Suomessa on jo 200 kuntaa, joissa väkiluku ei kasvanut lainkaan vuonna 2010. Alueiden välinen kilpailu jakaa Suomea.

Valtiotieteen tohtori, Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aro pyörittelee käsissään maassamuuttoa kuvaavaa karttaa. Helsingistä aina Seinäjoelle saakka ulottuvaa kasvukäytävä loistaa sinisenä.

”Reitin varrella on vain kaksi kuntaa, joiden asukasluku ei ole kasvanut vuosina 2005-2010. Ne ovat Parkano ja Jalasjärvi.”

Kasvukäytävällä Timo Aro kuvaa alueita, joissa suurin osa suomalaisista asuu. Suomen alueiden pitkän ajan kehitystä tutkiva tohtori lyö pöytään mielenkiintoisia numeroita. Joka kolmas suomalainen asuu Helsingin ja Tampereen välisen kasvukäytävän vaikutusalueella. Alueen osuus koko maan luonnollisesta väestönlisäyksestä oli 86 prosenttia ja muuttovoitosta 89 prosenttia vuosina 2005-2010. Tuona aikana Suomen väkiluku kasvoi 138 000 henkilöllä.

Muut merkittävät kasvukäytävät kurkottelevat Helsingistä Lahteen, Kotkaan ja Turkuun.  Jyväskylän, Kuopion ja Oulun kupeissa on vahvaa kasvua. Keskuskaupunkien ympärille kehittyy menestyvä kaupunkiseutu.

Samaa tarinaa kertaavat muuttoliikettä kuvaavat kartat. Asukaslukuun suhteutettuna muuttovetovoima on suurin Hämeenlinnan ja Tampereen kaupunkiseuduilla. Muita muuttovetovoimaisia alueita ovat Helsingin, Jyväskylän, Salon, Turun, Vaasan ja Seinäjoen kaupunkiseudut.

”Muuttoliike on hyvä mittari. Se kertoo suoraan ja epäsuoraan alueen vetovoimasta. Väestö virtaa sinne, minne uudet työpaikat syntyvät. Tällaisilla alueilla on tarjolla työtä sekä nuorille vastavalmistuneille että uramuuttajille.”

Muuttajat pakkautuvat yhä pienemmälle maantieteelliselle alueelle, ja talouskasvu keskittyy muutamiin maakuntiin ja seutukuntiin. Väki muuttaa erityisesti suurten kaupunkien vaikutusalueille, ja vain 20 kaupunkiseutua 71:stä saa muuttovoittoa. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta asuu alueella, joka on vain vajaa kolme prosenttia koko maan pinta-alasta.

Muuttovoitto on harvojen herkkua

Esimerkeiksi vetovoimaisimmista kaupunkiseuduista Aro nostaa monikuntaliitoksissa onnistuneet Hämeenlinnan ja Seinäjoen, jotka saivat eniten muuttovoittoa maan sisäisessä muuttoliikkeestä asukaslukuun suhteutettuna vuosina 2005-2010. Seinäjoelle muutti liki 3 200 uutta asukasta ja Hämeenlinnaan lähes 2 200. Myös Lahti on menestynyt mukavasti. Uusia asukkaita kaupunki sai lähes 1 300.

Tutkijan näkökulmasta Seinäjoen seutu on mielenkiintoinen. Alueella on poikkeuksellisen vahva yrityskulttuuri ja yrittäjyyteen suhtaudutaan positiivisesti. Kaupunkiseutu kiinnostaa myös sijoitus- ja investointikohteena. Koulutetut paluumuuttajat palaavat mielellään kotikonnuilleen, ja pohjalainen asenne luo alueelle omanlaisensa ilmapiirin.

Helsingin ja Tampereen vaikutusalueiden laajeneminen näkyy Hämeenlinnassa. ”Seutu on yksi Suomen vetovoimaisimmista ja sijainti Helsingin ja Tampereen keskivaiheilla on optimaalinen.”

Kompaktin kokoinen kaupunki valikoituu monen pendelöijän kotipaikaksi, ja lähivuosina yhä useampi eläkeläinen päätyy asumaan Hämeenlinnaan.

Lahti on hyötynyt Helsingin läheisyydestä, ja kaupunki on moottoritien ja oikoradan ansiosta yhä kiinteämmin osa Helsingin työssäkäyntialuetta.

Perustelut seutujen voimakkaaseen kasvuun tai taantumiseen Timo Aro löytää viidestä eri tekijästä, jotka ovat alkuetu, sijainti- ja saavutettavuusetu, demografinen etu, rakennettu etu ja mentaalinen etu.

Alkuedun syntyä edesauttavat muun muassa teollisuuskeskittymä, korkeakoulu tai satama. Hyviä esimerkkejä ovat satama Turussa, Kotkassa tai Porissa tai Tampereen sijainti vesistön juurella.

Sijainti- ja saavutettavuusetu liittyvät liikenneväyliin. ”Kaupunkiseutujen menestymisen ja menestymättömyyden takana ovat hyvin suuressa määrin liikenneyhteydet. Sähköinen tavoitettavuus ja mahdollisuus tehdä etätyötä eivät riitä, vaan paikasta toiseen on päästävä siirtymään nopeasti ja helposti. Seinäjoella, Hämeenlinnassa ja Lahdessa liikenneyhteydet ovat erinomaiset”, Timo Aro muistuttaa.

Demografinen etu perustuu positiiviseen väestökehitykseen. Syntyvyys on poikkeuksellisen voimakasta Pietarsaaren ja Oulun seuduilla. ”Maahanmuutto on kasvattanut Kotkaa ja Itä-Suomen kuntia, maassamuutto Seinäjokea ja Hämeenlinnaa.”

