Kotona asuvien vanhusten arjessa pärjäämistä lähdetään tukemaan mittavalla, viiden vuoden avustusohjelmalla. Paikallisella yhteistyöllä on tarkoitus saada aikaan tukimuotoja, jotka lisäävät ikäihmisten arjen mielekkyyttä ja osallistumista, kiteyttää ohjelmapäällikkö Reija Heinola Vanhustyön Keskusliitosta.

Reija Heinolaa hieman nyppii. Nyppii se, että julkinen keskustelu ikääntyneistä on pääsääntöisesti sangen yksipuolista.
”Se on usein hyvin järjestelmälähtöistä ja kielteisten asioiden painoarvo nousee liikaa”, Vanhustyön Keskusliitossa ohjelmapäällikkönä työskentelevä Heinola pohtii.

”Kuitenkin meillä 90 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä asuu omassa kodissaan ja suurin osa heistäkin pärjää ihan mainiosti. Vain kymmen prosenttia ikäihmisistä on laitoshoidossa tai tehostetussa palveluasumisessa ja tarvitsee paljon hoitoa ja palveluja. Kuitenkin keskustelu käydään yleensä keskustelemalla näistä paljon hoitoa ja apua tarvitsevista ihmisistä.”

Heinola tähdentää, että toki sekin keskustelu on tärkeää, mutta valtaosa ikäihmisistä jää keskustelun ulkopuolelle. ”En yhtään halua väheksyä vanhuspalveluja, mutta muistuttaisin kuitenkin, ettei ikäihmisiä pidä nähdä pelkästään palveluiden tarvitsijoina vaan oman elämänsä projekteja toteuttavina toimijoina.” 

Hyvään arkeen RAY:n rahaa

Kotona asuvien ikäihmisten tueksi on nyt lähtenyt liikkeelle RAY:n rahoittama avustusohjelma, joka kantaa nimeä Eloisa ikä. Heinola toimii avustusohjelman ohjelmapäällikkönä.

Järjestöjen avulla toteutettavalla avustusohjelmalla lähdetään kohentamaan ikääntyneiden arkea, jossa psykososiaalinen hyvinvointi halutaan nostaa fyysisen hyvinvoinnin rinnalle.

”Tutkimustietoa on paljon siitä, miten ikäihmisten fyysistä toimintakykyä voidaan parantaa, ja tähän myös paljon puututaan. Nykyisin alkaa olla paljon näyttöä myös psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämisestä. Tämä ohjelma haluaa nostaa juuri psykososiaalisen hyvinvoinnin valokeilaan”, Heinola sanoo.

RAY:n on tarkoitus jakaa mukaan lähteville järjestöille vuosittain useita miljoonia euroja.

”Tämä on myös RAY:lle uusi toimintatapa, kun sieltä on perinteisesti rahoitettu yksittäisiä projekteja, mutta nyt on lähdetty ohjelmatyyppiseen rahoitukseen. Ohjelma kestää aina vuoden 2017 loppuun”, Heinola kertoo.

Kolmena vuonna 2013-2015 mukaan on tarkoitus saada kymmenestä viiteentoista osahanketta. Yksittäiset järjestöt tai useammat järjestöt yhdessä voivat hakea rahaa omaan hankkeeseensa. ”Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että pakonomaisesti pitäisi kehittää jotakin uutta, vaan pyritään hyödyntämään järjestöjen jo olemassa olevaa hyvää toimintaa ja sen juurruttamista”, Heinola kuvailee.

Ohjelmaan ei kuulu varsinaisten palveluiden tarjoamista vanhuksille, vaan erilaisen tukitoiminnan järjestämistä.
”Ikäihmisen arki koostuu tietenkin myös siitä, että välillä kodista pitää päästä poiskin”, Heinola huomauttaa.

Yksinäisyys on monen tekijän summa

Vanhustyön Keskusliitto tiedusteli järjestöjohtajilta, minkälaisia esteitä he näkevät ikäihmisten psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Esille nousi eritoten yksinäisyys.

”Valtaosassa vastauksista tuli esille yksinäisyys, ja lisäksi myös turvattomuus ja syrjäytyminen”, Heinola summaa.
Järjestöjohtajat myös kuvasivat erilaisia asioita, jotka johtavat ikäihmisen yksinäisyyteen. ”Taustalla on monenlaisia asioita: esimerkiksi sairauksia ja toimintakyvyn alentumista. Lisäksi esiin nousivat taloudellinen tilanne sekä ikäihmisten omat asenteetkin”, Heinola sanoo.

Yhteiskunnan kielteiset asenteet ikäihmisiin nousivat myös esille. Samalla tavoin myös Hanna Uotilan vuonna 2011 julkaistussa väitöskirjassa ikäihmiset kuvailevat yhdeksi yksinäisyyden syyksi sen, että iäkkäät nähdään yhteiskunnassa tarpeettomina, taloudellisina menoerinä eikä nuorempien sukupolvien katsota olevan kiinnostuneita heistä.

”Yksinäisyys heijastuu tapahtumaköyhyyden tunteena ja ulkopuolisuuden kokemisena, jolloin kokee olevansa turha, tarpeeton ja arvoton sekä lähiyhteisössä että laajemmin koko yhteiskunnassa. Yksinäisyyden yhteydessä näkyvät myös masennus, turvattomuuden tunne ja aikaisempien ihmissuhteiden tai saavuttamattomien haaveiden kaipaus”, Heinola kuvailee Uotilan tutkimustuloksia.

Tukityö viedään kuntiin

RAY:n rahoittama ja järjestöjen toteuttama ikäihmisten Eloisa ikä -ohjelma on tarkoitus viedä paikalliselle tasolle eli kuntiin. Tavoitteena on kehittää paikallisia yhteistyömalleja.

”Nykyisin ongelmana on se, että julkisen palvelujärjestelmän ja järjestökentän yhteistyö on varsin löyhää. Järjestöjen keskinäinenkin yhteistyö on melko löyhää. Yritämme kunnissa lähteä parantamaan yhteistyötä”, Heinola sanoo.

”Tarkoitus on nostaa esille, mitä kaikkea me voisimme yhdessä tehdä ikäihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi: tukea heitä ylläpitämään terveyttään ja hyvinvointiaan ja osallistumaan vaikkapa eläkeläisjärjestöjen toimintaan sekä yhdessä tunnistaa riskitekijöitä mahdollisimman varhain ja tarjota varhaista välittämistä” Heinola toteaa.

Tärkeäksi haasteeksi nousee se, mistä tukea tarvitsevat vanhukset tavoittaa. Yhtenä esimerkkinä Heinola mainitsee eläkeläisjärjestöt.

”Yksi aika luonteva paikka voisivat olla myös esimerkiksi ikäihmisten kunnalliset neuvontapalvelut. Kunnan neuvontapisteissä käy ihmisiä, jotka saattavat olla sosiaalisen ryhmätoiminnan tarpeessa. Lisäksi kunnilla on tarjota ikäihmisille hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä. Sehän on etsintätyötä parhaimmillaan”, Heinola sanoo.

Liikkeelle lähdetään yksilön arjesta: mikä on yksittäisen ikäihmisen käsitys hyvästä arjesta. Ohjelma pyrkii karttamaan Heinolan mukaan systeemilähtöisyyttä.

”Jo puheemme ikäihmisistä on usein epäkunnioittavaa. Heidät nähdään taloudellisena rasitteena tai palveluiden kohteina ja avun saajina. Pitkälti taustalla on rahalähtöisyys: pitää säästää joillakin tempuilla. Nyt lähdetään enemmän siitä, mikä arjessa mahdollisesti estää ikäihmisen toimintaa”, Heinola tähdentää.

”Nykyisin puhutaan paljon toimintakyvystä ja kuinka tärkeää se on kotona selviytymiselle, ja näinhän toki onkin. Mutta meidän mielenkiintomme kohdistuu siihen, mitä tällä toimintakyvyllä tehdään”, Heinola huomauttaa.

Hyvää arkea järjestöjen on määrä tukea siten, että pyritään järjestämään osallistumisen foorumeja ja yhdessä tekemistä. Lisäksi tarjotaan vapaaehtoistyötä niille, joilla on voimavaroja ja halua auttaa muitakin.

Ikäihminen on itse orkesterin johtajana

Reija Heinola ei mieti pitkään, kun hän kiteyttää ikäihmisen hyvän arjen avaimet: ”Hyvässä arjessa ikäihminen on itse aina orkesterin johtaja. Hänellä on joka tilanteessa itsemääräämisoikeutta, myös niissä tilanteissa, joissa hän tarvitsee apua.”
Tukiohjelman tavoitteena Heinola näkee sen, että yhteistyön kautta saataisiin aikaan tukimuotoja, jotka lisäävät ikäihmisten arjen mielekkyyttä ja osallistumista.

”Toivomuksena on myös, että yhteiskunnallista keskustelua saataisiin käännettyä siihen suuntaan, että ikäihmiset nähtäisiin moninaisemmissa rooleissa kuin nykyisin”, hän lisää.

”Nykyisin tilanne on, että ikäihmiset nähdään joko hyvin aktiivisina niin sanottuina kolmasikäläisinä tai sitten hoito-osastolla makaavina hoivattavina. Asennemuokkauksessa on myös syytä ottaa keskusteluun, eikö meillä todellakaan ole järjellisiä rooleja ikäihmisille, ja emmekö voi myös vanheta.”

Heinola mainitsee yhdeksi konkreettiseksi ongelmaksi sen, että yhdyskuntasuunnittelussa on jo aivan fyysisiä liikkumisen esteitä ikäihmisille, esimerkiksi asunnoissa ja julkisissa rakennuksissa. ”Meillä ei ole myöskään riittävästi kuljetuspalveluita varsinkaan syrjäkylillä. Toiminnat pitäisi järjestää lähelle ihmisten koteja.”

”Meillä palvelujärjestelmä on viritetty sellaiseksi, että ikäihmiset pelkäävät, etteivät he saa tarvitessaan apua ja palveluja. Palvelut menevät myös pitkälti organisaation eivätkä yksilön ehdoilla. Ennalta ehkäisevää toimintaa pitäisi olla myös enemmän, palvelujärjestelmämme on aika takapainotteinen”, Heinola pohtii.

KUKA?

Nimi: Reija Heinola

Tehtävä: Ohjelmapäällikkö Vanhustyön Keskusliitossa. Virkavapaalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, jossa työskentelee kehittämispäällikkönä ikäihmisten palvelut -yksikössä.

Minkälainen on hyvä ja onnellinen vanhuus?

”Ihminen voi tehdä itselleen tärkeitä asioita ja hänellä on vielä motivaatiota pyrkiä johonkin ja hänellä on kiinnostusta ympäristöönsä sekä positiivinen kuva itsestään. On sujut sen kanssa, mitä on tapahtunut ja on vielä jotakin odottamisen arvoista tulevaisuudessa.

Tulee olla myös sosiaalisia suhteita ja taloudelliset realiteetit kunnossa. Ensi sijassa ajattelen, että ihmisellä on mahdollisuus joka tilanteessa tehdä asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä.”

Miten itse haluat viettää vanhuutesi?

”Sinänsä en vielä tarkkaan tiedä, mutta haluaisin itse määritellä omaa elämääni. Todennäköisesti joudun opettelemaan ihan uusia taitoja.”

Riitta Rimmi