Posti on kuin inflaatioon sidottu laina – korkealla tuottoprosentilla
KARON GRILLI Postia tuodaan pörssiin hinnalla, jota ei voi kalliiksi haukkua. 40 miljoonalla osakkeella ja 7,50 euron myyntihinnalla markkina-arvoksi tulee alakoulumatematiikalla 300 miljoonaa euroa. Kun päälle lyö vajaan 500 miljoonan euron nettovelat, päästään suunnilleen 800 miljoonan euron yritysarvoon.
Voiko oikeistohallitus myydä valtion omistuksia kavereilleen ylihintaan? Entä edes käypään hintaan? Vai onko parempi myydä alennuksella?
Noihin kysymyksiin kolumnisti voisi kiteyttää Postin osakemyynnin ja jättää kysymyksen lukijan vastattavaksi.
Poliittisella härnäämisellä voisi saada klikkejä, mutta en osallistu siihen. Sen sijaan osallistun Postin osakemyyntiin, sillä valtion omaisuutta tunnutaan tuovan pörssilistalle varsin säällisellä arvostuksella.
Kerron perusteluni lyhyesti alla ja laajemmin videolla.
Nuhruinen imago
Postin imago ei ole hehkeä. Jokaisella suomalaisella on mielipide ja henkilökohtaisia kokemuksia Postista. Postista on helppo keksiä vitsejä – ja niitä keksitään.
Sijoittajakunnassa hyljeksintäreaktion synnyttää vanhan valtion liikelaitoksen maine, valtio-omistajan arvaamattomuus, Postiin liittyneet poliittiset väännöt sekä se, että Posti toteuttaa yleispalveluvelvollisuutta, mikä tarkoittaa kankeutta ja kuluja.
Eikä Posti tunnu haluavan tehdä mielikuvatyötä. Yhtiön listautumisaikeista kertonutta tilaisuutta ei tallennettu ikään kuin Postissa ei olisi kuultu internetistä. Kun internetistä kuultiin, tiistaina järjestetty esittäytymistilaisuus kuvattiin viime vuosisadan Cumulus-estetiikkaa henkivien sermien ja messuroll-upien edessä.
Aivan kuin haluttaisiin tulla pörssiin huomaamatta.
Se voi olla poliittista pelkoa. Vuonna 2018 Postin listaaminen oli napin painamista vaille valmis. Yhtiö oli esitelty suursijoittajille ja roadshow’ta valmisteltu, mutta Timo Soinin sinisten vastustuksen vuoksi valtio-omistaja veti kauhukahvasta ja teki käsijarrukäännöksen.
Vähän pidemmässä muistissa ovat Postin sisaryhtiön Soneran listautumiseen liittynyt kohu ministerieroineen.
Sammutetuin lyhdyin ei saada parasta arvostusta, mutta ei sillä ehkä ole niin väliksi valtion kannalta. Paljon enemmän kuin nyt myynnissä valtio sai, kun Postia imettiin listautumisen alla tyhjiin parhaiden buyout-kapitalistien oppikirjojen mukaisesti 150 miljoonan euron osingolla, jonka Posti rahoitti lainalla.
Hinta ulkonäön mukaan
Pörssi on siitä hauska paikka, että siellä rähjäisimmällekin pubiruusulle löytyy markkina-arvo. Hinta joustaa kysynnän mukaan.
Niin Postia tuodaankin pörssiin hinnalla, jota ei voi kalliiksi haukkua.
40 miljoonalla osakkeella ja 7,50 euron myyntihinnalla markkina-arvoksi tulee alakoulumatematiikalla 300 miljoonaa euroa. Kun päälle lyö vajaan 500 miljoonan euron nettovelat, päästään suunnilleen 800 miljoonan euron yritysarvoon.
Posti ohjeistaa tälle vuodelle 192–205 miljoonan euron oikaistua käyttökatetta. Sillä ja 800 miljoonan yritysarvolla laskettuna EV/EBITDA-kertoimeksi tulee neljä.
Samassa tilanteessa ovat monet muutkin vanhat valtionpostit. Pörssilistatuista verrokeista sopivimpia ovat Hollannin, Belgian ja Itävallan postit, jotka tosin ovat Suomen Postia suurempia. Siinä missä Postin liikevaihto tänä vuonna jäänee 1,5 miljardiin tai vähän alle, niiden liikevaihdot ovat reilusta kolmesta reiluun neljään miljoonaan euroon.
