Kuuban pääkaupunki Havanna on kuuma, kallis ja kaukana, mutta matkan arvoinen. Ja mitä pikimmin siellä käy, sitä rikkaampi kokemus matkailijaa odottaa.

Malecón on leveä rantatie Havannassa.
 

1. Pesoja vai pesoja

Kuuban kaksihintajärjestelmä voi aiheuttaa matkailijalle päänvaivaa, mutta oikeastaan turhaan. Kuubassa käytetään kahdenlaisia pesoja, normaaleja ja vaihdettavia (CUC eli peso convertibles), joita myös turistit voivat käyttää.

Vaihdettavalla pesolla saa 24 tavallista pesoa, ja yhdestä vaihdettavasta pesosta joutuu maksamaan 25 tavallista pesoa. Vaihdettavat pesot otettiin käyttöön 2004 korvaamaan Yhdysvaltain dollarit, joita käytettiin vuosia harmaana, mutta omaa pesoa luotettavampana valuuttana. 

Vaihdettavan peson kurssi on sama kuin Yhdysvaltain dollarin kurssi. Turisti ei voi käyttää tavallisia pesoja juuri muualla kuin jäätelökioskilla, josta ”coppelian” saa myös vaihdettavalla pesolla.

Vaikka tavallisia pesoja ei käyttäisi lainkaan, niiden ulkoasuun kannattaa tutustua, ettei saa kaupassa vaihtorahoina vääriä pesoja. Vaihdettavissa seteleissä lukee Pesos convertibles ja kuva-aiheina ovat tunnetut paikat ja rakennukset. Kansan pesoissa poseeraavat merkkihenkilöt, kuten myös kansan kolikoissa.

Kuuban kannattaa ottaa mukaan riittävästi euroja, sillä luottokortit eivät käy kaikkialla ja amerikkalaisen pankin myöntämät kortit eivät kelpaa lainkaan. Tämä ei koske suomalaisen pankin myöntämää Visa- tai MasterCard-korttia, ne yleensä kelpaavat siellä, missä korttia voi käyttää. Sen sijaan suomalainenkaan Diners Club ei toimi Kuubassa.

Dollareita vaihdettaessa peritään ylimääräinen 10 prosentin komissio.

Pois lähtiessä on maksettava vielä 25 peson lentokenttävero.

2. Mitä mukaan matkalle?

Kuubaan matkaava ei tarvitse viisumia, mutta joutuu ostamaan turistikortin, jonka saa Kuuban suurlähetystöstä Helsingistä. Se maksaa 22 euroa. Lisäksi passin on oltava voimassa vielä kuusi kuukautta matkan jälkeen.

Kuubaan kannattaa pakata mukaan kaikki mitä matkalla tarvitsee. Ostoskeskuksissa on ruuhkaa, erikoiskauppoja löytää harvakseltaan ja valikoima on niukka sekä hinnat korkeita. Hygieniatuotteista voi ottaa ylimääräisiäkin, ne ovat mieluisia tuliaisia, kuten myös vanha matkapuhelin latureineen. Omaan käyttöön kannattaa ottaa varoiksi myös muuntaja, sillä kaikissa hotelleissa ei ole 220 voltin jännitettä.

Puhelimen käyttö on kallista, langattoman internetin vielä kalliimpaa. Sähköposti kannattaa tarkistaa hotelleissa, joissa luvan saaminen koneelle tai langattomaan yhteyteen vaatii lomakkeen ja pari leimaa.

Ilmasto on hiostava ja lämmin ja sateita saadaan usein, joten vaihtovaatteita tarvitaan. Hepatiitti A -rokotus on hyvä ottaa tropiikkiin lähdettäessä.

3. Tuliaiset

Tuliaiset on helppo valita, sillä Che-krääsän ohella vaihtoehdot ovat lähinnä rommi, sikarit, äänilevyt ja hajuvesi. Näitä kaikkia saa lähtiessä lentokentältä, joten shoppailuun ei tarvitse käyttää kaupungissa aikaa. Jos paluulennolla on välilasku, kannattaa muistaa nestemäisten tuotteiden rajoitukset käsimatkatavaroissa, ettei rommipullo tai hajuvesi jää Pariisin tai Frankfurtin turvatarkastukseen. Jos lentää suoraan Suomeen charter-lennolla, tätä ongelmaa ei ole.

