Belgia on korkean kokonaisveroasteen maa, jossa pääosa veroista kerätään palkansaajien ja yritysten tuloveroilla. Kulutusverojen merkitys maan verorakenteessa on EU-maiden vähäisimpiä. Tuloverotusta uudistettiin Belgiassa laajalla ohjelmalla vuosina 2000–2006, mutta verouudistus kevensi työn verotusta tosiasiallisesti vain hieman lähinnä työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen kautta.
Viime vuosina Belgian veropolitiikka on ollut varsin elvyttävää, sillä alennettuja arvonlisäverokantoja on laajennettu sekä erilaisia tuloverovähennyksiä on kasvatettu. Kansainvälisen talouskriisin lieveilmiöt ovatkin vasta viime kuukausina vaikuttaneet voimalla Belgiaan maan laajasta pankkisektorista ja julkisen sektorin suuresta velasta huolimatta. Belgian talouspolitiikan keskeisiä haasteita ovat julkisen sektorin velkaantumisen kääntäminen laskuun ja maan heikkenevän kilpailukyvyn nostaminen. Vuoden 2011 veromuutokset olivat vähäisiä. Tyypillisen palkansaajien tuloverotus pysyi suurin piirtein edellisen vuoden tasolla.
Verovelvollisen työtuloja verotetaan Belgiassa progressiivisella valtion tuloveroasteikolla. Veroasteikko on erittäin kireä jo varsin matalilla verotettavilla tuloilla. Kunnilla voi olla suhteellisesti määräytyviä paikallisia lisämaksuja tai ne voivat myöntää ylimääräisiä verohelpotuksia. Kunnallisten lisäverojen keskiarvo on noin 7,4 prosenttia. Brysselin alue perii yhden prosentin ylimääräistä lisämaksua. Belgian liittovaltioluonteen vuoksi tulo- tai kiinteistöverot taikka rekisteröintimaksut eri alueilla voivat vaihdella huomattavasti.
Belgian verojärjestelmä sisältää suuren joukon erilaisia verovähennyksiä tai verohyvityksiä. Näistä keskeisiä ovat 6 570 euron perusvähennys, tulonhankkimisvähennys13 ja pienituloisille palkansaajille myönnettävä maksimissaan 620 euron verohyvitys. Perusvähennystä korotetaan muun muassa pienituloisuuden, lasten lukumäärän tai muiden perhetilanteeseen liittyvien tekijöiden perusteella.
Verovuonna 2005 Belgiassa siirryttiin periaatteessa puolisoiden erillisverotukseen, jossa avio- ja avoliitossa asuvien puolisoiden tulot arvioidaan molemmille erikseen. Puolisoiden verotus arvioidaan kuitenkin molemmille yhteisesti, minkä vuoksi verotus noudattaa käytännössä enemmän puolisoiden yhteisverotusta. Suurempituloinen puoliso voi esimerkiksi siirtää huomattavan osan tuloistaan toiselle puolisolle, jos vähemmän ansaitsevan puolison tulot alittavat 30 prosenttia puolisoiden yhteisistä nettoansiotuloista.
OECD on kritisoinut Belgian verojärjestelmässä erityisesti sen hajanaista veropohjaa, tapaa verottaa puolisoita sekä laajaa verotukien joukkoa. OECD:n mukaan Belgian työn verotus onkin liian kireää, verojärjestelmä tehoton sekä verotuksen yhteisvaikutus sosiaaliturvajärjestelmän kanssa sisältää lukuisia kannustinloukkuja. Belgia ei ole kuitenkaan toistaiseksi ryhtynyt julkisen talouden uudistuksiin lähinnä maan sisäpoliittisten
ongelmien vuoksi.
Tutustu: Kansainvälinen palkkaverovertailu 2011
Lähde: European Comission 2011, International Bureau of Fiscal Documentation 2011a ja 2011b, OECD 2009.