Alkon tuotenumero: 006861
Hinta: 16,61 e
Punaviini, Italia

Viini on täyteläinen, kypsän hedelmäinen ja mausteinen.

Ruokasuositus: Syksyinen lihapata tai pihvi sienikastikkeella.

Chiantin menetetty maine ja uusi nousu

Italialla oli miljoonan liiran mahdollisuus nousta viinimaailman kärkeen 1800-luvun lopulla, kun viinikirva tuhosi tarhoja muualla Euroopassa. Italian tarhoja viinikirva ei ollut vielä päässyt tuhomaan, osittain siksi, että Italiassa viiniköynnökset oli istutettu muiden viljelyskasvien sekaan.

Lyhytnäköisyys ja ahneus johtivat kuitenkin siihen, ettei nousussa onnistuttu – mahdollisuus hukattiin lähes sadaksi vuodeksi.

Kuuluisin Italian viineistä tuohon aikaan oli Toscanassa tuotettu Chianti, joka valmistettiin sekoittamalla punaisia ja valkoisia lajikkeita. Tämän tuloksena viinistä tuli melko hailakkaan väristä.

Hiljattain keksitty rautatie avasi kuitenkin pohjoisen viinintuottajille mahdollisuuden kuljetuttaa Etelä-Italian lämpimiltä alueilta halpoja, runsaanvärisiä ja alkoholisia viinejä, jotka sitten sekoitettiin Chiantiin antamaan väriä ja tukevuutta. Laatu oli sivuseikka.

Samaten laatua heikensi, että viljelystä huolehtineet talonpojat joutuvat maksamaan maavuokran tuotteillaan. Talonpojat luonnollisesti pyrkivät maksimoimaan satonsa; iso sato oli hyvä sato.

Kun muualla Euroopassa istutettiin viinitarhat uudelleen ja viinintuotanto taas käynnistyi, Italian heikkolaatuinen viini ei mennyt enää kaupaksi. Mitään ei kuitenkaan tehty, vaan vanhaa suurtuotantolinjaa jatkettiin surutta.

1960-luvulle tultaessa Italia tuotti huikeat 25 % koko maailman viinistä. Surkeuden ikonina voisi pitää perinteistä koripulloon pakattua Chiantia.

Muutamat omapäiset viljelijät, kärkijoukoissa Lodovico ja Piero Antinori, joilla oli viinitila Firenzen vieressä, ryhtyivät kuitenkin korjaamaan tilannetta. Antinorit päättivät valmistaa kansainväliset mitat täyttävän Chiantin käyttämällä lähes pelkästään sangiovesea, keskittymällä tarkkaan rypälevalintaan ja hyvään väriuutokseen.

Näin syntyi legendaarinen Tignanello Chianti Classico. Viini ei kuitenkaan käynyt kaupaksi, sillä sisämarkkinoilla kysyntää laatuviineille ei ollut ja kansainvälinen kuluttaja ei ollut valmis maksamaan Chiantiksi merkitystä viinistä korkeaa hintaa. Chiantin maine oli mennyt. Niinpä Antinorit tiputtivat sen pöytäviiniluokkaan ja poistivat Chianti-merkinnän.

Nykyisin yhä useampi viljelijä on lähtenyt Antinorien viitoittamalle tielle ja käyttää Chiantiinsa lähes yksinomaan sangiovesea. Chiantien yleislaatu onkin parantunut huimasti. Tässä viinissä on käytetty myös kansainvälisiä lajikkeita, esimerkiksi cabernet sauvignonia, minkä takia sitä ei voida myydä Chianti-nimellä ja viini kuuluu Italian lainsäädännön mukaan pöytäviiniluokkaan.