Che-tuotteet ovat lähes pakollista matkamuistotavaraa, kuten myös rommi ja sikarit, vaikkei niitä itse polttaisikaan. Kunnon havannalainen kelpaa aina tuliaiseksi jollekin sukulaiselle tai liikekumppanille. Sikareita saa viedä maasta 50 kappaletta, koosta riippumatta.

Sikareita ei kannata ostaa kadulta, vaikka törmäisi edulliseen tarjoukseen. Huijarit myyvät väärennettyjä, usein banaaninlehdistä käärittyjä, mutta aidon näköisiä sikareja, etenkin suosittua Cohiban numero viitosta. Cohiban tai Partagasin tehtaanmyymälät Havannassa ovat näkemisen arvoisia, mutta lentokentän myymälän valikoima on laajempi ja hinnat ovat edullisemmat.

Rommin ohella lentokentältä voi ostaa tuliaisiksi paikallista kahvia ja suklaata.  Sikarituotannon sivutuotteena kehitetty miesten partavesi on varsin omaperäinen eksoottinen miesten tuoksu (esim. Vegueros). Myös naisten parfyymit (Mariposa, Alicia)ovat laadukkaita.

Parfyymit ovat 1800-luvulta asti olleet suosittuja Kuuban kuumassa ja kosteassa ilmastossa, eikä tropiikin kasveista raaka-aineena ole maassa pulaa.

4. Liikkuminen ja taksit

Taksimatka maksaa kaupungissa lähes matkasta riippumatta kymmenen pesoa. 15 pesolla pääsee noin 20 kilometrin päässä kaupungista itään sijoittuvalle uimarannalle.

Taksi lentokentältä hotelliin maksaa 25 pesoa eli noin 20 euroa. Bussilla selviää alle pesolla, mutta on melkoinen houkutus hypätä heti kentällä vanhan 50-luvun amerikanraudan kyytiin. Kiinalainen YuTong-bussi tarjoaa kuitenkin varmempaa kyytiä, sillä amerikanrautoja voi joutua työntämäänkin. Buickien ja Pontiacien vaihtoehtona on myös Ladoja ja Volgia, ja nostalgista kyytiä saa niissäkin.

Rautatiekalusto on Kuubassa siinä kunnossa, ettei junamatkailua juuri suositella. Varmempi ja yhtä eksoottinen tapa matkustaa on liftaaminen. Se on maassa yleistä, mutta vaatii espanjan kielen osaamista ja tietoa maan tottumuksista. Niistä kannattaa lukea etukäteen matkaoppaista.

Helpoin vaihtoehto on bussi. Tutustu aikatauluihin.

5. Parempaa kotiruokaa 

Parhaat ruokaelämykset saa yksityisissä Paladar-ravintoloissa. Näitä perheyrityksiä on ollut maassa luvan kanssa jo 16 vuoden ajan. Illallinen kannattaa tilata edellisenä päivänä etukäteen. Kadulla vastaan tulevia sisäänheittäjiä tai taksikuskien vinkkejä ei kannata seurata, vaan katsoa paikat etukäteen opaskirjoista tai kysyä sellaiselta, joka ei tietoa tyrkytä.

Paladar-ravintolat ovat perheyrityksiä, joilla on oikeus tarjota aterioita matkailijoille. Perheravintolat olivat aluksi salakapakoita, mutta saivat toimiluvan 90-luvulla, kun Kuuba joutui taloudellisiin vaikeuksiin sen suurimman tukijan Neuvostoliiton hajottua. Nimi tulee brasilialaisesta saippuaoopperasta, jossa oli Paladar-niminen ravintola.  Arvokas La Guarida tai Hemingwayn suosima El Floridita ovat näistä tunnetuimpia.

Valtion ravintoloista Hemingwayn kantapaikka La Bodequita del Medio on turistimaisuudestaan huolimatta nähtävyys, samoin esimerkiksi Miramarin kaupunginosan El Aljibe.

Paladar-illallisen voi saada jopa kymmenellä eurolla, mutta tunnetummissa paikoissa maksetaan myös ilmapiiristä ja eksotiikasta. Ilmapiiri, musiikki, sikarintuoksu ja muu atmosfääri sekä pari daiquiria tekevät illallisesta lopulta elämyksen.

Lisää hyötytietoa Kuubaan matkaava löytää esimerkiksi Havanna-verkkosivulta.

Pekka Virolainen