Markku Salomaa
Taantuma panee stopin elvistelylle
Talouskriisi karsii ylilyöntejä esimerkiksi johtajien palkkioissa, uskoo palkansaajajärjestön mies Markku Salomaa. Sinänsä se on tervettä, mutta myös merkki taantuman syvyydestä ja siitä, että monilla työpaikoilla joudutaan nyt tiukoille.
”Uskon, että kriisitietoisuus ja solidaarisuus lisääntyvät. Kansallisesti haetaan sellaisia ratkaisuja, että pyörät pysyvät pyörimässä. Teollisuus tarvitsee palveluja, palvelut teollisuutta ja kaikki julkista sektoria – kaikki ovat riippuvaisia toisistaan”, Markku Salomaa tuumii talouskriisin vaikutuksista.
Markku Salomaa on edunvalvontayksikön johtaja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:ssa.
Hän näkee uusista tuulista jo merkkejä. ”Tietty elvistely on poissa, ja rajoja asetetaan. Esimerkiksi johtajien suurista palkkioista on herännyt keskustelu.”
Syksyn mittaan yt-neuvotteluralli yrityksissä kiihtyi, mutta suuri osa lomautuksista ja irtisanomisista toteutuu vasta tämän vuoden puolella. ”Vuodesta 2009 saattaa tulla synkempi kuin on odotettukaan”, Markku Salomaa sanoo.
Palkansaajapiireissä talouskriisin synnyttämä epävarmuuden ilmapiiri levisi nopeasti. Kun esimerkiksi sosiaaliturvan uudistusta valmistelevassa Sata-komiteassa esille noussut ajatus työttömyysturvan heikentämisestä tuli julkisuuteen, kentällä siihen reagoitiin voimakkaasti. ”Ei kai keppiä ole tulossa sieltäkin. Tällaisia viestejä tuli pitkin syksyä”, Markku Salomaa kertoo.
Markku Salomaa istuu jäsenenä Sata-komiteassa, jonka urakka on jo loppusuoralla. Hän toimii työnsä puolesta STTK:n edustajana myös monissa muissa yhteisöissä, esimerkiksi Eläketurvakeskuksen, Työttömyysvakuutusrahaston ja eläkevakuutusyhtiö Eteran hallituksessa sekä Kelan neuvottelukunnassa.
Taloustilanteen huononeminen näkyy näissä tehtävissä painopisteen muutoksina: ”Yhä enemmän on mietittävä sosiaaliturvan rahoituksellista kestävyyttä.”
Tiukinta ei kuitenkaan nyt ole toimikunnissa tai järjestöissä, vaan työpaikoilla. ”Ja sosiaalitoimistoissa, työvoimatoimistoissa, työttömyyskassoissa – niissä työntekijät joutuvat lujille. He kohtaavat talousvaikeuksien seuraukset joka päivä. Heitä kunnioitan todella”, Markku Salomaa sanoo.
Pidetään kirves pois kaivosta
Vaikka tilanne on hyvin vakava ja tunnelmat väkisinkin synkkiä, Markku Salomaa ei vaikuta toivottomalta. Lähinnä hän vaikuttaa realistilta. Hän kertoo, mitä kaikkea vielä voidaan tai pitää tehdä.
”Onneksi meillä on uusi yt-laki”, hän kiittelee. Entistä laajempaa yhteistoimintaa työnantajan ja työntekijöiden kesken edellyttävä yt-laki (laki yhteistoiminnasta yrityksissä) tuli voimaan toissa vuonna.
”Vanha laki oli muuttunut palkansaajien näkökulmasta ’irtisanomislaiksi’. Uuden lain pohjalta työpaikoilla pystytään paremmin yhdessä miettimään esimerkiksi työtehtävien muutoksia ja uudelleenkoulutusta.”
”Tosin tällä hetkellä yt-neuvottelut painottuvat kyllä kustannussäästöihin. Toivottavasti uuden lain positiiviset keinot osataan hyödyntää.”
Mutta vaikka yt-neuvottelut olisi yrityksessä aloitettu, kirvestä ei ole syytä heittää kaivoon. Myönteisiä esimerkkejä löytyy muun muassa siitä, miten yt-neuvotteluissa sovittujen järjestelyjen ansiosta yrityksessä on vältytty lomautuksilta – ainakin toistaiseksi. Talouden käänteet ovat viime kuukausina olleet niin vauhdikkaita, että ne ovat saattaneet yllättää uudelleen juuri, kun on ehditty huoahtaa.
Yhteistoimintaa kannattaisi lisätä
Monia pörssiyrityksiä on viime vuosina moitittu lyhytjänteisestä neljännesvuositulosten perässä juoksemisesta ja osakkeenomistajien liiallisesta hyysäämisestä. Kun väkeä on vähennetty, osakekurssit ovat nousseet.
Markku Salomaa ei kuitenkaan usko, että taantuma johtaisi pörssiyrityksissä keskimääräistä rajumpiin henkilöstösaneerauksiin. ”Siltä tuntuu, että nyt ratkaisee lähinnä maailmanmarkkinoiden veto. Kysymyksessä on talouden äkkijarrutus, johon yritykset joutuvat reagoimaan.”
Sitä paitsi isojen (pörssi)yritysten hyviin puoliin kuuluvat monet mahdollisuudet, jotka ovat useimpien pk-yritysten ulottumattomissa. ”Tuotannon notkahduksesta huolimatta suuri yritys saattaa esimerkiksi kyetä jatkamaan panostustaan tuotekehitykseen ja jopa vahvistamaan markkina-asemaansa taantuman aikana”, Markku Salomaa huomauttaa.
Hän pitää yleisesti ottaen hyvänä ajatuksena myös yritysten omia ”osaajakeskuksia”, joiden avulla ihmisille voidaan etsiä yrityksessä uusia työtehtäviä ja järjestää tarpeen mukaan koulutusta. Tällainen on harvoin mahdollista pienessä yrityksessä.
Osaajakeskusajattelu istuu hyvin muutosturvan rinnalle. Tupo-ratkaisussa sovittu muutosturva otettiin käyttöön nelisen vuotta sitten. Muutosturvalla pyritään parantamaan irtisanottavien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia muun muassa siten, että he voivat käyttää 5-20 päivää palkallista työaikaa työnhakuun.
Markku Salomaan mielestä muutosturva-ajattelua voisi laajentaa ja rakentaa sen pohjalta yrityksissä nykyistä pitkäjänteisempää työnantajan ja työntekijöiden yhteistoimintaa ja yhteistä suunnittelua esimerkiksi tehtävävaihdoksista ja koulutustarpeista. Se voisi auttaa myös pääsemään huonompien aikojen yli ilman rajuja kertaleikkauksia.
”On työnantajan ja työntekijöiden yhteinen asia, miten yrityksessä töitä tehdään. Hyvissä firmoissa siitä käydäänkin keskustelua – yt-lakihan on vain yhteistoiminnan perälauta ja minimi.”
”Jos taas yrityksen neuvottelukulttuurissa on ongelmia, ei pelkkä yt-laki pitkälle auta. Kahvia kuluu ja paperia syntyy, mutta ei tuloksia.”
Vastapuolelta puuttuu valtakirja
Nykyisenkaltaisen globaalin taantuman torjunnassa yksittäisen yrityksen konstit jäävät joka tapauksessa vähiin. Valtakunnallisestikaan ei pystytä vaikuttamaan esimerkiksi vientikysynnän tyrehtymiseen. Siksi Markku Salomaa puhuu ponnekkaasti elvyttävän talouspolitiikan puolesta.
”Nyt on tärkeää, että kotimarkkinat pyörivät ja kotimaista kulutusta tuetaan. Pahinta olisi, jos palvelusektorikin hyytyisi, eikä raha liikkuisi pankeista.”
”Kotimarkkinoiden tukemisessa voidaan käyttää apuna muun muassa veronkevennyksiä. Julkista rakentamista ja remontointia kannattaisi lisätä vaikka valtion velkaa kasvattamalla. Yrityksille pitää saada mahdollisuuksia investoida kotimaahan.”
Jotta kaikki talouden osatekijät saataisiin soviteltua yhteen, yhteistä koordinaatiota työmarkkinoilla tarvitaan – sitä peräävät niin työnantaja- ja palkansaajajärjestöt kuin maan hallituskin. Elinkeinoelämän keskusjärjestö EK on kuitenkin yksiselitteisesti ilmoittanut, että perinteisiä tulopoliittisia ratkaisuja ei enää tehdä.
Kun tupot on haudattu, mitä muita vaihtoehtoja on?
”Erilaisia sopimisen malleja kyllä on, mutta jotta niitä voitaisiin käyttää, EK:n täytyy saada isänniltään valtakirja takaisin”, Markku Salomaa sanoo. ”Muuten sopiminen ei voi onnistua.”
STTK:n näkemyksen mukaan työnantajaliiton jäsenet, eritoten suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat yritykset, ovat evänneet etujärjestöltään todelliset neuvotteluvaltuudet. Ne ovat halunneet langat omiin käsiinsä ja työehdoista enemmän päätösvaltaa yritystasolle.
Tänä keväänä edessä on taas muutamien toimialojen työehtosopimusneuvotteluja, ja viimeistään niiden yhteydessä ratkeaa, millaisella rakenteella koko seuraava työehtosopimuskierros käydään.
”Kaikilla on tarve etsiä yhteistä säveltä”, Markku Salomaa sanoo. Hänen mukaansa yhteinen koordinointi sekä sosiaaliturva- ja veroratkaisujen kytkeminen palkkaratkaisuihin on kuitenkin käytännössä mahdotonta, jos liittokohtaisia neuvotteluja käydään kunkin alan omien aikataulujen mukaan pitkin vuotta. ”Vaikea silloin olisi valtiovallankaan mihinkään sitoutua.”
Työllisyyden hoito vaatii nyt moniosaamista
Kaikki suomalaiset eivät joudu taantumakurimukseen.
”Niillä, joiden työpaikka säilyy, ostovoima on todennäköisesti aika hyvin turvattu tänä vuonna”, Markku Salomaa toteaa. Viime vuosina solmitut työehtosopimukset tuovat monelle vielä palkankorotuksen, verotus kevenee, korot laskevat, inflaatio hidastuu.
Muilla rintamilla odottaa kuitenkin koko joukko taantuman hankalia työllisyyskysymyksiä, joita työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen on ryhdyttävä yhdessä ratkomaan.
”On mietittävä, miten toimia niiden ihmisten hyväksi, jotka ovat vaarassa menettää työnsä, mutta joita muutosturva ei vielä koske”, Markku Salomaa sanoo.
”Toiseksi on pyrittävä toimimaan niin, että työttömäksi jäävien tai jo jääneiden työttömyysjakso muodostuisi mahdollisimman lyhyeksi.” Tähänastisten tutkimusten mukaan kolme neljästä työttömäksi jääneestä on työllistynyt kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi jäämisestä. Työllistyminen vaikeutuu dramaattisesti, jos työttömyys pitkittyy yli puoleen vuoteen.
”Kolmanneksi on otettava huomioon ne, jotka ovat jo olleet pitkään työttöminä. Heidän työllistymisensä mitä todennäköisimmin vaikeutuu tällaisessa tilanteessa.”
Samanaikaisesti katseen olisi kuitenkin ulotuttava myös taantuman jälkeiseen aikaan.
Uhkaavasta työvoimapulasta muistutetaan ehtimiseen ja siksi ministereitä myöten ollaan pyytämässä ja vaatimassa yrityksiltä kaukonäköisyyttä henkilöstösaneerauksissa. Onko sitä?
”Juu ja ei – on selvää, että pienillä yrityksillä siihen ei ole paljon mahdollisuuksia”, Markku Salomaa toteaa.
Yksi tärkeä palanen taistelussa tulevaisuuden työvoimapulaa vastaan on pyrkimys pidentää suomalaisten työuria. Markku Salomaa toivoo, ettei taantuma vaarantaisi siinä viime vuosina alkanutta hyvää kehitystä.
”On iso ongelma, jos kokeneempia ihmisiä nyt lykätään eläkkeelle. Moni heistä ei varmasti pääsisi enää palaamaan työelämään. Se olisi vahinko kaikille.”
Kuka?
Nimi: Markku Salomaa
Tehtävä: Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n edunvalvontayksikön johtaja
Taantumauutisia tunkee nyt ovista ja ikkunoista ja kiirettä varmasti riittää. Miten pääset irti töistä ja ankeista taloustunnelmista?
”Lasten kanssa kuljetaan yhteisissä liikuntaharrastuksissa, kyllä siinä irtoaa. Ja koirien kanssa täytyy lähteä lenkille, oli ilma mikä hyvänsä.”
Ulla Simola