Pääomasijoittajista kirjoittanut Marko Junkkari: ”Zombiutuminen lisääntyy”
KARON GRILLI Nollakorkoajan päättymisen jälkeen useat pääomasijoitusrahastot ovat olleet vaikeuksissa. Irtautumismarkkina meni umpeen, eivätkä rahastot ole pystyneet palauttamaan pääomia takaisin sijoittajille toivotussa aikataulussa.
Tällaisia rahastoja pyörittävien pääomasijoitusyhtiöiden tilanne on voinut käydä tukalaksi. Rahan kerääminen uusiin rahastoihin on ollut takkuista, sillä osa sijoittajista on pettynyt etenkin buyout-sijoittamiseen sijoitusluokkana tai sellaiseen sijoittajapoppooseen, joka ei ole pystynyt tarjoamaan kaavailtuja tuottoja. Ja sijoittajien rahatkin ovat vielä kiinni vanhoissa rahastoissa.
"Ne [tällaiset pääomasijoitusyhtiöt] muuttuvat eläviksi kuolleiksi, jotka koettavat päästä eroon olemassa olevan salkun viimeisistä yhtiöistä", toimittaja ja tietokirjailija Marko Junkkari kuvaa. ”Tällainen zombiutuminen lisääntyy.”
Junkkari on kirjoittanut Pääomasijoittajat-kirjan (Otava 2026), joka käsittelee etenkin suomalaisen pääomasijoittamisen historiaa ja nykytilaa. Kirjaa varten hän on haastatellut kymmeniä pääomasijoittajia, pääomasijoittajien kohdeyritysten johtajia ja muita pääomasijoitusekosysteemiin kuuluvia henkilöitä. Tarinassa seikkailee myös kirjan kirjoittaja, joka tekee toimittajan aktiivisia ja hauskoja havaintoja.
Enkeleitä ja korppikotkia
Pääomasijoittaminen jaetaan karkeasti kahteen osaan: alkuvaiheen venture capitaliin (VC), jossa rahoitetaan pääosin uusia, kasvavia yhtiöitä, ja buyoutiin, jossa pääomasijoittaja ostaa jo vakiintuneemman yrityksen.
Viime aikoina venturen ja buyoutin väliin on entistä enemmän kasvanut growth- eli kasvuyhtiösijoittaminen. Growth-vaiheen pääomasijoittajat tekevät vähemmistösijoituksia venture-vaiheesta ulos kasvaneisiin kasvuyhtiöihin.
Pääomasijoittamisen alalajeista buyout on euromääräisesti selvästi suurin, mutta venture-sijoitukset tuntuvat näkyvän enemmän julkisuudessa. Media listaa innokkaasti ”yksisarvisia” eli miljardin Yhdysvaltain dollarin laskennalliseen arvoon kohonneita varhaisen vaiheen yhtiöitä ja haastattelee niiden perustajia ja sijoittajia.
Junkkari pohtii selitystä kaksijakoisuudelle tarinoiden kiinnostavuudella. Onhan vaikkapa jonkin toimialan disruptoiminen kiehtovaa, ja nollasta aloittaneen yhtiön kasvuprosentit häikäiseviä. Yksi syy voi liittyä myös sijoittajapersooniin.
”Jokaisella venture-sijoittajalla on oma Tiktok, jossa he ilomielin kertovat omasta nerokkuudestaan ja osaamisestaan. Jos ottaa yhteyttä buyout-sijoittajaan, vastaus on yleensä se, että ei tule vastausta tai kehotetaan ottamaan yhteyttä asianajajaan.”
Julkisuudessa varhaisen vaiheen sijoittajat esitetään usein jos ei pyhimyksinä niin ainakin enkeleinä, kun taas buyout-sijoittamiseen liitetään usein negatiivisia mielikuvia. Hyvis–pahis-asetelmissaan pääomasijoittajien mediajulkisuus on kuin satukirjasta repäisty. Ja niin on yhtiöidenkin.
”Yrittäjät kertovat tarinaa saadakseen rahaa. Venture- ja buyout-sijoittajat haluavat kertoa omalla tavallaan tarinaa. Tarinoita tällä toimialalla on paljon.”
Yhteisten rahojen varassa
Suomalaiset pääomarahastot ovat pärjänneet suhteessa verrokkeihinsa mainiosti. Tämän osoittavat Marko Junkkarin kirjaansa varten saamat tiedot kolmen suuren suomalaisen pääomasijoittajan yhteensä yhdeksän buyout-rahaston tuotoista. Jostain syystä yhtiöillä ei ole tapana kertoa tuottojaan julki.
Junkkari on verrannut tuottolukuja eurooppalaisiin vastaavan kokoisiin ja vastaavalla tavalla sijoittaneisiin rahastoihin. Siniristilippu nousee korkealle.
Suomalaiset buyout-rahastot ovat kuitenkin varsin pieniä, enintään joidenkin satojen miljoonien eurojen kokoisia, ja niiden sijoittajakunnassa korostuvat suomalaiset sijoittajat. Rahastoja ja rahastoyhtiöitä kannattelevat eläkevakuutusyhtiöt ja valtion Teollisuussijoitus eli Tesi.
Nykyisen hallituksen aikana Tesin strategiaa muutettiin. Alkujaan painopistettä oltiin siirtämässä vielä selvemmin suoriin sijoituksiin kuin mihin lopulta päädyttiin.
”Tesistä olisi tullut Suomen ylivoimaisesti suurin pääomasijoittaja, joka sijoittaa valtion fyrkkaa”, Junkkari kuvaa.
Lopulta päädyttiin siihen, että Tesi sijoittaa puolet rahastoihin, puolet suoraan kohdeyhtiöihin.
”Käytännössä kaikki tutkimukset osoittavat, että jos julkinen sijoittaja tekee suoria sijoituksia, siinä on aika isot riskit.”
Junkkari miettii, onko Tesi suomalaisessa pääomasijoituskentässä jo liian voimakas.
”Onko Ruoholahdessa kaikki viisaus, mikä tietää, mille yritykselle annetaan rahaa ja mille ei?” hän miettii. ”Syrjäyttääkö Tesin toiminta yksityistä rahaa?”
Jaksossa mietitään myös sitä, miksi ruotsalaiset onnistuivat tässäkin paremmin: ruotsalainen EQT-pääomasijoitusyhtiö hallinnoi lähes 300 miljardin euron varoja, ja sen markkina-arvo on 30 miljardin euron luokkaa.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä.