Julkisten palveluiden tuottavuuden mittaaminen on iso savotta. Kun mittaa tuottavuutta, on vahdittava myös laatua.
 
Tampereen Hervannassa tupruttaa puuterilunta. Valkoiseen vaippaan kietoutunut kaupunki on kuin taideteos.
Kriipin kraapin aurattuja katuja ja kinoksia katsellessaan kävelijä miettii lumiaurauksen tuottavuutta.

Onko Tampereen kaupungin Katu- ja vihertuotannon kunnossapitoyksikön tuottavuus huipussaan lumisena talvena, kun taivaalta puskee tauotta toimeksiantoja? Vai onko tuottavuus tapissa, kun syyskelit kestävät lokakuulta maaliskuulle?

”Aurauksen tuottavuus on parhaimmillaan, kun työtä tehdään tarpeen mukaan ja työ tehdään hyvin. Toisaalta runsasluminen talvi laittaa keskimääräisten talvien lumisateiden auraukseen varatut resurssit tiukoille. Laatutavoitteet eivät aina toteudu”, pohtii tutkija, tekniikan tohtori Aki Jääskeläinen Tampereen teknillisen ylipiston teollisuustalouden laitokselta.

Tuottavuuden mittaukseen perehtynyt Jääskeläinen arvioi aurauksen olevan loppujen lopuksi helpommin hallittavissa ja tuottavampaa kuin jatkuvan varautumisen lumisateisiin, joita ei näy eikä kuulu.

”Kapasiteetin suunnittelu ja hallinta ovat avainasemassa, mutta mistään yksinkertaisesti mitattavasta asiasta ei ole kyse. On ymmärrettävää, että kapasiteetti ja käytössä olevat resurssit ovat keskimääräisen talven tasolla.”

Ymmärrettävää on sekin, että kaupunkilaiset ärtyvät, kun auto ja lastenvaunut juuttuvat iskemättömään kinokseen eikä lumiauraa näy omalla kotikadulla oitis lumimyräkän jälkeen. Lumisena talvena työn laatu ei ole asukkaan mielestä aina kohdallaan.

Järkevä toiminta on ydinasia

Tuottavuuden ydin on toiminnan järkevöittämisessä ja resurssien tarkoituksenmukaisessa käytössä.  On otettava huomioon sekä tuotosten että panosten laatu.

Huono tuottavuus tarkoittaa puolestaan tuhlaamista ja epäjohdonmukaista, vähemmän järkevää toimintaa, jossa panoksia ei käytetä asiakkaan hyväksi.

”Julkisissa palveluissa tuottavuus tarkoittaa palveluiden tuottamista verovaroin nimenomaan asiakkaan hyväksi. Jos näin ei toimita, on yleensä kyse huonosta johtamisesta ja hallinnosta. Organisaatio ei toimi toivotulla tavalla.”

Aki Jääskeläinen korostaa, ettei tuottavuus kehity vain suoritteiden määrää kasvattamalla, vaan niiden sisällöllä on suuri merkitys. Laatu paranee vaikkapa palvelemalla entistä vaativampaa hoitoa tarvitsevia asiakkaita tai hoitamalla useita asiakkaan pulmia kuntoon yhdellä kertaa.

Esimerkiksi hammaslääkäri antaa asiakkaalleen pidemmän ajan, jolloin yhdellä vastaanottokerralla hoidetaan kuntoon useampi vaiva. Käyntimäärien lisääminen ei paranna hammaslääkärin tuottavuutta.

”On kuitenkin kysyttävä, mikä on se laadun taso, josta asiakkaat ovat valmiita maksamaan”, Jääskeläinen muistuttaa.
Laadun loputon parantaminen ei liioin edusta tuottavuutta parhaimmillaan. Vastaus löytynee perustasosta, jonka laatu on riittävä ja jonka ylläpito verovaroin on taloudellisesti järkevää.

Henkilöstä mukaan mittaukseen

Henkilöstö ei tuottavuuden mittaamisesta yleensä riemastu. Mieleen tulevat irtisanomiset, leikkaukset, kellokallet, juustohöylät ja heikkenevät palvelut.

