Indeksisijoittamisen lupaus – liian hyvää ollakseen totta?

KARON GRILLI Perusohje laiskalle sijoittajalle kuuluu: osta laajasti hajautettua matalakuluista indeksirahastoa. Ropiseeko sellaisesta aina tuottoa kuin automaatista?

Laaja hajautus tarkoittaa yhdysvaltalaisessa keskustelussa usein S&P 500 -indeksiä. Eurooppalaisittain laajan hajautuksen voi mieltää esimerkiksi MSCI ACWI -indeksiksi, joka kattaa maailman kehittyneet ja kehittyvät osakemarkkinat.

MSCI ACWI -indeksiin kuuluu noin 2 500 yhtiötä. Se on koko maailman osakemarkkinoiden mittatikku, jolloin sitä omistamalla ottaa altistuksen osakeomaisuuslajin tuottoihin ja riskeihin ottamatta kantaa jonkin maantieteellisen alueen tai toimialan menestykseen.

Rahoituksen tutkimuksesta kumpuava sijoitusohje on erittäin yksinkertainen ja sen noudattaminen vähintään yhtä yksinkertaista. Sen jälkeen, kun on valinnut itselleen sopivan indeksirahaston, ei tarvitse ajatella mitään. Jos osakesijoitusten määrää eli altistusta osakemarkkinoille haluaa kasvattaa, laittaa vain lisää rahaa rahastoon, ja toisinpäin.

Mikä parasta, sijoittamalla indeksiin luultavasti pärjää paremmin. Indeksisijoittaja saa indeksin tuoton miinus rahaston hoidosta aiheutuvat kulut, jotka indeksirahaston tapauksessa ovat yleensä varsin pieniä.

Samaan aikaan aktiivisesti hoidetut rahastot vuosi toisensa perään häviävät ”osakemarkkinalle”. Esimerkiksi viime vuonna 79 prosenttia yhdysvaltalaisiin suuryhtiöihin sijoittavista rahastoista pärjäsi huonommin kuin S&P 500 -indeksi. Viidentoista vuoden tarkastelujaksolla 90 prosenttia aktiivisista rahastoista on jäänyt indeksille.

Euroopassa alle 3 prosenttia rahastoista on 10 vuoden jaksolla voittanut S&P Europe 350 -indeksin. Viime vuonna eli kalenterivuonna 2025 Euroopassa reilut neljä viidestä aktiivisesta rahastosta hävisi ja vajaa viidennes voitti indeksin. Tiedot perustuvat indeksiyhtiö S&P:n vuotuiseen SPIVA-tutkimukseen.

Jos sijoittamisen ammattilaiset eivät pärjää indeksille, kuinka todennäköistä on, että minä voittaisin indeksin? Ja indeksituoton miinus pienet kulut saisin tekemättä mitään.

Kuulostaa epäreilulta ja järjenvastaiselta, että ”tekemättä mitään” pärjää paremmin kuin sijoittamalla aktiivisesti. Onko passiivisen sijoittamisen lupaus liian hyvä ollakseen totta?

Grillin monologijaksossa käydään läpi tutkimuksiin pohjautuvia argumentteja puolesta ja vastaan.

50 vuotta indeksirahastoja

Yhdysvaltalainen varainhoitaja John Bogle perusti maailman ensimmäisen indeksirahaston tasan 50 vuotta sitten. Merkkipäivää juhlitaan elokuun lopussa.

Yhdysvaltain S&P 500 -indeksiä mukaileva rahasto ei aluksi ollut mikään kärpäspaperi, mutta 2000-luvulla indeksisijoittaminen on yleistynyt räjähdysmäisesti. Indeksisijoittamista toteutetaan yleensä joko tavallisten pankissa tai varainhoitajan kautta merkittävien tai pörssissä kaupankäynnin kohteena olevien eli pörssilistattujen indeksirahastojen avulla.

Indeksisijoittamisen lisääntymisen ohella myös indeksisijoittamisen tarjonta on lisääntynyt valtavasti, ja indeksejä muodostetaan hyvinkin tiukkarajaisiin kohteisiin. Tällaisiin indeksirahastoihin sijoittava ei ota passiivista osakemarkkinanäkemystä vaan aktiivisen näkemyksen jonkin maantieteellisen alueen, toimialan tai yhtiöluokan suhteen.