Rakennettu etu perustuu tietoisiin strategisiin valintoihin ja pitkäjännitteiseen kehittämiseen. Näin on toiminut muun muassa Kittilä, joka on panostanut suunnitelmallisesti matkailuun ja kaivostoimintaan.

Tärkeimpänä kasvuetuna Timo Aro pitää mentaalista etua, joka perustuu uskoon, tahtoon ja kasvuretoriikkaan.
”Kasvuretoriikalla on äärimmäisen suuri merkitys. Sillä luodaan positiivisia mielikuvia. Seinäjoki on tästä hyvä esimerkki. Tietynlainen hulluus on pohjalaisten tavaramerkki. Pieni Sonkajärvi puolestaan ponkaisi maailmankartalle eukonkannon MM-kisoilla, ja kuka olisi 60-luvulla aavistanut, millainen tapahtuma Pori Jazz Suomi areenoineen on tänään.”

Mikä neuvoksi, jos seudulla ei ole mitään kasvuetuja tuottavia tekijöitä - nuoret muuttavat pois, lapsia ei synny ja kylät tyhjenevät? Vuonna 2010 Suomessa oli jo 104 kuntaa, joissa syntyi alle 30 lasta.

”Pitää uskaltaa nähdä asiat toisin. Hyvä esimerkki tällaisesta ajattelusta on kainuulainen Ristijärvi, jonka strategian kärkenä ovat ikäihmiset. Kunta panostaa Seniorpolis-hankkeessa ikäihmisten palveluihin ja tavoittelee ikääntyneitä muuttajia.”

Kuntarajat uuteen uskoon

Timo Aro puhuu antaumuksella kaupunkiseutujen ja työssäkäyntialueiden puolesta. Jos hän saisi päättää, piirtäisi kuntaministeri Henna Virkkusen luotsaama kuntauudistus Suomen kuntakartan uusiksi. Virkkusen edeltäjien uudistuspuuhille ei Arolta heru kiitosta.

”Ihmisten työpaikat, asunnot ja vapaa-aika ovat kaupunkiseutujen sisällä. Päivittäinen elinpiiri muodostaa luonnolliset aluerajat, joiden yhtenäisyyden nykyiset hallinnolliset rajat rikkovat.”

Aro huomauttaa, ettei ole oikein, että keskuskaupungit vastaavat sosiaalisesta huono-osaisuudesta, kun kehyskunnat porskuttavat ja houkuttelevat vauraammat työssäkäyvät asukkaat. ”Keskuskaupunkien näkökulmasta kyse on pitkälle viedystä vapaamatkustamisesta.”

Keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä liikkuu myös merkittäviä rahavirtoja. Kun työllinen muuttaja tuo kuntaan keskimäärin lähes 29 000 euroa, on työttömän, opiskelijan tai eläkeläisen saldo vain 6 800 euroa.

Kaupunkiseudun tai työssäkäyntialueen kuntien väliseltä epäterveeltä kaavoitus- ja verokilpailulta säästyttäisiin, jos seudun sisällä ei olisi kuntarajoja. ”Verot kerättäisiin yhteen pottiin, eivätkä esimerkiksi Pori ja Ulvila tai Tampere ja Pirkkala vääntäisi kättä investoinneista, yrityksistä ja veronmaksajista.”

Kuntauudistuksen mallin Timo Aro hakisi Tanskasta, jossa on uudistuksen jäljiltä 98 kuntaa. Vaikka uudistus ei ole täysin onnistunut, on Tanskan ansioksi laskettava kaksinapainen malli, jossa on vahva valtio ja vahvat peruskunnat. Raskaasta väliportaan hallinnosta on luovuttu.

”Jos haluamme saada kansantalouden kannalta aikaan merkittäviä muutoksia, on 20 suurimman kaupunkiseudun kuntien yhdistäminen ainoa tapa päästä eteenpäin. Tällä alueella sijaitsee 150 kuntaa ja neljä viidestä suomalaisesta asuu siellä. Muut kunnat voi jättää aluksi omilleen.”

Minna Petäinen

Kuka?

Nimi: Valtiotieteen tohtori Timo Aro

Tehtävä: Porin kaupungin kehittämispäällikkö. Aron oma yritys Hyvät Käytännöt Oy on asiantuntijayritys, jonka erityisosaamista ovat alue- ja väestökehitykseen liittyvät tutkimukset ja selvitykset, julkaisut ja kartoitukset.

Edessäsi on kristallipallo. Millainen kunta-Suomi pallosta näkyy vuonna 2025?

”Kuntien aluejako perustuu toiminnallisuuteen. Yhtenäisellä asioimis- ja työssäkäyntialueella olevat kunnat ovat lyöneet hynttyyt ajoissa yhteen ja varautuneet yhteisvoimin kuntatalouden ja muuttuvan ikärakenteen haasteisiin.

Vahva valtio ohjaa toimintaa ja antaa resurssit suurkunnille, jotka vastaavat peruspalvelujen tuottamisesta. Aluehallinnon, maakuntien, ely-keskusten ja ympäristöhallinnon tehtävät on jaettu kuntien ja valtion kesken. Valtio puolestaan vastaa erikoissairaanhoidosta, korkeakouluista, ammattikorkeakouluista ja erityissosiaalipalveluista.

Aikaa ei enää tuhrata sen miettimiseen, mikä vaakuna kaupungintalon seinällä roikkuu ja mikä on kunnan nimi.”

Kuvatekstit
1.