Aki Jääskeläinen väitteli viime marraskuussa tuottavuuden mittauksen uudenlaisista malleista. Hän toteaa väitöskirjassaan, että julkisten palveluiden tuottavuutta on mahdollista mitata rakentavasti.

”Hyvinvointipalveluiden tuottavuutta voi parantaa muutenkin kuin henkilökuntaa vähentämällä ja palvelujen laatua heikentämällä. Tuottavuus paranee myös silloin, kun tarjotaan yhä vaativampia palveluita entisin resurssein.”

Jääskeläisen mallissa tuottavuustietoa kerättiin muun muassa helsinkiläisistä päiväkodeista organisatorisesti alhaalta ylöspäin. Lähtökohtana oli ymmärtää ruohonjuuritason tuottavuustekijöitä, jotta tuottavuutta voitaisiin parantaa toimintatapoja rakentavasti kehittämällä.
 
”Päiväkodeissa mitataan esimerkiksi eri-ikäisten lasten läsnäolopäiviä, lasten ja hoitajien suhdelukua, tilojen täyttöastetta, henkilöstön lyhyitä sairauspoissaoloja ja monikulttuuristen lasten määrää. Palvelun laatua selvitetään vanhemmille tehdyillä kyselyillä.”

Tutkija on saanut Helsingistä hyvää palautetta. ”Päiväkotien johtajat hyödyntävät mittaustuloksia työssään. Oman päiväkodin toiminnan ja käytäntöjen vertaaminen toisten päiväkotien toimintaan ja käytäntöihin antaa uusia eväitä johtamiseen.

”Mittaaminen on parhaimmillaan yleisesti hyväksytty ja korvaamaton tuki toiminnan ohjauksessa ja kehittämisessä. Kyse on nimenomaan tuesta, sillä mittaaminen ei ole itseisarvo.”

”Huono mittaaminen ja huonot mittaristot saattavat jopa johtaa irtisanomisiin. Miettimättä höylätään tasaisesti vaikkapa 5 prosenttia kaikesta, kohdentamatta leikkauksia järkevästi. Ei ole ihme, jos tuottavuuden mittaamista ja mittaristoja pelätään.”

Jääskeläinen muistuttaa, että pohjimmiltaan kaikki työntekijät haluavat olla hyödyllisiä ja tehdä työnsä hyvin.

”Tuottavuudesta ja tuottavuuden mittaamisesta on tehtävä organisaatiossa ’meidän juttu’. Työpaikat ovat varmempia, kun ollaan tuottavia ja tuottavuus paranee. Tuottavuus toimii myös palkitsemisen perusteena.”

Tuottavuuden mittaamiseen suhtaudutaan myönteisemmin, kun työntekijä on saanut itse osallistua mittareiden kehittämiseen. ”On selvää, että mittaaminen nähdään tällöin positiivisemmin.”

Kunta-alalla puhutaan mieluummin tuloksellisuudesta kuin tuottavuudesta.

”Tuloksellisuus on laaja yläkäsite, joka sisältää niin tuottavuuden, vaikuttavuuden, taloudellisuuden ja tehokkuuden. Tuottavuus on käsitteenä jämäkämpi. Tuloksellisuutta on vaikeampi määritellä kompaktisti.”

Tuottavuus on välttämätöntä

”Tuottavuuden mittaaminen on juuri nyt tärkeää, sillä väestön ikääntyminen vaikuttaa voimakkaasti julkisten palveluiden organisointiin. Erään arvion mukaan hyvinvointipalveluissa tarvitaan 200 000 uutta työntekijää vuoteen 2040 mennessä, mikäli palveluita tuotetaan nykyisellä tavalla.”

Yhtälö on mahdoton, sillä jo nyt hyvinvointipalveluista jää joukoittain eläkkeelle kokenutta ja osaavaa työvoimaa. Seuraavan 20 vuoden aikana kunnista jää eläkkeelle yli 320 000 henkilöä.

Jääskeläinen arvioi, etteivät suomalaiset halua maksaa tulevina vuosikymmeninä nykyistä enempää veroja saadakseen palveluita. Siksi nykyisen kaltaisen hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi on tärkeää huolehtia julkisen sektorin tuottavuuskehityksestä. Tässä kohdassa kuvaan astuvat mittarit, jotka ovat oiva keino päästä käsiksi tuottavuuden parantamiseen rakentavalla tavalla.

