Björn Wahlroos raottaa sijoitussalkkuaan – ”Olen myynyt suurimman osan Sammoista ja Nordeoista”
KARON GRILLI Björn Wahlroosin perheen sijoitussalkusta selvästi alle puolet on pörssilistattuja osakkeita. Private equityn, private debtin, venture capitalin ja hedgesijoitusten osuus on merkittävä.
Se ei ole ollut viime vuosina voittava allokaatio.
”Tässähän on monta ihmeellisyyttä. Hedgerahastot tuottavat suunnilleen nollaa. Venturessa listautumiset ovat olleet jäissä eikä innostus ole ollut järin suurta”, Wahlroos sanoo.
Irtautumismarkkinan heikkous on tuonut markkinoille uutena sijoitusmuotona secondaries-rahastot eli rahastot, joihin on siirretty yliajalle menneitä private equity -sijoituksia ja -sitoumuksia. Niihin Wahlroos kertoo perheensä laittaneen rahaa ”aika lailla”.
Wahlroos kertoo sijoituksistaan Karon Grillissä.
Suomalaisista pörssiyhtiöistä Wahlroos omistaa isommin UPM-Kymmeneä ja Mandatumia, joista jälkimmäinen kantaa hänen aikoinaan perustamansa investointipankin nimeä.
Mandatumia Wahlroos osti yhtiön listauduttua Helsingin pörssiin itsenäisenä yhtiönä pari vuotta sitten. Osingot mukaan luettuna Mandatum-sijoitus on antanut noin sadan prosentin tuoton kahdessa vuodessa.
Nordea- ja Sampo-omistuksensa Wahlroos kertoo käytännössä myyneensä. Hän toimi pitkään molempien yhtiöiden hallituksen puheenjohtajana. Samassa roolissa hän oli myös UPM-Kymmenessä vuosina 2008–2023.
Poikkeuksellisen keskittynyt indeksi
”Se on selvää, että jos edellinen vuosikymmen oli ennen kaikkea listaamattomien assettien suurta kulta-aikaa, niin kaikkiahan on yllättänyt se tosiasia, että maailmassa on [viime vuosina] ollut yksi yksinkertainen sijoitus ylitse lähes kaiken, ja se on ollut S&P 500 -indeksi. Yhdysvaltain julkisesti noteerattujen yhtiöiden markkina on ollut vain niin käsittämättömän vahva viimeiset 4–5 vuotta, ja se peittoaa melkein kaiken.”
S&P 500:n menestystä ovat siivittäneet ennen muuta muutamat teknologiayhtiöt. Samalla niiden markkina-arvot ovat paisuneet melkoisiksi. Viisi suurinta pörssiyhtiötä Nvidia, Microsoft, Apple, Alphabet ja Amazon muodostavat noin 30 prosenttia S&P 500:sta. Onko indeksisijoittaminen enää perusteltua?
”Me itse asiassa olimme sijoittajana Nvidiassa ajan, joka antoi varsin hyvän tuoton, mutta lähdimme liian aikaisin pois, aika lähellä näitä nykyisiä tasoja mutta selvästi alempana. Argumentti [Nvidiasta luopumiseen] oli se, että kasvu, joka on sisällytetty nykyiseen tuottoennusteeseen, tuntui niin käsittämättömältä ottaen huomioon, että niiden asema maailmassa on jo nyt niin keskeinen”, Wahlroos pohjustaa.
”Tällaisia [indeksien keskittymistä koskevia] argumentteja perinteisesti esitettiin Dow Jonesista silloin, kun General Motors oli kunniansa kukkuloilla. Dow Jonesiin, jossa on vain 30 osaketta, tällainen efekti syntyy helpommin kuin S&P 500:iin.”
”On finanssiteoreettisesti ihan kiinnostava kysymys, onko tämä tehokas indeksi vai ei.”
Uskallatko sijoittaa indeksinmukaisesti?
”Meillä on S&P 500 -futuurejakin aika paljon”, Wahlroos naurahtaa.
Eläkeyhtiöiden salkut ovat muuttuneet oikeaan suuntaan
Entä jos Björn Wahlroos saisi räjäyttää suomalaisten eläkeyhtiöiden salkut ja rakentaa kaiken uudelleen? Mitä hän tekisi?
Wahlroos pohjustaa, että kehitys 1980-luvun lopulta on ollut mahtavaa ja että portfoliot ovat jo hyvin lähellä optimaalisia.
”On vähän tylsää, että vei niin pitkän aikaa ymmärtää, että järjestelmään liittyvien ongelmien ratkaisu tulee edellyttämään vähän toisenlaista riskinottoa”, hän sanoo.
Eläkeuudistukseksi kutsutun muutoksen myötä työeläkeyhtiöt voivat lisätä osakepainoaan, mitä Wahlroos pitää perusteltuna.
”Tosi pitkäaikaisella sijoittajalla ei pidä olla juuri ollenkaan korkoinstrumentteja. Jos on likviditeettitarpeita, jotka eivät ole ennustettavissa, täytyy olla likvidejä sijoituksia. Jos on tosi riskiavertti ja pelkää, että osakkeissakaan likviditeetti ei jossain kriisitilanteessa riitä, pitää olla jonkin verran cashiä tai vähän pidempää korkosijoitusta”, Wahlroos pohtii ja jatkaa:
”Jos on eläkeyhtiö, maksupuoli on aika ennustettavissa ja voi tietenkin rakentaa sellaisen asetelman, että ei tarvitse olla paljon likviditeettipuskuria, vaan pitää olla erittäin pitkälle sijoitettuna equityyn tai sen tyyppisiin.”
Sampo jäi myymättä
Kirjassaan Nurkkahuone (Otava 2025) Björn Wahlroos kertoo, kuinka hän ja Kari Stadigh yrittivät myydä Sampo Warren Buffettiin henkilöityvälle Berkshire Hathawaylle. Buffett löi pöytään 50 euroa, Wahlroos halusi 54 euroa osakkeelta.
Kauppa olisi ollut maailmanlaajuinen uutinen, sillä se olisi ollut Berkshirenkin mittaluokassa merkittävä, eikä Buffett ole erityisesti tehnyt yritysostoja Amerikan mantereen ulkopuolelta.
Seitsemän prosenttia olisi pitänyt tinkiä. Onko jäänyt harmittamaan?
”Ei”, Wahlroos vastaa.
”Olin aidosti sitä mieltä, että se ei ollut verta pysäyttävä tarjous. Alle 20 prosentin preemio meidän silloiselle kurssille. Se ei ollut hirveän innostava.”
Wahlroos muistuttaa, että käteiskaupasta olisi koitunut myyjille veroseuraamukset.
Entä jos olisi tarjottu osakevaihtoa?
”Se oli meidän, tai Kari Stadighin, alkuperäinen ajatus, mutta se ei tullut kyseeseen.”
Sammon osakekurssi oli kaupanhieronnan aikaan huhtikuun 2017 alussa reilut 44 euroa. Nyt splitatun osakkeen kurssi on 10 euroa mikä vastaa 50 euroa splittikorjattuna. Osinkoja on tullut matkan varrella runsaasti, ja näiden 8,5 aikana sijoituksen arvo osingot uudelleensijoitettuna on kaksinkertaistunut. Se tarkoittaa vajaan 8 prosentin keskimääräistä vuosituottoa. Laskelma perustuu Sammon sivuston laskuriin, joka ei ota huomioon Sammosta irronneen Mandatumin osinkoja ja arvonkehitystä*.
Berkshire Hathawayn B-osakkeen kurssi dollareissa mitattuna on yli 3-kertaistunut samana aikana.
Vuosina 2016–2017 Berkshire Hathaway osti Sammon sijaan Applen osakkeita. Huhtikuusta 2017 nykyhetkeen Applen osakekurssi on noin 8-kertaistunut.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä. Mainituista yhtiöistä hän omistaa UPM-Kymmeneä, Mandatumia, Nordeaa, Sampoa ja Berkshire Hathawayta.
*Lause lisätty juttuun 20.11.2025.