Suomen valtion lainoja kierretään nykyään esittelemässä sijoittajille Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten, mutta ei siksi, ettei ostajia olisi lähempänäkin.

Apulaisjohtaja Anu Sammallahden päivät tämän haastattelun alla olivat kiireisiä Valtiokonttorissa. Juuri edellisenä päivänä syyskuun alussa Valtiokonttori oli laskenut liikkeeseen ison lainan, ja liikkeeseenlaskun valmistelu ottaa aina aikansa.

Lainalla hankittiin tukkumarkkinoilta kolme miljardia euroa lainarahaa Suomen valtiolle.

Kiinnostuneita sijoittajia riitti ja kauppa kävi sukkelaan, sillä parhaan luottoluokituksen Suomi myy hyvin maailmalla. ”Meidän lainaohjelmamme toteuttaminen on sujunut mukavasti, ja lainaa on saatu suht’ edulliseen hintaankin”, Anu Sammallahti iloitsee.

Tämänkertaisen viiden ja puolen vuoden pituisen lainan koroksi tuli 1,92 prosenttia.

Kymmenen vuoden lainoja Suomi on saanut jo pitkään suunnilleen kolmen prosentin korolla, vain piirun verran kalliimmalla kuin edullisen lainakoron mittapuuna pidetty Saksa.

Suomea kovempaa korkoa joutuu maksamaan esimerkiksi Ranska. Belgian ja Espanjan korot ovat jo aivan omissa korkeuksissaan Kreikan ja Portugalin kaltaisista kriisimaista puhumattakaan (ks. kuvio).

Viitelainoja kasvatetaan huutokaupoilla

Suomen valtiolla on nyt velkaa noin 75 miljardia euroa eli lähes 14 000 euroa asukasta kohti.

Valtion velanotosta päättää eduskunta. Eduskunnan budjettipäätösten asettamissa rajoissa velanottoa ohjaa valtiovarainministeriö.

Itse rahoitusoperaatioiden toteuttaminen eli velkasalkun käytännön hoito kuuluu Valtiokonttorille. Se pyrkii hoitamaan valtion varainhankinnan mahdollisimman tehokkaasti ja pienin kustannuksin.

Valtiokonttori hankkii rahaa laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja, kuten suomalaisille kotitalouksille myytäviä tuotto-obligaatioita. Piensijoittajien sijoitusten osuus on kuitenkin alle prosentti valtionvelasta. Pääasiassa rahaa hankitaan tukkumarkkinoilta suurille, kotimaisille ja kansainvälisille sijoittajille suunnatuilla joukkovelkakirjalainoilla, joita kutsutaan viitelainoiksi.

Kotitalouksille tarjottava joukkolaina voi olla esimerkiksi miljoonien tai muutaman kymmenen miljoonan euron suuruinen. Tyypillinen viitelaina puolestaan on 3-5 miljardia euroa.

”Liikkeeseen laskettua viitelainaa kasvatetaan usein myöhemmin vielä huutokaupalla esimerkiksi 1-1,5 miljardilla eurolla”, Anu Sammallahti kertoo.

Kun uusi viitelaina lasketaan liikkeeseen, Valtiokonttori antaa sille koron eli tuottotason. Kun sijoittajat sitten alkavat jättää lainasta tarjouksia, selviää, ovatko he valmiita lainaamaan annetulla korolla. Ainakin nyt syyskuussa liikkeeseen lasketun lainan korko osui kohdalleen: ”Lainaan ostotarjouksia jättäneet sijoittajat hyväksyivät tuottotason.”

Viitelainoja myöhemmin huutokaupalla myytäessä lainan eräpäivä on sama kuin alkuperäisessä viitelainassa. Lainasta maksettava todellinen korko sen sijaan riippuu huutokauppahetken yleisestä korkotasosta ja markkinatilanteesta, joiden mukaan sijoittajat viilaavat tarjouksensa.

Sähköisiä huutokauppoja järjestetään tavallisesti 3-4 vuodessa. Tänä vuonna niitä on järjestetty kolme.

Dollarilaina vaatii valuuttasuojauksen

Yleensä viitelainat ovat euromääräisiä, mutta joskus lainan valuuttana käytetään Yhdysvaltain dollareita. ”Viimeksi viime maaliskuussa laskimme liikkeeseen kahden miljardin dollarin (noin 1,5 miljardin euron) lainan.”

Dollarilainaa otettaessa valtio suojautuu valuuttakurssiriskiltä, jota eurolainoissa ei ole. Dollarilainat kuitenkin palvelevat tavallaan ”sisäänheittotuotteina”: ”Kaikki sijoittajat eivät ole kiinnostuneita euromääräisistä lainoista. Dollarilainoilla pyritään myös lisäämään pienen Suomen näkyvyyttä markkinoilla.”

Varsin mukavasti Suomi on kyllä jo onnistunut tunnettuuttaan parantamaan. Erinomainen luottokelpoisuus on etenkin viime vuosina tietysti noussut ykkösasiaksi, mutta muitakin tekijöitä on.

”Jo Suomen siirtyminen euroon lisäsi merkittävästi ulkomaisten sijoittajien osuutta valtion lainoissa. Sijoittajapohja on paljon laajempi kuin markka-aikaan”, Anu Sammallahti sanoo.

Markkalainoissa oli sijoittajille valuuttakurssiriski, jota euro-Suomeen euroalueelta sijoitettaessa ei ole.

Toisaalta euroalueen ulkopuoliset sijoittajat joutuvat kurssiriskin edelleen ottamaan, ja viime aikoina sen päälle on tullut koko euroalueen ”kriisiriski”: kukaan ei tiedä, miten euroalueen ongelmat ratkeavat.

”Sijoittajat ovatkin nyt olleet tavallista varovaisempia”, Anu Sammallahti sanoo.

Ammattilaiset tietävät kaukaisen Suomen

Suomen valtion lainoihin sijoittavat muun muassa pankit ja eläkevakuutusyhtiöt, julkisyhteisöt sekä erilaiset omaisuudenhoitoyhteisöt. Valtaosa lainoista on ulkomaisilta sijoittajilta. Yksi tärkeistä sijoittajaryhmistä ovat keskuspankit eri puolilta maailmaa.

Valtiokonttorin edustajat kiertävät maailmalla tapaamassa sijoittajia ja kertomassa heille Suomesta. ”Euroalueella matkustetaan ehkä keskimäärin joka toinen kuukausi, euroalueen ulkopuolella kerran tai pari vuodessa.”

”Euroalueella käydään usein, koska alueella on paljon esimerkiksi rahastoituja eläkevaroja sijoittavia yhteisöjä. Euroalueen ulkopuolella käydään useimmin Britanniassa ja Pohjoismaissa.”

Pidemmät matkat suuntautuvat aina Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan asti.

”Aloite sijoittajatapaamisiin tulee usein pankeilta. Ne selvittelevät sijoittajien kiinnostusta ja auttavat sitten tapaamisten järjestämisessä. Mutta kyllä me itsekin analysoimme, mihin Suomen lainaohjelmaa kannattaisi kulloinkin lähteä markkinoimaan”, Anu Sammallahti sanoo.

Hän kertoo, että ammattisijoittajat kaukomaillakin tietävät Suomen, mutta parhaiten kartalla ovat luonnollisesti euroalueen sijoittajat. ”Heillä on Suomesta jo paljon faktatietoa, ja meiltä he usein lähinnä tarkistelevat asioita.”

Mitä kaikkea sijoittajat haluavat tietää tavallisimpien talousfaktojen ja valtiontalouden tilanteen lisäksi?

”Suomen vientiteollisuus, vientituotteet ja -yritykset kiinnostavat monia. Inflaationäkymistä ja Suomen kilpailukyvyn kehitysnäkymistä kysellään. Maahanmuutosta halutaan tietoja, koska väestönkasvu vaikuttaa sosiaalipalvelujen rahoitukseen sekä valtion kestävyysvajeeseen ja velkaantumiseen tulevaisuudessa.”

”Myös politiikka kiinnostaa. Viime aikoina on kyselty esimerkiksi, ovatko perussuomalaiset hallituksessa ja miten suomalaiset suhtautuvat euroalueeseen.”

Harkinnassa uusi 15-vuotinen

Valtion velkasalkku elää kaiken aikaa, kun erimittaisia ja erisuuruisia lainoja erääntyy ja maksetaan pois ja uusia otetaan tilalle. Eräpäivät ja uusien lainojen liikkeeseenlaskut eivät osu samoihin ajankohtiin, joten valtionvelka näyttää välillä vähenevän ja välillä kasvavan voimakkain nykäyksin.

Useimmat Suomen valtion viitelainat ovat 5-10 vuoden lainoja. Saksan ja Ranskan kaltaisilla suurilla talouksilla on 30 vuoden, jopa 50 vuoden lainoja, meillä yli 15 vuoden lainat ovat olleet viime vuosikymmeninä harvinaisia.

”Suomessa varainhankinnan tarve lisääntyi vuonna 2009, ja silloin laskimme ensimmäistä kertaa liikkeeseen 15 vuoden lainan. Se meni hyvin kaupaksi heti ja myöhemmin vielä useaan otteeseen järjestetyissä huutokaupoissa.”

”Ensi vuonna saatamme ottaa ohjelmaan uuden 15-vuotisen lainan. Tällaiset pitkäaikaiset sijoitukset kiinnostavat esimerkiksi eläkevakuutusyhtiöitä, joilla on pitkäaikaisia vastuita”, Anu Sammallahti sanoo.

Koska pääosa valtion lainoista on vähintään viisivuotisia, sijoittajille on tärkeää, että lainoilla on toimivat jälkimarkkinat. Silloin he voivat myydä ja ostaa lainoja kesken laina-ajan.

Suurilla mailla on paljon lainoja ja sijoittajia. Kaupankäynti niiden lainoilla on jälkimarkkinoilla vilkkainta, mutta ostajia ja myyjiä riittää Suomenkin lainoille.

Suomella on valtionvelan päämarkkinatakaajina 15 pankkia Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Ne ovat sitoutuneet antamaan päivittäin osto- ja myyntinoteerauksen Suomen lainoille.

 Ulla Simola

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KUKA?

Nimi: Anu Sammallahti

Tehtävä: Apulaisjohtaja Valtiokonttorin varainhankinnan ja likviditeetin hallinnan osayksikössä

Valtaosa valtion lainasta hankitaan suursijoittajilta tukkumarkkinoilta. Valtio lainaa kuitenkin rahaa myös laskemalla liikkeeseen kotitalouksille tarkoitettuja tuotto-obligaatioita. Mistä valtion obligaatioita voi ostaa?

”Niitä myydään merkintäaikoina pankeissa ja myös meillä Valtiokonttorissa puhelimitse.”

Tuotto-obligaatioita ei kuitenkaan ole tarjolla kovin usein?

”Yleensä tuotto-obligaatioita lasketaan liikkeeseen 1-2 kertaa vuodessa. Viime vuosina niiden suosio ei kuitenkaan ole ollut kovin suuri. Obligaatioiden tuottotaso ei ehkä ole ollut kiinnostava verrattuna talletuskorkoihin.”

Millä muulla tavalla kansalainen voisi sijoittaa Suomen valtion lainoihin?

”Valtionlainoihin sijoittavien sijoitusrahastojen kautta. Tosin niissä Suomi on pieni sijoituskohde muiden kohteiden joukossa – siitä huolimatta, että monen rahaston kerrotaan nyt ylipainottavan Suomen-sijoituksia.”

Valtion viisivuotisten tuotto-obligaatioiden nimellinen vuosikorko on kolmen viime vuoden kuluessa vaihdellut liikkeeseenlaskuajankohdasta riippuen 2,10 prosentista 2,70 prosenttiin.