veronmaksajat.fi

Milloin vanhus tarvitsee edunvalvojaa?

27.9.2013 Eläke+Ikä

Kun ikäihminen ei enää kykene hoitamaan omia asioitaan, on aika harkita edunvalvontavaltuutusta tai joskus jopa edunvalvojaa. Jos perheenjäsenten keskinäiset välit ovat kunnossa, usein paras ratkaisu virallisen edunvalvojan sijaan on se, että he ottaisivat vanhuksen asiat hoitoonsa.

Kun ikäihmisen asiat eivät enää hoidu jouhevasti, hän tarvitsee joko läheistensä tai viranomaisten apua. Edunvalvojan määrääminen on tässä avussa aina viimeisin keino ja toimenpide.

Vanhus

Vanhustyön Keskusliiton toiminnanjohtajan Pirkko Karjalaisen mukaan kaikkein yleisin syy edunvalvontavaltuutuksen tekemiseen tai edunvalvojan määräämiseen ikäihmiselle on muistisairaus.

”Muistisairaus saa ihmisen itsensä ja myös läheiset epävarmoiksi. Vastaan voi tulla myös vanhuksen rahankäytön epäselvyyttä”, Karjalainen pohtii.

Hän huomauttaa, että myös muu vakava, pitkäaikainen sairaus voi heikentää toimintakykyä niin, että edunvalvontavaltuutus tai edunvalvoja on tarpeen. ”Niissä tosin useimmiten muisti säilyy ja siten oikeustoimikelpoisuus pysyy.”

Muistisairauksien ilmenemiset voivat Karjalaisen mukaan olla todella hankalia ja lisäksi ne voivat olla myös tilapäisiä: jokin sairaus vie fysiikkaa huonommaksi ja heikentää myös muistia, vaikka diagnosoitua muistisairautta ei olekaan.

Hankalaksi muistisairauden tekee myös se, että ikäihminen pystyy peittämään sen pitkään ja myös tarvittaessa skarppaamaan. ”Ikäihmiselle saattaa tulla tunne, että jos minä nyt osoitan, etten oikein pärjää, minulta viedään itsemääräämisoikeus. Tottakai jokainen yrittää siinä tilanteessa skarpata viimeiseen asti”, Karjalainen pohtii.

Hälyttävät signaalit

Kun omaiset tapaava vanhusta säännöllisesti, usein juuri he huomaavat merkit kunnon heikkenemisestä.

”Jos omainen alkaa huomata merkkejä esimerkiksi läheisensä muistin heikkenemisestä, silloin pitäisi selvittää onko kyse todella muistisairaudesta vai kenties jostakin muusta elämäntilanteesta johtuvasta syystä”, Karjalainen tähdentää.

Tällaisessa tilanteessa omaiset joutuvat neuvottelemaan usein monen eri tahon kanssa ja ottamaan myös huomioon minkä luonteinen ikäihminen on. ”Onko hän sellainen, että on ylipäätään suopea keskusteluille. Voi olla että hän on itsepäinen ja jopa kiukkuinen ja on sitä mieltä, että hän itse hoitaa asiansa”, Karjalainen sanoo.

Jos ikäihminen kuntonsa heikkenemisestä huolimatta ei halua edunvalvojaa väliin, tilanne voi omaisillekin olla Karjalaisen mukaan todella hankala. ”Silloin olisi hyvä, jos esimerkiksi osaava lääkäri kertoisi vanhukselle, mikä tilanne nyt on.”

Moni ikäihminen ei halua että kukaan puuttuu hänen asioihinsa. ”Välttämättä helppoa ratkaisua ei löydy. Joskus tilanne voi johtaa siihen, että ratkaisu tulee vasta siinä vaiheessa, jolloin vanhus on jo todella huonossa kunnossa kotonaan”, Karjalainen sanoo.

Usein ikäihmisen tilanteeseen puuttumiseen vaikuttaa myös se, minkälaiset ovat perheenjäsenten keskinäiset välit. ”Ovatko he tekemisissä toistensa kanssa ja pystyvätkö he keskustelemaan luottamuksellisesti kaikista asioista. Tämä voi olla kaikkein ratkaisevin asia”, Karjalainen toteaa.

Jaettua vastuuta

Omaisten kannalta katsottuna Karjalaisen mukaan tosiasia on aina puolin ja toisin se, että lapsi on aina lapsi ja isä tai äiti aina vanhempi, ikävuosista riippumatta. ”Kyse on myös siitä, miten suhtaudut omaan vanhempaasi, jos hän äkkiä alkaakin muuttua.”

On tärkeää, että omaiset seuraavat yksin asuvaa iäkästä vanhempaansa. ”Esimerkiksi ikäihmisen pankkiasioita voi seurata sillä silmällä, vaikuttaako siinä kaikki normaalilta ja onko rahankäyttö hallinnassa. Näissä asioissa saattaa usein alkaa näkymään hämminkiä”, Karjalainen tähdentää.

Jos perheen sisäiset asiat ovat kunnossa, omaiset voivat jakaa vastuuta ikäihmisen asioiden hoidossa eikä virallista edunvalvojaa tarvita.

”Perheenjäsenten tulisi keskenään sopia kuka tekee mitäkin. Tähänkin tarkoitukseen edunvalvontavaltuutus on oikea väline. Vaikka saattaa tuntua hullulta, kun sukulaisten kesken toimitaan, ikäihmisen asioista huolehtimisesta olisi usein kaikkein viisainta laittaa keskinäiset sopimiset paperille. Siinä selvitetään, mistä on sovittu. Tuolloin asiat ovat selkeitä”, Karjalainen sanoo.

On myös hyvä muistaa, että ikäihmisen erilaiset tahdonilmaisut, kuten testamentti, ovat näkösällä ja helposti löydettävissä.

Virallinen edunvalvoja viimeisin ratkaisu

Pirkko Karjalaisen mielestä virallista edunvalvojaa ei välttämättä tarvita, jos ikäihmisen läheiset pystyvät sopimaan, kuka vastaa mistäkin.

”Tämä olisi paras ratkaisu, koska virallinen edunvalvonta kuitenkin puuttuu melko rajusti vanhuksen itsemääräämisoikeuteen”, Karjalainen huomauttaa.

Jos tilanne menee siihen pisteeseen, että vanhuksella on virallinen edunvalvoja, esimerkiksi hankintojen tekeminen on rajallista. ”Virallisilla edunvalvojilla on myös melko paljon asiakkaita. Heillä ei välttämättä ole riittävästi aikaa paneutua juuri tietyn ihmisen tilanteeseen. Kaikkein parasta olisi siis, jos asiat pystyttäisiin hoitamaan ilman virallista edunvalvojaa”, Karjalainen sanoo.

Tämä vaatii omaisilta useita käytännön toimia. Sovitaan miten toimitaan ja tehdään asioista mieluusti myös kirjallinen dokumentti. ”Sen myötä omaiset käyvät myös läpi, mitä ikäihmisen kanssa on tulossa. Jos vanhus asuu yksin, kannattaa miettiä myös sitä, tarvitaanko esimerkiksi koti-, hoiva- ja siivouspalveluita”, Karjalainen toteaa.

”Kannattaa katsoa kaikki asiat läpi vielä siinä vaiheessa, kun koko porukalla on vielä älli tallella ja vanhuskin ymmärtää omat asiansa. Siitä tulee lähteä liikkeelle, että vanhan ihmisen rahat ja omaisuus ovat hänen ja hänellä tulee olla oikeus päättää, mitä niillä tehdään”, Karjalainen tähdentää.

Ulkopuolinen virallinen edunvalvoja on Karjalaisen mukaan ainoa järkevä ratkaisu silloin, jos vanhuksen todellisuuden taju on niin heikko, ettei hän pysty enää lainkaan hoitamaan raha-asioitaan.

”Ja virallista edunvalvojaakin tarvitaan mielestäni vain silloin, jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty lainkaan tai jokin muu perusteltu syy puoltaa edunvalvojan määräämistä, kuten kiinteistön myynti tai muu vastaava oikeustoimi”, Karjalainen tähdentää.

Asunnosta luopuminen vaikea paikka

Erittäin vaikea tilanne syntyy, kun vanhus joutuu hoivakotiin omasta asunnostaan ja se olisi järkevää myydä, mutta hän ei itse sitä tahdo.

”Jos joudut luopumaan kodista, jossa olet vuosikymmenet elänyt, se on todella vaikeaa. Pakkomyynti voi joskus tulla vastaan, mutta se on inhimillisesti aivan kamalaa, vaikka paluuta ei kerta kaikkiaan olisi.”

Karjalaisen mukaan pitää ottaa huomioon että osa vaikeista sairastumisista ja muistihäiriötilanteista on sellaisia että niistä saattaa periaatteessa olla mahdollisuus palata kotiin. ”On erittäin vaikea tilanne jos ei enää olekaan kotia johon palata. Jos on eettisesti toimiva vanhuksen etujen hoitaja, hän siirtää viimeiseen asti kodin myyntiä.”

”Jos kuitenkin muistihäiriö koko ajan etenee ja itsestään huolehtiminen katoaa, on kuitenkin aika epätodennäköistä että jossakin perämökin kylässä enää pärjää itsekseen – eikä edes kaupungin kerrostalossa”, Karjalainen pohtii.

Mieti ajoissa

Ensisijaisesti ihminen vastaa aina itsestään. Sen vuoksi Karjalaisen mukaan kannattaa itse kunkin miettiä vielä kun on kunnossa, mitä vanhetessaan haluaa.

”Tulee myös muistaa että kaikilla ei ole sukulaisia eikä läheisiä. Ihmisellä tulee itsellä olla ajatus siitä, miten haluaa oman elämänsä järjestyvän. Kannattaa tehdä ajoissa edunvalvontavaltuutus, josta ilmenee myös hoitotahto”, Karjalainen toteaa.

Hoitotahto tarkoittaa sitä, että itse esittää toivomuksen omasta hoidostaan sen jälkeen, kun ei itse kykene päättämään asioistaan. Edunvalvontavaltuutuksessa puolestaan on nimetty henkilö hoitamaan raha-asioita siinä vaiheessa, kun itse on siihen kykenemätön.

”Kannattaa myös ennakoida ja suunnitella omaa elämäntilannettaan, mihin kykenen ja mihin minulla on varaa”, Karjalainen opastaa.

Riitta Rimmi

Edunvalvontavaltuutus on järkevää tehdä

Edunvalvontavaltuutuksella voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi heikentyneen terveydentilan vuoksi.

Edunvalvontavaltuutus tehdään kirjallisesti testamentin tapaan. Valtakirjalla henkilö eli valtuuttaja nimeää valtuutetun hoitamaan asioitaan. Valtuutetun tulee suostua tehtävään.

Valtuuttaja määrittelee itse ne asiat, jotka valtuutus kattaa. Hän voi oikeuttaa valtuutetun huolehtimaan esimerkiksi omaisuutensa hoidosta ja muista taloudellisista asioistaan sekä itseään koskevista asioista, kuten terveyden- ja sairaanhoidostaan. 
Valtuuttaja voi myös itse määritellä, miten valtuutetun toimintaa valvotaan. Valtakirjan tekemisessä on hyvä pyytää apua oikeusaputoimistosta tai asianajajalta.

Valtuutus tulee voimaan, kun maistraatti on vahvistanut sen. Vahvistamista voi pyytää, kun valtuuttaja on syystä tai toisesta tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Useimmiten vahvistaminen edellyttää lääkärintodistusta valtuuttajasta. Myös jo vahvistetun valtuutuksen mahdollinen peruutus on vahvistettava maistraatissa.
Kun valtuutettu aloittaa tehtävänsä, tulee hänen antaa maistraatille luettelo niistä valtuuttajan varoista ja veloista, joita valtuutus oikeuttaa hänet hoitamaan.

Maistraatti valvoo valtuutetun toimintaa. Se voi tarvittaessa pyytää valtuutetulta selvitystä valtuuttajan asioiden hoitamisesta.
Lähde: Maistraatit

Istockphoto.com
Kommentit (0)
 

Kommentoi!
Nimesi Sähköpostiosoitteesi
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kuusi ynnä kolme?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Mainos

Blogeissa

  • Eipäs unohdeta työuria!
    Bjerstedt
    Lomakausi on alkanut, ja kesäsäätä vielä odotellaan. Taloudessa sen sijaan näkymät ovat kirkastuneet koko kevään. Useat ennustelaitokset ovat nostaneet arvioitaan Suomen talouden lähiajan näkymistä...
  • Näin Suomi vaeltaa velkavuoristossa
    Vanne
    Suomi on erilainen velkaantuva maa. Yksi nykyisen talouspolitiikan tavoitteista on pysäyttää velkasuhteen kasvu eli julkisen velan kasvu suhteessa bruttokansantuotteeseen. Velkahan kasvaa, kun raho...
  • Sosialistinen media?
    Bergholm
    Pääministeri Theresa May yllätti huhtikuussa kaikki, kun hän ilmoitti pikaisista ennenaikaisista parlamenttivaaleista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vaalitulos oli suurempi yllätys kuin monet osas...

veronmaksajat.fi