Kotimainen taidekauppa elää laihoja vuosiaan. Monet galleriat kuiskivat lopettamisaikeistaan ostajakadon vuoksi. Toisaalta rohkeita uusiakin yrittäjiä on ilmaantunut galleriakartalle.

Taidekauppavuodesta 2012 näyttäisi tulevan melkoinen katovuosi samaan tapaan kuin 20 vuotta sitten.

Onneksi kaikella on aina tarkoituksensa. Ehkä nyt vihdoin valtio ryhdistäytyy ja tekee lainsäädännölliset muutokset, joita on 30 vuotta odotettu. Katseet kannattaa suunnata ulkomaille Tanskaan, Hollantiin, Ranskaan ja Englantiin ja kopioida hyväksi koettuja uudistuksia, joilla voitaisiin kasvattaa keräilijöiden määrää ja parantaa taiteilijoiden toimeentuloa.

Taidehuutokaupoista halpatavarataloja

Viime joulukuun Hagelstamin ja Bukowksin päähuutokaupoissa oli huudettavana paljon pikantteja keräilykohteita. Samalla tuli myös selväksi, että harva on enää kiinnostunut vanhemmasta taiteesta, vaikka teoksia tarjottiin pilkkahinnalla.

Tosin taitavalle ostajalle tämä tarjoaa oivan ostotilaisuuden. Uudet keräilijäsukupolvet ovat kuitenkin kiinnostuneempia tuoreemmasta taiteesta.

Huomionarvoinen muutos kotimaisilla taiteen jälkimarkkinoilla on, että keräilijämme ovat aivan yhtä valistuneita kuin keräilijät minkä tahansa muun maan kehittyneemmillä taidemarkkinoilla.

Tämä muutos on tainnut yllättää huutokaupat. Esimerkiksi Bukowskin ja Hagelstamin arvotaiteen huutokaupoista voisi mielestäni alkaa puhua vain tauluhuutokauppoina. Molemmat huutokaupat ovat ahtaneet päähuutokauppansa täpötäyteen tauluja kuin halpahallissa ja aivan pohjahinnoin. Arvokkuus on niistä kaukana.

Esimerkiksi Bukowskilla oli myynnissä pelkästään kotimaista taidetta lähes 200 teosta. Tämä on aivan liikaa arvotaiteen välityksessä, minkä pitäisi aina olla äärimmäisen tyylikkäästi, tahdikkaasti ja kunnioittavasti järjestettyä. Kyse on monesti kansallisaarteista, joita ei saa myydä torimeiningillä.

Monet keräilijät ovat kertoneet, miten huutokauppiaat ovat käyneet katsomassa heidän kokoelmiaan ja tarjonneet teoksista halpaa hintaa ilman takuita myynnistä, saati tietoa siitä, montako samantyyppistä teosta on tulossa samaan huutokauppaan ja mihin hintaan.

Julkinen myynti on aina kriittinen hetki teoksen tulevaisuuden kannalta, ja keräilijän pitäisi saada enemmän tietoa tehdäkseen myyntipäätöksensä. Jos teosta ei saa myytyä, sitä ei voi myydä pitkään aikaan julkisesti.

Olisi hienoa, jos huutokauppiaat uudistaisivat toimintatapojaan tänä vuonna. En usko, että arvokkuutta pelastetaan tuoreen valokuvataiteen tai käytettyjen vintageluksuslaukkujen myynnillä. Huutokauppatalojen pitää näyttää, että ne aidosti arvostavat omia keräilijöitään.

Muutama upea teos löysi uuden kodin

Näyttäisi siltä, että klassisen taiteen hinta nousee Bukowskilla korkeammaksi kuin Hagelstamilla, missä taas tuoreemmasta taiteesta maksetaan enemmän.

Hagelstamilla Reidar Särestöniemen maalaus Kaunis maa vuodelta 1975 löysi uuden omistajansa 42 000 eurolla. Kain Tapperin Kallonmuoto huudettiin 7 800 eurolla ja Kaksoismuotokuva 12 000 eurolla.

Ahti Lavosen Mercurio I vuodelta 1964 huudettiin 52 000 eurolla. Hieman hämmentävältä tuntui, että Juhani Harrin hienojen töiden hinnat eivät nousseet 1 000-2 000 euroa korkeammalle, vaikka parhaillaan Emma-museossa on taiteilijan näyttely (maaliskuulle asti).

Bukowskin viime vuoden myynnin bravuuri oli Helene Schjerfbeckin Hymyilevä tyttö. Maalaus huudettiin 300 000 eurolla, lähtöhinta oli 120 000-150 000 euroa.

Ellen Thesleffin kauniin Heijastuksia -maalauksen hinta nousi 52 000 euroon. Ferdinand von Wrightin Riekkoparvi rantametsässä myytiin 62 000 eurolla, Pekka Halosen Talvimaisema 44 000 eurolla, Akseli Gallen-Kallelan Juhlien jälkeen 42 000 eurolla ja Ferdinand von Wrightin Pikkulintuja katolla 10 500 eurolla.

Väinö Hämäläisen Suomen pankki olisi ansainnut korkeamman hinnan kuin 4 000 euroa, samoin Robert Ekmanin Pyhän Sebastianin marttyyrius (4 400 euroa).

Kiinnostavia keräilykohteita Bukowskilla olivat muun muassa Pekka Halosen Karjamaja (21 000 euroa), Hugo Simbergin Niemenlautan vihainen pässi (17 000 euroa) ja Arvid Liljelundin Kuvastimeen katsova nainen (9 000 euroa).

Pauliina Laitinen-Laiho

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija