Viini ansaitsee arvoisensa lasin

Valkoviinilasi Vinum Riesling. Kuva: Riedel/Decanter

Lasi viiniä myöten voisi sanoa. Viinilaseihin voi käyttää halutessaan omaisuuden. Lajin hifistelijälle löytyy jopa oma lasi jokaiselle rypäleelle ja viinityypille – käsinpuhallettua kristallia totta kai!

Hyvällä lasilla on kiistämättömiä vaikutuksia viinin aistimiseen, mutta viini laatua nekään eivät pysty parantamaan. Hyvä lasi ei tee keskinkertaisesta viinistä huippua, mutta huono lasi voi pilata hyvänkin viinin.

Perinteisissä eurooppalaisissa viinimaissa arkiviinejä nautitaan vaikka ”maitolasista”, mutta parempia viinejä varten katetaan pöytään kunnon jalalliset viinilasit.

Hyvällä peruslasilla pärjää

Viininystävän ei tarvitse kuitenkaan sijoittaa pikkuauton hintaa viinilaseihin. Peruslasistolla pärjää pitkälle, ja tällaisia laseja löytää tavaratalosta.

Kaikissa viinilaseissa on syytä kiinnittää huomio materiaaliin ja muotoiluun. Hyvä viinilasi on tehty kirkkaasta lasista, jolloin viinin väri pääsee esille. Värilliset tai voimakkaasti kuvioidut viinilasit voivat olla kauniita, mutta niissä itse viini on statistin roolissa. Jotkut viinintuntijat väittävät kristallin ”avaavan” viiniä paremmin, itse en ole tässä huomannut eroa.

Punaviinilasi Vinum Bordeaux. Kuva: Riedel/Decanter Oy

Viinilasissa on myös jalka, josta lasia kannatellaan. Jalka ei ole pelkkä koriste, vaan sillä on kaksi käyttötarkoitusta. Ensinnäkin kun pitää kiinni jalasta, käsi ei pääse lämmittämään viiniä.

Erityisesti valkoviineissä tämä on olennaista. Toinen syy on enemmän esteettinen. Koska viinin nauttimiseen kuuluu myös sen värin arvioiminen, eivät sormenjäljet lasia koristamassa ole tällöin mukavia.

Kaikkein tärkein ominaisuus viinilasissa on kuitenkin lasin pesän muoto. Siitä riippuu, miten viinistä saa irti tuoksuja sekä miten viini ohjautuu kielelle, siis miten me sen maistamme.

Yleisviinilasissa tulisi olla keskikokoinen, noin 3 desin vetoinen ja tulppaanin muotoinen pesä. Tällaisessa lasissa kaadettu viinimäärä (n. 12cl) täyttää lasista alla puolet. Tällöin viinille jää tilaa avautua ja viiniä on myös helppo pyöritellä lasissa.

Yksi vai useampi lasimalli?

Perinteisesti valko- ja punaviineille on ostettu omat lasinsa. Valkoviinille pienempi ja punaviinille suurempi.

Useimmissa lasistoissa sekä puna-, että valkoviinilasin muoto on sama, vain koko on hieman erilainen. Tästä kokoerosta ei sinänsä ole mitään hyötyä. Toki kattauksessa kaksi erikokoista lasia näyttää kenties hienommalta.

Samppanja/kuohuviinilasi Vinum Cuvée Prestige. Kuva: Riedel/Decanter

Itse olen viinilasistoksi hankkinut itävaltalaisen Riedelin perusviinilasia, joita on niin runsaasti, että niillä voi kattaa kahdet lasit 12 hengelle. Lasit ovat kaikki samankokoisia.

Jos valko- ja punaviinille haluaa hankkia omat lasit viinin ehdoilla, kannattaa hankkia erimuotoiset lasit.

Valkoviinille soveltuu pienen tulppaanin muotoinen lasi, jossa on melko voimakkaasti suppeneva suuaukko. Näin valkoviinin aromit eivät pääse karkaamaan lasista. Punaviinilasi voi vetoisuudeltaan olla suurempi ja suuaukko antavampi.

Kuohuvalle tulppaanimainen lasi

Perusviinilasin lisäksi lasistoon olisi hyvä kuulua myös kuohuviinilasi. Paras kuohuviinilasi on materiaaliltaan myös kirkas ja siinä on jalka.

Kuohuviinilasi saa myös olla muodoltaan hieman tulppaanimainen. Tosin lasin pesäosa on kapea ja pitkä, jotta kuplien irtoamista voi tarkkailla.

Parhaissa kuohuviinilaseissa on pesän pohjassa pieni viilto, joka laukaisee kuplien irtaantumisen ja saa ne myös irtoamaan samasta kohtaa. Tuloksena on kaunis ylöspäin pyrkivä helminauha.

Amerikkalaisista elokuvista tuttu laakea samppanjamalja ei ole viinin kannalta hyvä vaihtoehto, sillä se päästää kuplat aivan liian nopeasti karkuun.

Kaartuva suuaukko sopii konjakille

Myös muut jalot juomat ansaitsevat kunnon lasin.

Konjakkilasi/armanjakkilasi Vinum Cognac Hennessy. Kuva: Riedel/Decanter

Tislatuille ja kypsytetyille juomille (konjakki, mallasviski, hedelmätisleet yms.) hyvä lasi on ns. maistajanlasi. Se on pienehkö, noin desin vetoinen lasi, jonka pesäosa on alhaalta hieman pallomainen ja sen yläpuolella on pieni kaula ja hieman ulospäin kaartuva suuaukko.

Perinteinen pallomainen konjakkilasi (ns. kultakala-malli) ei ole hyvä, sillä se kokoaa väkevän tisleen tuoksun liian voimakkaaksi kimpuksi ja ohjaa juoman kielelle väärin.

Risto Karmavuo