”Annoin listautuvan yhtiön tarinan viedä, ja huonostihan siinä kävi”

KARON GRILLI vie paksun mapin matkassa 1980-luvun lopun ja vuosituhannen taitteen pörssikauppoihin.

Ai kuinka rentouttavaa onkaan kantaa saunavedet järvestä! Miten hyvää tekeekin jättää muutamaksi päiväksi hyvästit sähkölle (kunhan varavirtalähde kuitenkin on mukana, jotta erakoitumisensa saa sometettua)!

Kesäloma-askeesinkaan keskellä harvalle tulee kuitenkaan mieleen haikailla 1980-luvun pörssikaupankäyntiä: pankin tiskillä lomakkeelle kirjattuja toimeksiantoja, joita meklarit toteuttivat Fabianinkadun pörssisalissa, osinkolippusten leikkaamista paperisista osakekirjoista...

Sitä sain maistaa, kun juuri 12 vuotta täyttäneenä tein ensimmäisen osakehankintani. Osallistuin alkusyksyllä 1988 Suomen Viestintäkehityksen listautumisantiin Kansallis-Osake-Pankin Mikkelin Porrassalmenkadun konttorissa.

Sijoituspäätös ei perustunut arvioon yhtiön liiketoiminnan vastaisesta kehityksestä, saati diskontatuista arvioiduista tulevista kassavirroista. Olin mainoksen uhri: Viestintäkehitys mainosti osakettaan televisiomainonnalla.

Nykyisin kuvittelen näkeväni paremmin selvimpien markkinointikuorrutusten ja narratiivinrakennusten läpi, kun käyn läpi listautuvia yhtiöitä ja pohdin osallistumista niiden osakeanteihin tai -myynteihin. Tuolloin en varmaan edes vilkaissut numeroita. Annoin tarinan viedä edes pyrkimättä kyseenalaistamaan sitä.

Huonostihan siinä kävi, enkä edes muista tarkasti, miten. Sanomalehtiyhtiöiden nurkanvaltaukseen erikoistunut tamperelaisfirma kävi kovaa kamppailua etenkin Savon Sanomista eli Savon Sanomain Kirjapainon osakkeesta. Erinäisten vaiheiden jälkeen syöjä päätyi syödyksi ja Viestintäkehityksen osakkeet muuttuivat Savon Sanomat oy:n osakkeiksi.

Gunhard Kockin Pörssitieto-sivusto muistaa tarkemmin.

Suora yhteys pörssiin

Ensimmäisen osakekauppani dokumentit ovat tallessa seitsensenttisessä mapissa. Päädyin selailemaan niitä Talouselämän toimittajan Valtteri Vesikansan tekemää haastattelua varten. Innostuin muistelemaan lisää, ja Karon Grillin monologijaksossa käyn läpi ensimmäisiä osakekauppojani.

1980-luvun lopun kasinohuumassa alkanut pörssisijoittajanura ei kestänyt 1990-luvun alun lamaa. Uusi paluu osakemarkkinoille tapahtui uuden pörssihuuman pyyhkiessä maata vuonna 1999. Tuolloin aloitin työt ”uuteen talouteen” keskittyneessä Bisnes.fi-aikakauslehdessä.

Silloin oli siirrytty jo ratkaiseva askel eteenpäin pörssikaupankäynnissä, sillä ensimmäiset välittäjät ottivat toimeksiantoja vastaan internetin välityksellä. Netti oli usein vain kanava hoitaa aiemmin pankin tiskillä tai puhelimessa tehty operaatio toisella välineellä, mutta EQ Online ryhtyi ensimmäisenä Suomessa tarjoamaan suoraa pääsyä Helsingin pörssin sähköistyneeseen kaupankäyntijärjestelmään.

Nykyisin muu tuntuisi kummalliselta. Miksi jonkun pitäisi päästä sörkkimään väliin? Osakemarkkinoiden pelillistymisen ja yksityishenkilöiden nopean kaupankäynnin edellytys on se, että kaupat saa tehtyä heti eikä mahdollisesti jonain päivänä seuraavan kuukauden kuluessa.

Buumit toistuvat samanlaisina

Kun markkinat käyvät kuumina, yhtiöt listautuvat innokkaasti pörssiin. Tämä on luonnollista, sillä pörssin hohkatessa lämpimänä yhtiöt saavat osakkeelleen hyvän arvostuksen. Aiemmat omistajat saavat mukavasti rahaa myydessään osakkeitaan – tai heidän ei tarvitse luopua kovin suuresta osasta yhtiötä yhtiön kerätessä uutta rahaa.

Samoin yksityishenkilöiden kiinnostus osakesijoittamista kohtaan tapaa herätä nousukauden lähestyessä loppuaan. Pörssi houkuttelee ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin sijoittaneet suoraan osakkeisiin, ja aiemmin sijoituksia tehneet aktivoituvat. Tämäkin on luonnollista: ympärillä puhutaan osakkeista, lehdet kertovat menestystarinoita ja yhtiöt markkinoivat listautumisiaan.

Niin minäkin aloitin osakesijoittamisen kaksi kertaa siinä vaiheessa, kun nousua oli takana jo melkoisesti ja uusia yhtiöitä vyöryi pörssiin. Silloin markkinahuippuun on yleensä vain vähänlaisesti matkaa.

Vuosituhannenvaihteen buumissa vetureina olivat it-yhtiöt ja Suomessa tietenkin Nokia alihankkijoineen. Nokia hallitsi Helsingin pörssiä niin ylivoimaisesti, että pörssitilastoista oli perusteltua esittää myös ”ilman Nokian vaikutusta” -versiot.

Aktiivisesti listautumisissa

Mapin selailu osoittaa, että osallistuin listautumisiin aktiivisesti, mutta toisin kuin 1980-luvun kasinotalouden ja Viestintäkehityksen kohdalla, nyt myös ymmärsin ajoittain myös myydä. Mikä olikin järkevää, sillä monen yhtiön kurssi kääntyi laskuun huuman purkauduttua.

Listautumiset olivat kuitenkin vain osa uudelleen alkanutta sijoitusharrastuneisuuttani. Ryhdyin myös keräämään osakesalkkua ostamalla osakkeita pörssistä. Itse asiassa uuden sijoitusinnostukseni ensimmäinen osake ei ollut listautuminen vaan pörssistä ostettu Keskon B-osake. Keskoa on ollut salkussani katkeamatta tuosta vuoden 1999 alussa tapahtuneesta ostosta asti, vaikka juuri noita osakkeita en taida enää omistaakaan.

”Älä luovuta!”

Osakekauppahistoriani kaivelemisesta ei saa rakennettua loogista tai tunteisiin vetoavaa kehitystarinaa. Samoihin virheisiin, joita teen yhä, olen sortunut jo 25 vuotta sitten.

Yksi seikka on kuitenkin ollut ratkaisevan tärkeä. Sen jälkeen, kun aloitin osakesijoittamisen uudelleen, en ole lopettanut vaan ostanut koko ajan lisää.

Säännöllisyys ja sinnikäs markkinoilla pysyminen on kokonaisuuden kannalta tärkeämpää kuin yksittäiset onnistumiset tai epäonnistumisen.

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Nokiaa ja Keskoa.