Sijoittajan vaarallisin työkalu

KARON GRILLI Sijoittajan vaarallisin työkalu on viivoitin. Sitä voi käyttää väärin ainakin kahdella kohtalokkaalla tavalla. Yksi dramaattinen epäonnistuminen voi painaa merkittävästi sijoitussalkun tuottoa. Osakepoiminnassa menestymistä edesauttaa selvästi, jos salkusta pystyisi jättämään pois pahimmat hudit. Siksikin viivoitinta kannattaa opetella käyttämään oikein.

”Maapallo rullaa radallaan”

Sijoitusslangissa viivoitinanalyysiksi kutsutaan tapaa, jossa ekstrapoloidaan yhtiön tuleva kehitys historiallisesta kehityksestä. Jos yhtiö on toissa vuonna tehnyt miljoonan ja viime vuonna kahden miljoonan euron liikevaihdon, viivoitinanalyysin harjoittaja päättelee tämän vuoden liikevaihdoksi kolme ja ensi vuoden liikevaihdoksi neljä miljoonaa euroa.
Pahasti pieleen meneviä arvioita voi syntyä jo lyhyellä ajalla, jos kasvun kulmakerroin on jyrkkä ja liikevaihto on edellisvuosina vaikkapa kolminkertaistunut joka vuosi.
Viivoitinanalyysi on oikeastaan sovellus Newtonin ensimmäisestä laista eli jatkavuuden laki: Ellei kappaleeseen vaikuta mitään voimia, se säilyttää liiketilansa eli pysyy paikallaan tai liikkuu vakionopeudella pitkin suoraa viivaa.
Metsään mennään ainakin kahdessa suhteessa. Ensinnäkään ei ole mitään syytä olettaa, että klassinen mekaniikka jostain syystä soveltuisi kuvaamaan talouden ilmiöitä.
Toiseksi liike-elämässä yhtiöön vaikuttaa kaiken aikaa erilaisia voimia, myös sellaisia, joita ei vielä ole näkyvissä. Jos yhtiö löytää kiinnostavan kasvualan ja osoittaa, kuinka sillä tehdään liiketoimintaa, pian sen huomaavat myös kilpailijat. Pian houkuttelevalle markkinalle ilmestyy kilpailijoita, jotka sekä ottavat osansa kasvusta että painavat kannattavuutta.

”Monistetaan menestys”

Yksi petollinen viivoitinanalyysin muoto on yhtäläisyysmerkkien vetäminen markkina-alueiden välille.
Malliesimerkki voisi olla yhtiö, joka on kehittänyt Suomessa menestystuotteen, jolla se on vallannut markkinaa ja tehnyt hyvää bisnestä. Sama on tarkoitus monistaa Ruotsissa tai Saksassa, tai ehkä molemmissa.
Kiusallisen houkuttelevaa on ajatella, että tottahan toki yhtiö pystyy ottamaan samanlaisen markkinaosuuden uudelta markkinalta kuin Suomessakin. Kun lyö vaikka 10 prosentin markkinaosuuden ja kertoo sen Saksan markkinan koolla, Excelissä näyttää hyvältä, mutta todellisuus on usein paljon karumpi. Tämän ovat monet yhtiöt saaneet kokea.
Suuremmalla markkinalla kilpailu voi olla kireämpää. Se tiimi, joka on saanut aikaan Suomen menestyksen, luultavasti tuntee Suomen markkinan erinomaisesti. Kuinka saadaan vastaava osaaminen joltakin muulta markkinalta? Paikalliset lainsäädännöt ja käytännöt voivat poiketa merkittävästi suomalaisista, mikä voi viedä tuotteelta kilpailuedun ja ylipäätään markkinan.

Kuinka käy kannattavuuden?

Useimmiten liikevaihdon kasvu nostaa suhteellista kannattavuutta, koska yleiskulut jakautuvat suuremmalle myyntimäärälle. Mittakaava tuo etuja myös hankinnoissa: tavarantoimittaja myy paremmalla hinnalla, jos tavaraa ostaa miljoona kappaletta sen sijaan että ostaisi 100 000 kappaletta.
Toisaalta lisäkasvu vaatii investointeja tuotantoon ja henkilöstöön. Jos vaikkapa tarvitaan uusi tehdas, voi olla, että paitsi absoluuttinen myös suhteellinen kulutaso nousee siksi aikaa, kunnes uusi kapasiteetti saadaan myytyä. Ja rahaa ainakin kuluu.
Voi myös ajatella, että jokainen yhtiö ottaa ensimmäiseksi kaikkein parhaiten sille sopivat ja kaikkein kannattavimmat asiakkaat. Jos myyntiä halutaan kiivaasti lisää, voidaan joutua ottamaan myös sellaisia asiakkaita, jotka eivät ole yhtä kannattavia. Euroja tulee alimmalle riville enemmän, mutta voiton suhde liikevaihtoon saattaa tällöin laskea.

”Maailma palaa ennalleen”

Toinen paha tapa käyttää viivoitinta on sen laittaminen vaakasuoraan. Tällöin ajatus on, että jostain syystä vaikeuksiin joutunut yhtiö ”palaa aiemmalle tasolleen”, oli sitten kyse liikevaihdosta, tulostasosta, markkinaosuudesta tai mistä tahansa suureesta – vaikka osakekurssistakin.
Tähän virheeseen on helppo sortua, sillä mieleen on painunut muistijälki: koska Nesteen osakekurssi on ollut yli 60 euroa, kyllähän se sinne palaa.
Ei välttämättä palaa.
Maailma muuttuu kaiken aikaa, ja joiltakin yhtiöiltä yksinkertaisesti sulaa liiketoiminta alta.
Sijoittajat ovat keskimäärin hitaita lukemaan suuria muutostrendejä. Analyytikot tapaavat laskea negatiiviseen kierteeseen joutuneen yhtiön ennusteita vähän kerrallaan. Päädytään tilanteeseen, jossa yhtiö näyttää kaiken aikaa edulliselta – ja kaiken aikaa yhtiö kertoo huonoja uutisia entisten jatkoksi.
Tällöin yhtiön osakkeesta tulee putoavat puukko.

Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa grillinpitäjä. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Nestettä.