Passiivisesti hoidettujen varojen määrä ja niiden osuus maailman osakemarkkinoiden arvosta on kasvanut suureksi. Yhdysvaltain markkinoilla passiivisesti hoidettujen rahastojen varallisuusmäärä ylitti aktiivisesti hoidettujen rahastojen varallisuusmäärän vuonna 2023.

Morningstarin tilastoihin perustuen PWL Capital esittää, että viime vuonna Yhdysvaltoihin sijoittavissa passiivisissa rahastoissa oli 19,4 tuhannen miljardin dollarin pääomat. Kun Yhdysvaltain osakemarkkinoiden markkina-arvo on noin 75 tuhatta miljardia dollaria, pelkästään näiden passiivisten rahastojen omistukset kattavat neljänneksen Yhdysvaltain osakemarkkinoista.

Pohjois-Amerikan ulkopuolella passiivisten ja aktiivisten rahastojen suhde on Morningstarin arvion mukaan 30:70.

Varainhoitajien bisnes pilalla

Indeksisijoittamisen yleistyminen on ollut osakerahastojen pyörittäjille kauhu. Kun hallinnointipalkkioiden saaminen pörssilistattuihin osakkeisiin sijoittavista rahastoista on käynyt hankalammaksi, varainhoitajat ovat kilvan tuoneet tarjolle hankalammin indeksoitavissa olevia omaisuusluokkia kuten Private Equityä, kiinteistöjä ja metsää.

Heikomman tuotto-odotuksen korkosijoitusten hoitaminen on monesti kalliimpaa kuin indeksirahastojen minipalkkioilla pyörivien listattujen osakkeiden. Suhteessa tuotto-odotukseen korot ovat kallis omaisuusluokka.

”Vähemmän tehokkaat markkinat”

Passiivisen sijoittamisen ideologinen ja tutkimuksellinen pohja on tehokkaiden markkinoiden hypoteesi. Sen mukaan kaikki uusi tieto siirtyy saman tien osakkeiden hintoihin. Tällöin kukaan ei pysty säännöllisesti voittamaan markkinoita.

Passiivisen sijoittamisen voittokulun myötä osakemarkkinoista on tullut vähemmän tehokkaat. Tätä näkemystä on julistanut muun muassa AQR-hedgerahastoyhtiön värikäs perustaja Cliff Asness.

Artikkelissaan ”The Less-Efficient-Market Hypothesis” Asness pohtii, keitä ovat ne sijoittajat, jotka ovat siirtyneet passiivisiksi sijoittajiksi. Ovatko he markkinahaita vai markkinamutuja, siis fiksuja vai tyhmiä sijoittajia?

Asness arvelee, että siirtyjissä on enemmän haita. Se kai johtaa siihen, että markkinahintoja määrittelevät entistä enemmän mudut, jotka säntäilevät tunteidensa ja muiden äkkinäisten impulssien perässä. Minkä puolestaan pitäisi johtaa siihen, että aktiivisen sijoittamisen pariin jääneillä hailla pitäisi olla entistä paremmat mahdollisuudet tehdä ylituottoa, siis voittaa markkinat.

Muutamat yhtiöt korostuvat indekseissä

MSCI ACWI –indeksissä on noin 2 500 yhtiötä ympäri maailmaa, mutta yli kuudesosan siitä muodostavat viisi suurinta yhtiötä, kaikki yhdysvaltalaisia enemmän tai vähemmän teknologiayhtiöitä.

• Nvidia 4,6 %
• Apple 4,2 %
• Alphabet 3,7 %
• Microsoft 2,6 %
• Amazon.com 2,3 %

Tilanne 30.6.2026. Lähde: MSCI.

Näiden yhtiöiden kurssimuutokset pitkälti sanelevat indeksin suunnan. Kuvaavaa on, että taulukossa oleva kesäkuun lopun tilanne poikkeaa jo huomattavasti heinäkuun lopun tilanteesta, jota tätä kirjoitettaessa ei ollut vielä saatavilla.

Kymmenen prosentin muutos painavimman yhtiön osakekurssissa vastaa suunnilleen puolen prosentin muutosta indeksin arvossa. Puolen prosentin painolla ollaan indeksin 50 painavimman yhtiön joukossa. Eli yksi maailman suurimpiin kuuluva yhtiö voisi mennä konkurssiin tai sen arvo voisi kaksinkertaistua, mikä vastaisi painavimman yhtiön osavuositulosjulkistusreaktiota.

