuonna 2009, että a) syntyvyyden (eli hedelmällisyysluvun) kasvattaminen 0,26:lla, b) eliniänodotteen kolmen vuoden nousu ja c) nettomaahanmuuton 10 000 kasvu alentaisi kestävyysvajetta 0,5 prosenttiyksikköä. Laskelmasta ei valitettavasti suoraan selviä mikä on yksittäisten tekijöiden vaikutus lopputulokseen.

Erikseen syntyvyyttä käsitteleviä herkkyyslaskelmia on vain pari kappaletta. Valtiovarainministeriössä (2010) arvioitiin, että syntyvyyden nousu 0,5 prosenttiyksiköllä leikkaisi kestävyysvajetta yhden prosenttiyksikön. ETK:n Kaarlo Reipas arvioi vastikään, että kokonaishedelmällisyyden nousu 0,12:lla lisäisi pitkässä juoksussa työllisten määrää hyvin merkittävästi ja siten mahdollistaisi yli prosenttiyksikön alennuksen eläkemaksuun.

Elinajanodotteen pitkän aikavälin vaikutusta julkiseen talouteen on niin ikään pohdittu parissa julkaisussa. Sukselaisen (2009) mukaan elinajanodotteen yhden vuoden kasvu vuoteen 2060 mennessä kasvattaisi kestävyysvajetta 0,4 prosenttiyksiköllä. ETK:n uusimmassa PTS-laskelmassa tarkastellaan kuolevuuden vaikutusta eläkejärjestelmän talouteen. Matalan kuolevuuden skenaariossa 63-vuotiaan elinajanodote nousee tasaisesti yli ajan siten, että vuonna 2035 se on noussut 1,2 vuodella.  Matala kuolevuus vaikuttaa pitkällä aikavälillä aika paljonkin huolimatta elinaikakertoimen ja elinikään sidotun eläkeiän tasapainottavasta vaikutuksesta. ETK:n laskelman mukaan matalan kuolleisuuden tapauksessa eläkevakuutusmaksu nousee yli kahdella prosenttiyksiköllä vuoteen 2085 mennessä.

Sitten on vielä maahanmuutto. Kinnunen, Mäki-Fränti ja Viertola vuonna 2013 testasivat maahanmuutto-oletuksen herkkyyttä kestävyysvajeeseen. Pysyvä 8 000 henkilön kasvu maahanmuutossa alentaisi kestävyysvajetta 0,6 prosenttiyksikköä. Kirjoittajat luonnehtivat vaikusta pieneksi, mutta minusta se on kyllä varsin merkittävä. Vaikutus tosin perustuu kenties hieman optimistiseen oletukseen, jossa maahanmuuttajien työllisyys asettuisi samalle tasolle kuin kantaväestön.

ETK:n viimeisimmässä PTS-laskelmassa lasketaan skenaario, jossa vuosittainen maahanmuutto kasvaa 8 500 henkilöllä. Seurauksena työvoima (ja työllisyys) kasvaa merkittävästi ja eläkevakuutusmaksu alentuu yli prosenttiyksikön verran hieman pitemmällä aikajänteellä. Samaiseen laskelmaan perustuen laskimme Risto Vaittisen ja Reijo Vanteen kanssa, että skenaario parantaisi eläkejärjestelmän kestävyysvajetta 0,3 prosenttiyksikköä suhteessa bkt:een. ETK:n laskelman oletuksena on, toisin kuin Kinnusen ym., että maahanmuuttajien työllisyysaste olisi ikäryhmittäin merkittävästi matalampi kuin kantaväestöllä.

Johtopäätöksiä

Pitäisikö syntyvyydestä kantaa siis huolta? Kyllä, jos on kiinnostunut julkisen talouden vähän pitemmän aikavälin tilasta eikä maahanmuutolla pystytä paikkaamaan työmarkkinoiden epätasapainoa.

Mitä asialle olisi syytä tehdä? Ei mielestäni yhtään mitään.

Hyvää politiikkaa on yrittää luoda mahdollisimman avoin, suvaitsevainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta kaikkine nyansseineen. Jos ihmiset tällaisessa ympäristössä hankkivat lapsia – hyvä niin. Jos ihmisten mieltymykset ovat kuitenkin muuttuneet, eikä lasten hankkiminen enää innosta menneiden vuosien malliin, niin sekin on hyväksyttävä.

Ei lasten hankkiminen ja korkea syntyvyys ole mikään itseisarvo – hyvä ja onnellinen elämä on.

Kirjallisuutta

Tikanmäki, H., Appelqvist, J., Reipas, K., Sankala, M. ja Sihvonen, H. (2016) ”Lakisääteiset eläkkeet – pitkän aikavälin laskelmat 2016”, Eläketurvakeskuksen raportteja 08/2016 (linkki)

Headey, D. D. ja Hodge, A. (2009) “The Effect of Population Growth on Economic Growth: A Meta-Regression Analysis of the Macroeconomic Literature”, Population and Development Review, Vol. 35, No. 2 (Jun., 2009), pp. 221-248 (linkki)

Kinnunen, H., Mäki-Fränti, P. ja Viertola, H. (2013) ”Julkisen talouden kestävyystarkasteluja”, BOF Online 1/2013 (linkki).

Kotamäki, M., Vaittinen, R. ja Vanne, R. (2017) ” Onko eläkkeiden rahoituksellinen perusta vakaa? Laskelmia järjestelmän taloudellisesta kestävyydestä”, Kansantaloustieteellinen aikakauskirja 2/2017 (linkki).

Myhrman, R., Alila, A. ja Siljander, E. ” Skenaarioita sosiaalimenoista - terveyden edistämisen vaikutukset ja analyysimallin esittely”, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:7 (linkki).

Reipas, K. (2017) “Lakisääteiset eläkkeet – pitkän aikavälin laskelmat 2016: Herkkyyslaskelmia syntyvyydestä ja eläkealkavuuksista”, ETK:n muistio (linkki).

Sukselainen, T. (2011) ” Julkisen talouden haasteet pitkällä aikavälillä – julkisen talouden kestävyys valtiovarainministeriön näkökulmasta”, Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2011.

Valtiovarainministeriö (2010) “Julkinen talous tienhaarassa – Finanssipolitiikan suunta 2010-luvulla”, Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset, 8/2010 (linkki)

 

Mauri Kotamäki

Kirjoittaja on Työeläkevakuuttajat Telan ekonomisti.

Kommentit (1)
 
  • Visa Pohjola 20.7.2017 11:29
     
    Kiintoisaa pohdintaa. Muutama huomio lyhyesti: väestörakenteeseen vaikuttaa neljäskin tekijä; maastamuutto, jolla mm. Baltian maissa on ollut huomattava vaikutus kansantalouteen, koska sieltä muuttanut pois koulutettua, nuorta työikäistä väestöä. Väestökasvun negatiivisen yhteyden voimistumisen syynä talouskasvuun saattaisi olla, ainakin länsimaissa, tal passiivisen väestön osan kasvu.
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi!
Nimesi Sähköpostiosoitteesi
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kahdeksan ynnä neljä?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Mainos

Kirjoittajasta

Mauri Kotamäki

Mauri Kotamäki on ekonomisti Työeläkevakuuttajat Telassa. Seuraa @Mau_And Twitterissä. 

Blogeissa

  • Nobelisti Bengt Holmström oli sekä väärässä että oikeassa
    Kauppi
    ”Eläkelupaus voi osoittautua katteettomaksi.” Professori Bengt Holmström kohautti tällä väitteellään toissa viikolla. Puheenvuoro oli tärkeä ja hyödyllinen monessakin mielessä. Eläkkeistä ja eläkej...
  • Metsäalalla myönteinen vire
    Toivonen
    Suomen talous on kehittynyt ennustajien odotuksia myönteisemmin. Tämä pätee myös metsäsektoriin. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n heinäkuun lopussa julkistaman suhdannebarometrin mukaan noususuhda...
  • Perustuslaillista verotusta
    Korpela
    Perustuslaki on ollut paljon otsikoissa. Milloin mikäkin lakihanke perutaan perustuslakiin viitaten.  Perustuslakia ja verotusta ei ole tavattu sotkea keskenään, mutta pitäisikö verojuristienkin lu...

veronmaksajat.fi