Sijoitussalkun järkevöittäminen tyssää veroihin

KARON GRILLI Olen tällä palstalla ja Karon Grillin monologeissa neljännesvuosittain kertonut pyrkimyksistäni järkevöittää osakesalkkuani. Se kun on aivan liian hajautettu.

Kesällä otin asiakseni muuttaa salkun passiivista ydintä fiksummaksi. Salkkuni passiivisen ytimen muodostavat indeksisijoitukset, jotka olen toteuttanut pääosin pörssilistatuilla etf-rahastoilla.

Indeksi-etf:ien valinnassa olen ollut samanlainen uhkapeluri kuin suorissa osakesijoituksissa. Olen halunnut poimia jopa yksittäisten maiden indeksejä kuten Brasiliaa, Etelä-Koreaa ja Vietnamia, vaikka passiivisen ytimen pitäisi olla mahdollisimman simppeli.

Ihannetilanteessani tasapainottelisin muutamalla maantieteellisesti laajasti hajauttavalla etf:llä: yhdellä Pohjois-Amerikkaan, toisella Eurooppaan ja kolmannella kehittyville markkinoille. Kehittyneen Aasian ja Oseanian hoitaisin myös jotenkin mukaan.

Kun heinäkuussa oli aikaa ja säät suosivat sisäaskareita, excelöin salkkuni altistuksia ja rakensin suunnitelmaa. Maakohtaiset etf:t pois, tilalle tasapainotetusti laajempia maantieteellisiä alueita.

Ja kun jostain syystä Eurooppaa oli kertynyt kuukausisäästösopimuksen kautta vain euroalueen suurimpien yhtiöiden kautta, sen sijalle halusin myös Ison-Britannian, Sveitsin sekä tietysti myös Ruotsin ja Tanskan sisältävää laajempaa Eurooppa-indeksiä.

Toteutus törmää veroesteeseen

Suunnitelman toteuttaminen kohtasi kuitenkin vastatuulta, sillä aloin miettiä salkun kassavirtoja.

Olin tehnyt etf-sijoituksia kehittyvien maiden osakeindekseihin ja myös yleisesti kehittyville markkinoille hajauttavaan etf:ään yli kaksikymmentä vuotta sitten. Sijoitukset eivät ole olleet erityisen tuottoisia, mutta pitkän ajan kuluessa pienelläkin vuosituotolla on saatu yli kaksinkertaistumisia.

Oletetaan vaikkapa sijoitus, jonka hankintahinta olisi ollut 33 333 euroa ja joka olisi noussut 200 prosenttia, eli sijoituksen arvo olisi nyt 100 000 euroa. Jos myisin tällaisen sijoituksen ja siirtäisin rahat muualle, välistä menisi luovutusvoittovero.

Koska sijoitus on ostettu yli 10 vuotta sitten, pääsisin käyttämään luovutusvoittoa laskettaessa 40 prosentin hankintameno-olettamaa. Se tarkoittaa, että verotuksellisesti voisin laskea hankintahinnakseni 40 prosenttia myyntihinnasta. Eli jos myisin 100 000 eurolla, verotettavaa luovutusvoittoa laskettaessa voisin käyttää hankintahintana 40 000 euroa, vaikka todellisuudessa luovutusvoitto olisikin 66 667 euroa.

Hankintameno-olettama kuulostaa hyvältä jutulta ja tietysti sitä onkin, mutta pitkällä aikavälillä rahan arvon muutoskin on jo vaikuttanut melkoisesti. 33 333 vuoden 2005 euroa vastaa Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimen mukaan 49 000:ta euroa. Kovasti joutuisi maksamaan veroa myös inflaatiosta.

Salkun järjestelyn aiheuttamat luovutusvoitot ovat ajattelussani normaalin vuotuisen osinkotulovirran ja pörssiosakkeiden myyntien ylittävää tuloa, joten niiden osalta pääomatulovero on 34 prosenttia.

100 000 euron etf-sijoituksen realisoitumisesta koituisi siis 60 000 euron pääomatulo ja siitä reilun 20 000 euron vero.

Siirrettäväksi uuteen kohteeseen jäisi vajaat 80 000 euroa.

Korkoa piilevälle verovelalle

Vanhoista yhdysvaltalaisista etf:istä tekisi mieleni hankkiutua eroon monestakin syystä. Sen lisäksi että ne ovat salkun rakenteen kannalta epäoptimaalisia, ne ovat suomalaisen verotuksen kannalta huonoja tuotteita. Ne nimittäin jakavat saamansa osingot ulos vuosittain. Voitonjaot ovat vuotuista verotettavaa tuloa. Suomalaisen sijoittajan kannalta edullisempaa olisi, että voiton jakamisen sijaan etf:t olisivat kasvurahastoja eli ne ostaisivat saamillaan osingoilla lisää osakkeita.

Kolmanneksi tuotteet ovat vanhoja, ja joidenkin hallinnointipalkkiot ovat nykymittapuulla korkeita.

Jokainen näistä syistä riittäisi  jo yksinään perustelemaan etf:n vaihtamisen. Piilevän verovelan realisoituminen kuitenkin haraa vastaan.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että isompi salkku tuntuu mukavammalta, vaan siitä, että piilevä verovelka tekee työtä sijoittajan puolesta.

Jos 100 000 euron sijoitus nousee 10 prosenttia, sijoituksen arvo nousee 110 000 euroon. Jos tuon sijoituksen myy ja pääsee käyttämään 40 prosentin hankintameno-olettamaa, verotettavaa pääomatuloa kertyy 66 000 euroa ja siitä veroa 34 prosentilla laskettuna 22 440 euroa. Käteen jää 87 560 euroa.

Jos taas 100 000 euron sijoituksen ensin myy ja maksaa verot 60 000 euron luovutusvoitosta, eli 20 400 euroa, uuteen sijoitukseen sijoitettavana on 79 600 euroa. Jos tuo sijoitus sitten nousee 10 prosenttia, sijoituksen arvoksi tulee 87 560 euroa, jossa sisällä on 7 960 euron kurssinousu. Jos sijoituksen sitten myy, kurssinoususta aiheutuu pääomatuloveroa 34 prosentilla laskettuna vähän yli 2 700 euroa.

Korkoa piilevälle verovelalle -ilmiö on niin tehokas, että salkun rakenteen optimointi tuntuu turhan kalliilta harrastukselta.

Salkussa 33 ostoa ja myyntiä

Kolmannen vuosineljänneksen aikana salkussani toteutui yhteensä 33 ostoa ja myyntejä. Ostoja niistä oli 29, myyntejä 4.

Kappalemääräisesti eniten ostotoimeksiantoja kohdistui F-Secureen, joka kohtasi viime viikolla eli ostojeni jälkeen vakavia ongelmia: yhtiö on menettämässä suurimman asiakkaansa, joka on tuonut peräti kymmenisen prosenttia tietoturvayhtiön liikevaihdosta.

Neljä ostoa kohdistui toiseen ohjelmistoyhtiöön, Admicomiin, ja kolme Amundin Stoxx 600 Europe -indeksiä seuraavaan etf:ään. Otin etf:n heinäkuussa myös kuukausisäästöohjelmaan, joten kuukausisäästöjen kautta sitä tuli vielä kaksi kertaa lisää. Toinen kuukausisäästössä oleva etf on Xtrackersin yleinen kehittyvien markkinoiden etf.

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä. Hän omistaa mainittuja yhtiöitä.