Alkuvuoden aikana huomiota on saanut Etelä-Korean pörssi, joka indeksitasolla on voinut heilua toistakymmentä prosenttia päivässä. Esimerkiksi torstaina 30.7.2026 MSCI Etelä-Korea -indeksiä seuraavan etf:n noteeraus nousi 12 prosenttia.

Indeksin kaksi suurinta yhtiötä ovat Samsung Electronics ja SK Hynix. joiden osuus on ollut viime aikoina 40 ja 50 prosentin välillä.

Sijoittaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi ottavansa tällaisia riskikeskittymiä.

Pörssi-indeksit ovat tällä hetkellä huomattavan keskittyneitä. Vaikka indeksisijoittaja nimellisesti sijoittaa S&P 500:ssa viiteensataan tai MSCI ACWI:ssa noin 2 500 yhtiöön, muutamien yhtiöiden kurssikehitys vaikuttaa merkittävästi sijoittajan tuottoihin.

Suurimmat suoriutuvat huonommin

Nykyhetken jättiläiset eivät ole tulevaisuuden voittajia.

Dimensional Fund Advisorsin tekemä tutkimus vuodelta 2021 näyttää, että historiassa on käynyt niin, että markkina-arvolla kymmenen suurimman yhtiön joukkoon nousemisen jälkeen yhtiön osake on jäänyt jälkeen markkinakehityksestä. Siis siitä huolimatta, että top 10 -yhtiöillä itsessään on jo melkoinen vaikutus siihen, miten ”markkina” kehittyy.

Sijoittajalla voisi olla siis tilastoihin perustuvat perusteet olla sijoittamatta kaikkein arvokkaimpiin yhtiöihin. Ja juuri niitä saa eniten, kun sijoittaa markkina-arvopainotetun indeksin mukaisesti.

Markkina-arvopainotettujen indeksien rinnalle on tullut tarjolle tasapainotettuja indeksejä. Indeksi voidaan laatia esimerkiksi niin, että mukaan otetaan kaikki pohjaindeksiin kuuluvat yhtiöt, vaikkapa S&P 500:n mukaiset 500 Yhdysvaltain suuryhtiötä, mutta kuhunkin sijoitetaan yhtä paljon, tässä tapauksessa 0,2 prosenttia salkun varoista.

Tällöin sijoittaja ei kuitenkaan saa ”markkinatuottoa”, sillä markkinatuotto tavataan määritellä markkina-arvopainotetun indeksin perusteella.

Varmasti mukana myös voittajissa

Yksi vahva peruste indeksisijoittamisen puolesta vaikuttaisi olevan Hendrik Bessembinderin tutkimus ”One Hundred Years in the U.S. Stock Markets”, jossa Bessembinder käy läpi lähes 30 000 yhdysvaltalaisen pörssiosakkeen tuomia tuottoja vuodesta 1926 vuoteen 2025.

Hän selvittää, millaisia kumulatiivisia tuottoja kuhunkin yhtiöön sijoittaminen olisi tuottanut.

”Vaikka osakkeiden keskimääräinen osta ja pidä -tuotto on yli 30 000 prosenttia, mediaanituotto on -6,9 prosenttia. Osakkeenomistajien varallisuus kasvoi vuosisadan aikana 91 000 miljardilla dollarilla, mutta pitkäaikaiset sijoittajat menettivät rahaa lähes 60 prosentissa osakkeista”, Bessembinder kirjoittaa.

Tuotot ovat erittäin keskittyneitä, siis vain kourallinen yhtiöitä on tuonut suuren osan osakemarkkinoiden loistavista tuotoista. Bessembinderin laskelmien mukaan vain 46 yritystä vastaa puolesta koko vuosisadan aikana kertyneestä 91 000 miljardin dollarin arvonluonnista.

Jos noissa yhtiöissä ei ole ollut mukana, tuototkin ovat voineet jäädä keskimääräisestä, siis indeksituotosta.

Indeksisijoittaja pääsee osalliseksi markkina-arvoaan kasvattavien yhtiöiden menestyksestä. Toki vasta siinä vaiheessa, kun yhtiö nousee mukaan indeksiin, ja pienellä painolla siitä alkaen, mutta pääsee silti.

Toinen passiivisen sijoittamisen lupausta puoltava seikka vaikuttaisi olevan se, että vaikka indeksisijoittaminen on yleistymistään yleistynyt, aktiiviset rahastot eivät silti tunnu voittavan indeksiä.

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä.