(asiantuntija) ”Koko yhteiskuntamme on joka hetki riippuvainen sähköstä. Näin kriittistä tekijää ei pitäisi jättää tuonnin varaan”, huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Kananen sanoo.

Hänen mukaansa Suomen pitäisi olla sähköntuotannossa omavarainen. Siihen ei päästä ilman lisäydinvoimaa. Myös kaikki kotimaiset voimavarat, muun muassa vesivoima, olisi hyödynnettävä.

Suomi varautuu hyvin monenlaisiin kriiseihin ja uhkiin huoltovarmuutta ylläpitämällä. Edes nopeasti leviävä, tarttuva tauti ei enää helposti pane yhteiskuntaa polvilleen.

”Suomi kestäisi esimerkiksi influenssaviruksen aiheuttaman voimakkaankin pandemian”, Ilkka Kananen sanoo.
Influenssaviruksen levittämiä tartuntatauteja ovat olleet aikanaan kuolemaa kylväneet musta surma ja espanjantauti sekä viime vuosina SARS, lintuinfluenssa ja sikainfluenssa.

”Terveydenhuollon huoltovarmuus on meillä kansainvälisesti vertaillen hyvällä tasolla, ja varastossa on sekä lääkkeitä että terveydenhuollon tarvikkeita. Kun sikainfluenssauhka viime vuonna kärjistyi, huoltovarmuuskeskuksella oli valmiudet hankkia nopeasti rokotteita, viruslääkkeitä ja suojamateriaalia.”

Suomi selviäisi varmuusvarastojen ansiosta myös akuutista polttoainekriisistä tai pahasta katovuodesta. Tuontipolttoaineita on varastossa noin viiden kuukauden ja leipäviljaa noin vuoden tarpeisiin.

Vaikeampi on täsmällisesti määritellä, millaisista iskuista infrastruktuurimme turvatoimien ansiosta selviäisi. ”Sodan kaltaista tilannetta se ei kuitenkaan kestäisi”, Ilkka Kananen sanoo.

Myös uusiutuvat energiavarat käyttöön

Sota ei enää olekaan keskeisimpiä uhkia, joihin huoltovarmuudella Suomessa varaudutaan. Nyt pyritään ennen kaikkea varautumaan vakaviin häiriöihin, joita voi sattua normaaliaikoina.

Ja vaikka viljavarastot vastaavat perinteistä mielikuvaa huoltovarmuudesta, nykyään painopisteenä on infrastruktuurin, kuten tietoverkkojen ja energiahuollon, turvaaminen. ”Energiahuollon verkot ovat yhteiskunnan verisuonisto, tietoverkot hermosto”, Ilkka Kananen kuvailee.

Hän kantaa erityistä huolta Suomen sähköhuollosta, sillä ilman sähköä ei toimi enää oikeastaan mikään.

”Suomeen tarvittaisiin välttämättä lisää sähköntuotantokapasiteettia. Suomen tulisi olla sähköntuotannossa omavarainen, mutta nykyään 15-20 prosenttia kulutuksesta joudutaan kattamaan tuontisähköllä.”

Ilkka Kanasen mielestä elintärkeää sähköhuoltoa ei voida jättää sen varaan, että sähkön tuonti aina sujuisi ongelmitta. Sähköntuotannossa olisi oltava pelivaraa myös talvisten kulutuspiikkien vuoksi sekä siksi, että omiinkin laitoksiimme voi tulla häiriöitä.

Jos sähköntuotannossa pyritään omavaraisuuteen, lisäydinvoima on välttämätöntä, Ilkka Kananen sanoo. Myös lisävesivoima olisi tervetullutta. ”Se olisi arvokasta kotimaista säätövoimaa. Sekä Vuotoksen että Kollajan altaat olisi hyvä saada rakennettua sähköntuotantoon – tietysti aluetaloudelliset ja ympäristönäkökohdat huomioon ottaen.”

Energiantuotannon coctailissa voi kuitenkin olla paljon muitakin aineksia. Ydin- ja vesivoiman rinnalle sopivat myös bioenergia ja tuulivoima.

”Uusiutuvan energian käytön lisääminen on myönteistä – sekin vähentää riippuvuuttamme tuontienergiasta. Energiantuotannon raaka-aineissa omavaraisuusasteemme on nykyään alle 35 prosenttia. Omavaraisuusaste on laskenut, kun metsäteollisuus ja samalla sen bioenergian tuotanto on supistunut.”

Kadonneiden laivojen tilalle tarvitaan uusia

Energiahuolto on energian tuotannon, siirron ja jakelun kokonaisuus, joten Ilkka Kananen seuraa tarkasti, mitä Suomen sähkönjakelun kantaverkolle tapahtuu. Kantaverkkoyhtiö Fingridin omistajina on valtion (12 %) lisäksi mm. sähköntuottajia, joiden on nyt EU:n linjausten mukaisesti luovuttava verkkoyhtiön omistuksesta.

”Kantaverkko on kaikkein kriittisintä infrastruktuuria. Kaikissa Pohjoismaissa kantaverkon omistaa valtio. Myös Fingridin olisi oltava valtion määräysvallassa, ja siihen valtio nyt pyrkiikin.”

Energiaan kytkeytyy myös toinen käymisvaiheessa oleva asia, kotimaisen varustamoalan tulevaisuus. ”Kotimainen aluskanta on käynyt vähiin”, Ilkka Kananen toteaa. Laivoja pitäisi kuitenkin olla ”omissa käsissä”, jotta energiahuollon raaka-ainekuljetukset pystyttäisiin tarpeen vaatiessa turvaamaan.

Ilkka Kananen on tyytyväinen, että hallitus on viimein valmistellut tonnistoveromuutokset, jotka houkuttelisivat aluksia taas purjehtimaan Suomen lipun alla. ”Vastaavia muutoksia on jo tehty monessa muussa maassa, kuten Tanskassa, ja ne ovat toimineet. Tarkoitus on saada varustamoelinkeino Suomessa samaan asemaan kuin Itämeren kilpailijamaissa.”

Muutoksiin tarvitaan EU:n hyväksyntä.

Hätäapuvarasto palveli tällä kertaa Haitissa

Huoltovarmuuskeskus on huoltovarmuuden asiantuntija, jota kuullaan vaikkapa juuri energiahuoltoa koskevissa asioissa. Huoltovarmuuden tavoitteet asettaa kuitenkin valtioneuvosto.

Huoltovarmuuden ylläpitämiseksi Suomessa kerätään huoltovarmuusmaksua energiaverojen yhteydessä. Maksu on noin puoli prosenttia sähkön tai polttoaineen vähittäishinnasta. Bensan hinnasta huoltovarmuusmaksuun menee reilu puoli senttiä litralta.

Maksu tuottaa noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Ilkka Kanasen mukaan se on riittänyt.

Varmuusvarastoja kierrätetään kaiken aikaa, joten tavaroiden vanhenemisesta ei synny tappioita. Tuotteita – viljaa, polttoaineita, teollisuuden raaka-aineita – ostetaan ja myydään aivan tavalliseen tapaan markkinoilla. Kaupoilla ei spekuloida, mutta oikeaan aikaan niitä toki pyritään tekemään. Välillä saadaan liikevoittoakin.

Huoltovarmuuskeskus pitää myös yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin kanssa hätäapuvarastoa, jossa on perustavaraa huovista telttoihin. Myös sitä kierrätetään. ”Varaston tavaraa on joka vuosi tarvittu jossakin. Tammikuussa sitä vietiin Haitiin”, Ilkka Kananen kertoo.

Käytännössä huoltovarmuuden ylläpito onkin laajaa yhteistyötä, jota huoltovarmuuskeskus koordinoi. ”Keskuksessa työskentelee 30 henkeä, mutta yhteistyökumppaneita meillä on julkishallinnossa, yrityksissä ja järjestöissä yli tuhat”, Ilkka Kananen kertoo.

Esimerkiksi yritysten kanssa mietitään yhdessä, miten elinkeinoelämän eri alojen toiminta poikkeuksellisissa tilanteissa pystyttäisiin turvaamaan. Yritykset tekevät sitten omat varautumissuunnitelmansa.

Uhat, joihin varaudutaan, voivat olla melkein mitä tahansa luonnonmullistuksesta tai maailmankaupan häiriöstä sabotaasiin ja terrori-iskuihin.

New Yorkin vuoden 2001 WTC-iskun jälkeen terrorin mahdollisuus nousi meilläkin esiin huoltovarmuuden suunnittelussa. ”Kyllä se otettiin huomioon ennenkin, mutta iskun jälkeen selvemmin ja avoimemmin – sekä viranomaisissa että huoltovarmuuden kannalta keskeisissä yrityksissä.”

Palvelinhotelli kestää kovankin jysäyksen

Tietoyhteiskunnassa uhka on usein aivan muuta kuin räjähdysaineita. Se voi olla vaikkapa tietokonevirus – tai elintärkeän osaamisen katoaminen maasta. ”Olemme monessa suhteessa riippuvaisia tuontiteknologiasta, mutta siitä pitäisi huolehtia, ettei ainakaan järjestelmien ylläpidon osaaminen häviä ulkomaille”, Ilkka Kananen sanoo.

”Suuri osa sekä julkishallinnon että yritysten tietojärjestelmistä Suomessa on ulkoistettu kouralliselle tietotekniikan palveluyrityksiä. Nämä yritykset ovat sinänsä hyviä yhtiöitä, joissa riittää osaamista, mutta niissä voi tapahtua arvaamattomia omistus- tai rakennejärjestelyjä.”

”Paljon on mietitty, pitäisikö tietotekniikkayrityksille asettaa varautumisvelvoite, jollainen laissa on säädetty muun muassa teleoperaattoreille.”

Tosin teleoperaattoreiden varautumisvelvoitteella on oma historiallinen taustansa, koska operaattoritoiminnan juuret ovat valtiollisessa ja alueellisissa monopoleissa eli telelaitoksessa ja puhelinyhtiöissä.

Ilkka Kananen ei ole innostunut sääntelyn lisäämisestä. ”Vapaaehtoiset sopimukset ovat varmasti paras ratkaisu. Tietotekniikkayritykset ovatkin tiedostaneet tärkeän roolinsa ja toimivat aktiivisesti huoltovarmuusorganisaatiossa”, hän kertoo.

Konkreettisesti tietoverkkoja suojataan lähinnä kahdentamalla tärkeimmät järjestelmät ja laitteet sekä kehittämällä tietoturvallisuutta.

Lisäksi huoltovarmuuskeskus tuottaa ja myy ”erityisturvallisuuspalvelua” omassa osakeyhtiössään Suomen Huoltovarmuusdata Oy:ssä. Palvelu on palvelinhotelli, joka on sijoitettu ”koviakin fyysisiä iskuja” kestäviin, suojattuihin tiloihin. ”Vastaavaa palvelua ei ole tarjolla kaupallisesti”, Ilkka Kananen kertoo.

Viranomaistoiminnassa valtio on varautunut kriiseihin rakentamalla tiettyjen viranomaisten yhteiskäyttöön erillisen viranomaisradioverkon Virven sekä kiinteän varaverkon. Parhaillaan valtionhallinnolla on meneillään Tuve-hanke, jossa rakennetaan hallinnon tiedonkulkuun kriisinkestävää turvallisuusverkkoa.

Yhteistyö korvaa jo hieman omia varastoja

Kansainvälinen yhteistyö huoltovarmuuden hoidossa lisääntyy. ”EU:ssa on käynnistelty yhteistyötä vuoden 2000 jälkeen Suomen ja Ruotsin aloitteesta”, Ilkka Kananen kertoo.

Yhteistyö on edennyt hitaasti. Vuoden 2008 lopussa saatiin kuitenkin säädettyä energiahuollon ja kuljetuslogistiikan suojaamista koskeva direktiivi.

Jo ennestään Suomella on kahdenvälinen huoltovarmuussopimus Ruotsin sekä Norjan kanssa. ”Sopimusten mukaan maat pyrkivät kriisin sattuessa toimittamaan toisilleen kriittisiä tavaroita ja palveluita niin paljon ja niin kauan kuin mahdollista.”

Suomi on mukana myös laajemmissa kansainvälisissä yhteistyösopimuksissa, kuten öljyhuollon turvaamiseksi solmitussa sopimuksessa. Sen mukaan jokaisella sopimusmaalla on velvollisuus pitää varastossa öljytuotteita 90 päivän tarpeeseen ja toimittaa tarvittaessa tavaraa sopimuskumppaneille. Sopimuksessa ovat mukana jokseenkin kaikki OECD-maat ja joitakin Kaukoidän maita.

Myös muita, löyhempiä kansainvälisiä sopimuksia tai yhteistyökuvioita on rakenneltu pitkin 2000-lukua. Yhteistyön lisääntyessä Suomessa on voitu joiltain osin keventää otetta. ”Etenkin teollisuuden raaka-ainehuollossa varmuusvarastoja on voitu pienentää”, Ilkka Kananen sanoo.

Kuka?

Nimi: Ilkka Kananen
Tehtävä: Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja

Miten kansalainen voisi varautua poikkeuksellisiin tilanteisiin?

”Ennen puhuttiin kotivarasta, mutta nykyään lähtökohtana on, että päivittäistavaroiden jakelujärjestelmä toimii eikä tavaroita tarvitse hamstrata. Kotona kannattaa silti pitää tiettyjä perusjuttuja, esimerkiksi paristoja ja radio, kynttilöitä, taskulamppuja.

Kodin energiahuoltoa kannattaa miettiä ainakin omakotitalossa. Esimerkiksi maalämpö ja puulämmitys ovat hyvä yhdistelmä.”

Miten olet itse huolehtinut huoltovarmuudesta kotona?

”Vaihtamalla juuri öljylämmityksen maalämpöön. Ja pihalla on halkopino.”

Ulla Simola