”Mittareiden avulla voidaan paremmin tunnistaa todelliset tuottavuuspotentiaalit sen sijaan, että sovellettaisiin karkeita kustannusleikkureita ymmärtämättä toimintaa sen syvällisemmin. Mittarit auttavat etsimään leikkauskohteita, joista leikkaaminen kirpaisee vähiten.”

Suomessa riittää mittaamista

Tutkija toivoo, että mittaamisen periaatteita sovellettaisiin julkisella sektorilla laajemmin ja monipuolisemmin. Mittaushaasteita löytyy kaikista Suomen kunnista.

Jääskeläinen myöntää, että esimerkiksi hyvinvointipalveluiden ja asiantuntijatyön tuottavuuden mittaaminen on usein hankalaa. ”Niissä piilee myös haaste. Ne ovat erittäin hedelmällinen maaperä asian kehittämiselle, kun valmiita ratkaisuja on tarjolla vähän.”

Mittaamisen sudenkuoppa on periaatteessa varsin yksinkertainen: ei mietitä, mitä mitataan ja miksi. Mittareita on liikaa, eikä mittareista saatua tietoa enää hallita. Liian laaja mittaristo hukkaa olennaisen. Mittaus ja tilastointi tavan vuoksi on turhaa.

”Kannattaa lähteä rohkeasti liikkeelle ja kehittää erilaisia tuottavuuden mittareita. Täydellistä mittaria, joka antaisi vastauksen kaikkiin mahdollisiin tuottavuuteen liittyviin ongelmiin, ei ole olemassa. Turhauttavin ja vähiten tietoa tuottava vaihtoehto on lyödä hanskat tiskiin ja lannistua mittaushaasteen edessä.”

Tuottavuuden mittausreseptiin on annosteltava riittävästi aikaa ja resursseja. ”Lisäksi on kuunneltava niitä henkilöitä, jotka ymmärtävät mitattavaa toimintaa. Parhaat vastaukset löytyvät organisaation ruohonjuuritasolta”, Aki Jääskeläinen kiteyttää.

--------------------------- -----------------------------------------------------------------------------------

Kuka?

Nimi: Aki Jääskeläinen

Tehtävä: Tutkijatohtori Tampereen teknillisessä yliopistossa. Syksyllä väitellyt tekniikan tohtori on työskennellyt Teollisuustalouden laitoksella suorituskyvyn johtamista tutkivassa Mittaritiimissä vuodesta 2005 lähtien.
Jääskeläinen on tutkinut erityisesti tuotavuuden mittaamista ja hän on kehittänyt johtamista tukevia mittausjärjestelmiä suomalaisissa organisaatioissa. Jääskeläinen on kirjoittanut aiheeseen liittyviä artikkeleita ja esitellyt asiaa seminaareissa ja kansainvälisissä konferensseissa. Jääskeläinen työskentelee myös konsulttina Prodia Oy:ssä.

Miksi olet valinnut tutkimuskohteeksesi juuri tuottavuuden?

”Tuottavuuden mittaamisen tutkimus on aiheena ajaton. Tampereen teknillisellä yliopistolla tuottavuutta on tutkittu jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Teemme paljon yhteistyötä yritysten ja julkisten yhteisöjen kanssa, joten tutkimuskohteemme valikoituvat käytännön tarpeiden mukaan.

Yhteistyö Helsingin kaupungin kanssa jatkuu Innovatiiviset palvelutuotannon mittarit -hankkeessa, jossa käsitellään laajemmin palvelutuotannon mittaamista.”

Miten tuottavuuden mittaus sujuu yliopistolla?

”Mittareissa on parantamisen varaa. Täälläkin laskenta kohdistuu pitkälti lukumääriin. Listataan vaikkapa suoritettuja tutkintoja ja julkaisumääriä kiinnittäen vähemmän huomiota esimerkiksi siihen, millaisessa julkaisussa artikkeli on julkaistu. Ongelma tiedostetaan ja siihen etsitään aktiivisesti ratkaisuja.”

Minna Petäinen