Työssäkäyvällä on oikeus vähentää kodin ja työpaikan väliset matkakustannukset verotuksessaan. Tietyissä tapauksissa vähennyksen saa oman auton käytön perusteella. Vähennyksen voi saada myös työsuhdeauton käytöstä.

Verottaja myöntää vähennyksen halvimman kulkuneuvon mukaan. Yleensä halvin mahdollinen kulkuneuvo on julkinen liikenneväline, mikäli työntekijä vain pystyy julkista liikennettä hyödyntämään kotinsa ja työpaikkansa välillä.

Verohallinnon ohjeiden mukaan asunnon ja työpaikan väliset matkakulut voidaan vähentää oman auton tai työsuhdeauton käytön perusteella, kun

■ verovelvollisen kävelymatka yhteen suuntaan on vähintään 3 km,
■ odotusaika meno-paluumatkalla on vähintään 2 tuntia,
■ julkista liikennettä ei ole käytettävissä,
■ työmatka alkaa tai päättyy yöllä klo 00.00-05.00.

Omaa autoa ei pidetä halvimpana kulkuneuvona yksinomaan sillä perusteella, että verovelvollinen tarvitsee autoa työssään työpäivän aikana tai lasten päivähoitoon viemiseksi taikka siksi, että matka julkisia kulkuneuvoja käyttäen kestää pidempään kuin omalla autolla.

Asunnon ja työpaikan välisissä matkakuluissa omavastuuosuus on 600 euroa ja maksimivähennys 7 000 euroa.

Vähennys tehdään verotettavasta tulosta, eli koko vähennettävää euromäärää ei saa palautuksena. Mikäli vähennys hyväksytään oman auton käytön perusteella, vähennys on 25 snt/km. Mikäli vähennys hyväksytään työsuhdeauton käytön perusteella, vähennys on 20 snt/km.

Pysäkki kaukana

Mikäli palkansaaja asuu riittävän kaukana julkisen liikenteen pysäkistä, hänellä on mahdollisuus vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkakulut oman tai työsuhdeauton taksojen perusteella. Jos julkisen liikenteen pysäkki sijaitsee vähintään kolmen kilometrin päässä kotoa, tämä edellytys täyttyy.

Vaikka kotoa julkisen liikenteen pysäkille olisi esimerkiksi vain 2,7 km, saattaa edellytys siltikin toteutua, mikäli julkisen liikenteen pysäkki työpaikan päässä on vähintään 300 metrin päässä työpaikasta. Tällöinkin yhdensuuntaisella matkalla toteutuu kolmen kilometrin etäisyysvaatimus.

Verotuksessa voidaan katsoa, että halvin kulkuneuvo osalla matkaa on oma auto ja toisella osalla julkinen kulkuneuvo. Asunnon ja työpaikan välinen matka voidaan siis pilkkoa osiin, jos ainoastaan osalla matkaa on käytettävissä julkinen kulkuneuvo.

Tällöin on kuitenkin yleensä edellytetty, että kulkuneuvojen vaihtopaikalla on turvallinen pysäköintimahdollisuus omalle autolle.

Pitkä odottelu

Verohallinnon ohjeiden mukaan vähennys tulisi myös myöntää, jos verovelvollinen onnistuu selvittämään, että odotusaika busseja ja junaa käyttämällä meno-paluumatkalla on yhteensä vähintään kaksi tuntia.

Esimerkiksi vähän alle kahden tunnin odotusaika on katsottu sen verran lyhyeksi, ettei vielä ole edellytyksiä saada vähennys oman auton taksan perusteella. Vuositasolla reilun parin viikon ympärivuorokautista odotusaikaa pidetään siis kohtuullisena.
Varsinaisen matka-ajan pituus – esimerkiksi kolmen tunnin työmatka julkisia liikenneyhteyksiä käyttäen yhteen suuntaan – ei sen sijaan ole peruste saada matkakuluvähennystä oman auton taksan mukaan.

Verohallituksen nykyiset ohjeet kohtuullisista odotusajoista ja vähimmäiskilometrimääristä perustuvat useita vuosikymmeniä sitten tehtyihin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin. Näitä tulkintoja verohallinto soveltaa edelleen.

Jos julkisilla ei pääse

Jos palkansaajan asunnon ja työpaikan välillä ei ole julkista liikennettä, voi työmatkansa autolla tekevä palkansaaja vähentää kulut oman auton käytön perusteella.

Nyrkkisääntönä on, että pääkaupunkiseudulla asuva ja työskentelevä todennäköisesti pystyy käyttämään julkista liikennettä työmatkoihinsa, joten vähennys pääkaupunkiseudulla oman auton käytön perusteella on hankalasti perusteltavissa.

Verotoimistossa on helppo tarkastaa esimerkiksi internetistä, miten julkinen liikenne toimii vähennystä vaativan verovelvollisen kodin ja työpaikan välillä.

On kuitenkin huomioitava, että mikäli palkansaajan työaika alkaa tai päättyy kello 00.00-05.00, hän voi vähentää matkakulut oman auton käytön perusteella, vaikka julkinen liikenne toimisikin.

Matkat työsuhdeautolla

Edellä on käyty läpi, milloin asunnon ja työpaikan väliset matkat voidaan hyväksyä vähennyksiin muun kuin julkisen kulkuneuvon (eli käytännössä halvimman) käytön perusteella. Usein tämä kulkuneuvo on palkansaajan oma auto tai hänen työsuhdeautonsa.

Entä miten työsuhdeauto eroaa omasta autosta matkakustannuksia vähennettäessä? Edellä on jo mainittu, että mikäli verottaja hyväksyy matkakulut oman auton käytön perusteella, vähennys on 24 snt/km. Sen sijaan työsuhdeautoa käytettäessä taksa on 20 snt/km, olipa kyseessä vapaa autoetu tai käyttöetu.

Työmatkan vaikutukset autoedun verotusarvoon

Autoedulla tarkoitetaan työntekijän ansiotulona verotettavaa etua, joka syntyy, kun työntekijä tai hänen perheensä käyttää työnantajan omistamaa tai hallitsemaa henkilö- tai pakettiautoa yksityisajoihinsa.

Autoetu verotetaan samalla tavalla kuin rahapalkka ja muut luontoisedut. Verotuksen taso riippuu verovelvollisen kaikkien ansiotulojen yhteismäärästä.

Jos palkansaajan ja hänen perheensä yksityiskäytössä on samanaikaisesti useita työnantajan omistamia tai hallitsemia autoja, toimitetaan ennakonpidätys jokaisesta autosta erikseen ja autoetujen raha-arvot (verotusarvot) lisätään palkansaajan rahapalkkaan.

Yksityisajoa ovat myös palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat. Jos työntekijällä on pitkä matka kodin ja työpaikan välillä ja hän kulkee tämän työmatkan työsuhdeautolla, voi tästä kuukausitasolla tulla varsin merkittävä lisäys autoedun kuukausittaiseen verotusarvoon.

ESIMERKKI: Pitkän työmatkan vaikutus

Auto on otettu käyttöön 1.3.2011 ja sen suositushinta on 35 000 euroa. Autoon ei sisälly lisävarusteita. Kyseessä on vapaa autoetu.
Verohallinnon vuodelle 2012 annetun luontoisetupäätöksen mukaan autoedun perusarvo määräytyy seuraavasti:
Auton suositushinnasta 35 000 euroa vähennetään luontoisetupäätöksen mukaisesti 3 400 euroa, jolloin päädytään 31 600 euroon. Vapaan autoedun perusarvo on 1,4 % auton uushankintahinnasta eli 442,40 euroa (1,4 % x 31 600 e). Saatu perusarvo pyöristetään vielä lähinnä alempaan 10 euroon, jolloin päädytään 440,00 euroon.
Kuukausikohtainen arvo: Perusarvoon on lisättävä kuukausittainen kiinteä arvo tai yksityisajojen perusteella määräytyvä kilometrikohtainen arvo autoedun verotusarvon laskemiseksi. Tässä esimerkissä käytetään ajopäiväkirjan perusteella laskettuja toteutuneita yksityisajoja.
Mikäli työntekijän kodin ja työpaikan välinen etäisyys olisi 50 km ja työntekijällä olisi muita yksityisajoja kuukaudessa esimerkiksi 500 km, kuukausikohtainen kilometriarvo muodostuisi seuraavasti: 22 työpäivää x 100 km x 19 snt + 500 km x 19 snt = 513,00 euroa.
Lopulliseksi autoedun verotusarvoksi edellä mainitussa esimerkissä muodostuu yksityisajoihin perustuvaa kilometrikohtaista arvoa käyttäen 953,00 euroa (440 e + 513 e).
Mikäli sen sijaan työntekijä käyttäisi julkista liikennettä asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin, mutta muilta osin yksityisajot työsuhdeautolla pysyisivät samoina, kuukausikohtainen arvo muodostuisi seuraavasti:
19 snt x 500 km = 95,00 euroa
Lopulliseksi autoedun verotusarvoksi edellä mainitussa esimerkissä, jossa palkansaaja käyttää asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin muuta kulkuneuvoa kuin työsuhdeautoa, muodostuu yksityisajoihin perustuvaa kilometrikohtaista arvoa käyttäen 535,00 euroa (440 e + 95 e).

Autoetu lopullisessa verotuksessa

Esimerkistä käy ilmi, että 50 kilometrin yhdensuuntainen työmatka työsuhdeautolla merkitsi yli 400 euron lisäystä palkansaajan verotettavaan kuukausituloon.

Toisaalta vapaassa autoedussa työntekijä ei vastaa itse polttoainekustannuksista eikä auton huoltokustannuksista. Lisäksi julkisen liikenteen käyttäminenkin maksaa, joten palkansaajan kannattaa itse tehdä hiukan laskutoimitusta siitä, mikä hänelle on edullisin tapa liikkua asunnon ja työpaikan väliä.

On huomioitava, että autoedun verotusarvo muodostuu esimerkistä ilmenevistä perusarvosta ja kuukausikohtaisesta arvosta.

Kuukausikohtaisessa arvossa on kaksi vaihtoehtoa. Voidaan käyttää esimerkin mukaisesti ajopäiväkirjaan perustuvaa toteutunutta kuukausikohtaista yksityisajojen määrää. Toinen vaihtoehto on käyttää kiinteää kuukausittaista arvoa, joka esimerkiksi vapaassa autoedussa 2010-2012 käyttöön otetulla autolla on 285 euroa/kk vuoden 2012 verotuksessa. Kyseinen kiinteä arvo sisältää yksityisajoja 1 500 km kuukaudessa.

Mikäli palkansaaja on veroilmoituksellaan ilmoittanut vaativansa asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja vähennettäväksi työsuhdeauton perusteella, saattaa verottaja huomata, että jo yksistään asunnon ja työpaikan välisistä matkoista muodostuu yli 1 500 km/kk.

Jos työnantaja on toimittanut autoedusta ennakonpidätyksen kuukausittaisen kiinteän arvon perusteella, voi verottaja korottaa autoedun verotusarvoa verotuksen toimittamisen yhteydessä perustuen toteutuneisiin yksityisajoihin. Tällöin palkansaaja maksaa verotusarvon korotuksesta menevän veron jäännösverona.

Teemu Ylönen

Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakimies

Kuva: Istockphoto.com