Eivät niidenkään arvostuskertoimet päätä huimaa.
Kolme liiketoimintaa
Entisten kansallisten kikkapusseista ei ole löytynyt ihmeitä, eikä Postikaan ole mitään järisyttävää keksinyt. Eurooppalaisten verrokkien tapaan kirjejakelun alamäessä panoksia on pantu pakettien liikutteluun, mitä voidaan komeasti maalailla e-commerceksi.
Posti jakaa liiketoimintansa kolmeen osaan: Postipalvelut, Verkkokauppa- ja jakelupalvelut sekä Varastointi- ja logistiikkapalvelut. Verkkokauppa- ja jakelupalveluissa Postin toimii Suomen lisäksi Baltian maissa, Varastointi- ja logistiikkapalveluissa Suomen lisäksi Ruotsissa.
Vaikka Posti mielellään esittäytyy kansainvälisenä toimijana, se on hyvin Suomi-keskeinen yhtiö, ja niin aikoo olla jatkossakin. Osingoista pitäviä sijoittajia ei pelotella suurilla kansainvälistymismaalailuilla.
Kasvaa Posti silti haluaa, vaikkei se aivan helppoa ole ollut. Konsernitasolla tavoitellaan yli kahden prosentin kasvua ja ilman Postipalvelut-yksikköä yli viiden prosentin kasvua.
Peruspostibisnes on ollut parikymmentä vuotta sopeutumista laskeviin, ajoittain jopa syöksyviin volyymeihin. Posti on käynyt puolustustaistelua, mikä on näkynyt asiakkaille palvelun harventamisena ja heikentämisenä. Toisaalta samalla Posti on pitänyt itsensä yhtiönä tikissä, ja listautumiskunnossakin se on ollut jo kymmenisen vuotta.
Postipalveluiden syöksy on näkynyt Postin luvuissa. Reilussa kymmenessä vuodessa Postin henkilöstömäärä on puolittunut. Kymmenen vuotta sitten liikevaihto oli pitkälti päälle kaksi miljardia euroa, kun nyt sinnitellään puolentoista tuntumassa.
Kahden muun liiketoimintayksikön yli viiden prosentin kasvu on helpommin sanottu kuin tehty.
Kuin inflaatiolinkattu laina
Postia on pidetty tuloksentekokunnossa varmasti myös siksi, että siitä on ollut hyvä lypsää rahaa valtion kirstuun. Perusosinko on viime vuosina ollut 30 miljoonan euron luokkaa, mistä 300 miljoonan markkina-arvolla osinkotuottoprosentiksi tulisi kauniisti kymmenen.
Jos ja kun Posti samaan aikaan pyrkii kasvamaan EKP:n inflaatiotavoitteen mukaisesti ja pitämään kiinni kannattavuudestaan ja vaikka rahaa kuluu entistä enemmän lainanhoitokuluihin, ehkä voi ajatella, että osingolla olisi edellytykset nousta liikevaihdon tahdissa, mikä tässä tapauksessa vastaisi myös inflaatiotahtia.
Silloin Postin osake olisi kuin korkeakorkoinen inflaatiolinkattu joukkolaina.
On tietenkin eri juttu, yltääkö Posti taloudellisiin tavoitteisiinsa. Eikä ole selvää, että samanlaisella kehitykselle on eväitä ensi vuosikymmenellä.
Osinkotuoton varaan tarina on rakennettavakin, sillä niin kauan kuin Suomen valtio pysyy suurimpana omistajana ja vieläpä joutuu pysymään, yritysoston kohteeksi päätyminen on pois suljettu vaihtoehto. Euroopassa ei ole nähty edes sellaista kansallisten yhtiöiden fuusioitumista kuin lentoliikenteen puolella.
Valtio jää osakemyynnin jälkeen selvästi suurimmaksi omistajaksi, ja kuvittelen, että tarkoitus on sama kuin Sonerassa aikoinaan: ensin kastetaan yhtiö pörssiin, sitten myydään lisää.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä.