(asiantuntija) Taantuma on takana, mutta meno Suomessa vielä takkuista. Eikä asiaa auta, että kun yksi painaa kaasua, toinen polkee jarrua: valtio elvyttää, mutta kunnat kiristävät verotustaan.

”Koska kunnilla on vahva itsehallinto, talouspolitiikan kokonaisuus ei ole kenenkään hanskassa”, ennustepäällikkö Pasi Sorjonen Etlasta sanoo.

Siniset selät, vihreät selät, vaaleat, taas siniset… Taloudellisten julkaisusarjojen siistit selkämysrivistöt täyttävät Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan kirjastohuoneen hyllyjä. Julkaisuissa on niin kansainvälisiä kuin kotimaisiakin. Ennustepäällikkö Pasi Sorjonen vetää hyllystä Etlan oman Suhdanne-sarjan julkaisun.

Etla laati laajan suhdanne-ennusteen aiemmin peräti neljästi vuodessa. ”Nykyään ennusteita julkaistaan kaksi, syksyllä ja keväällä”, Pasi Sorjonen kertoo.

”Se on riittävä tahti. Aika harvoin taloudessa loppujen lopuksi tapahtuu todella suuria muutoksia todella nopeasti.”

”Tosin tällä kertaa tapahtui”, Pasi Sorjonen sanoo ja viittaa tuoreimpaan globaaliin rahoitus- ja talouskriisiin.
Kriisin synnyttämässä epävarmuudessa edelleen eletään, mutta viime kesän jälkeen suuria yllätyksiä ei ole tapahtunut.

Taantuman pohja on nyt ohitettu Suomessakin, Pasi Sorjonen sanoo. ”Talous kokonaisuutena ei enää ole alamäessä. Tosin on epäselvää, ollaanko vielä menossa ylöspäin ja jos ollaan, millä vauhdilla.”

Käännettä enteileviä viestejä kiirii maailmalta. Euroopan suurista talouksista esimerkiksi Iso-Britannia ja euromaista Espanja junnaavat vielä taantumassa, mutta Yhdysvallat, Japani ja euroalue (keskimäärin) ovat jo siitä jo nousseet, Pasi Sorjonen kertoo.

Ekonomistin kello käy eri ajassa

Suurelta osin mukavia uutisia siis. Valitettavasti ekonomistin taantumakello on kansalaisen kelloa edellä. Vaikka taantuma tuotantotilastojen perusteella olisi ohi, suomalaiselle työntekijälle ja kuluttajalle on luvassa niukkenevaa.

Tulot ja ostovoima kehittyvät viime vuosia heikommin, julkisia palveluja höylätään verotulojen supistuessa, työttömyys lisääntyy.  Etla ennustaa, että työttömyysaste nousee loppusyksyn noin 8,5 prosentista tänä vuonna 11 prosenttiin. Tällöin työttömänä olisi vuoden mittaan keskimäärin lähes 300 000 henkeä.

Se on hurja määrä, mutta silti kaukana 1990-luvun lamasta, jolloin työttömyysaste hipoi 19:ää prosenttia. ”Jos suhdannekäänne nyt on todella käsillä, kuten näyttäisi, tilanne ei menekään yhtä pahaksi kuin viime lamassa”, Pasi Sorjonen sanoo.

Jotkut tuntuvat kuitenkin epäilevän suhdannekäännettä. Onko yrityksissä oikeasti jo tapahtunut jotain myönteistä?

”On – täytyy vain osata etsiä merkkejä oikeista paikoista.”

”Investointitavaroiden (esimerkiksi koneiden, laitteiden) kysyntä ei vielä kasva, mutta paperiteollisuuden tuotanto on enää noin neljä prosenttia jäljessä edellisvuotisesta. Ja vaikka kriisiä edeltävään tasoon on vielä matkaa, tuotanto on alkanut lisääntyä myös kemianteollisuudessa ja metallien jalostuksessa – aloilla, jotka tuottavat tarvikkeita muiden alojen käynnistyvän kasvun tarpeisiin.”

Mutta työttömyys lisääntyy, vaikka tuotanto jo alkaa kasvaa?

”Monella toimialalla on takana niin rankka tuotannon pudotus, että yritykset eivät ole pystyneet vähentämään työpanosta yhtä nopeasti kuin tuotanto on vähentynyt. Työvoimaa joudutaan edelleen vähentämään, jotta välttämätön tuottavuuden kasvu pystyttäisiin turvaamaan.”

Kaasua ja jarrua samasta kahvasta

Ennen talouskriisiä viennin osuus oli 44 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Isku oli kova, kun vientimme yhtäkkiä romahti 25 prosentilla.

Tällä kertaa sairaus tuli maailmalta, ja siellä ovat myös lääkkeet. ”Vain kansainvälisen kysynnän elpyminen voi vetää meidät kasvuun”, Pasi Sorjonen toteaa.

Elvytyksellä on yritetty estää taloutta tyystin kohmettumasta. ”Kyllä esimerkiksi valtion korjausavustuksilla on merkitystä. Korjausrakentaminen on aika iso osa rakennusalaa, ja teollisuuden ohella juuri rakentamisessa työt ovat vähentyneet eniten. Korjausrakentamisen lisääntyminen tuo työtä myös palveluihin, kuten suunnittelutoimistoihin, sekä rakennusaineteollisuuteen.”

”Mutta rajansa on silläkin, miten paljon elvytyksellä voidaan vaikuttaa.”

Valtion elvytystoimista – tai niiden puutteesta – käytiin keskustelua pitkin viime vuotta. Pasi Sorjonen ei halua ottaa kantaa siihen, mikä on ”todellista” elvytystä ja onko Suomessa elvytetty tarpeeksi. Hän on enemmän huolissaan talouspolitiikkaan vaikuttavista rakenteellisista ristipaineista.

”Samaan aikaan kun valtio yrittää työntää taloutta eteenpäin, kunnat painavat jarrua kiristämällä verotustaan. On kunnasta itsestään kiinni, kerääkö se veroja menojensa mukaan vai leikkaako menojaan, jos rahaa ei ole tarpeeksi. Koska kunnilla on vahva itsehallinto, talouspolitiikan kokonaisuus ei ole kenenkään hanskassa.”

Täksi vuodeksi yli puolet kunnista – 181 kuntaa – nosti tuloveroprosenttiaan. Näissä kunnissa asuu 3,2 miljoonaa suomalaista.
 

Mutta mitkä ovat kunnan vaikutusmahdollisuudet, kun suuri osa sen menoista kuluu lakisääteisten palvelujen järjestämiseen?

”Kunnat ovat vaikeassa tilanteessa, kun valtio syytää niille uusia velvoitteita”, Pasi Sorjonen myöntää.

Hänen mielestään paljon voitaisiin kuitenkin tehdä myös kuntasektorilla toimintojen tehostamiseksi. ”Yksi ongelmien syistä on kuntien suuri määrä.”

Kuntien luku on 2000-luvulla vähentynyt suurin piirtein sadalla, mutta niitä on edelleen 342. Yli puolessa kunnista on alle 6 000 asukasta, ja yli 10 000 asukkaan kuntiakin on yhä vain noin sata.

Pasi Sorjonen uskoo, että palvelutuotantoa pystyttäisiin tehostamaan ja byrokratiaa karsimaan, jos toimittaisiin nykyistä suuremmissa, vaikkapa maakuntien kokoisissa yksiköissä. Niin isoja eivät useimmat kuntien uusista yhteistoiminta-alueistakaan ole. Alueita on perustettu hallituksen ajamassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa osittain kuntaliitosten vaihtoehtona.

Palvelutuotannon tehostamisella on kiire jo väestön vanhenemisenkin vuoksi. ”Tehoa on yksinkertaisesti pakko saada lisää. Seuraavien eduskuntavaalien alla kuntapalveluista varmasti keskustellaan. Kymmenen vuoden kuluessa ratkaisuja on löydettävä.”

Kiristettävänä vain valmiiksi kireää

Vaikka taantuman syvin vaihe olisi ohi, kasvu on vielä kauan haurasta. Pasi Sorjosen mielestä heinäkuun alusta voimaan astuva arvonlisäveron kiristys tulee turhan aikaisin. ”Talouden aktiviteettia ei pitäisi tässä vaiheessa ruveta jarruttamaan.”

”Kaiken lisäksi arvonlisävero on Suomessa jo ennestään kovempi kuin useimmissa muissa maissa.”

”Suomen ongelma onkin, että veroja kiristettäessä haluttaisiin – ja pitäisi – välttää työn verotuksen kiristämistä, mutta toisaalta muutkin verot ovat meillä jo kireitä.”

”Eikö sitä paitsi myös arvonlisäveron korotus iske aika kovasti työvoimavaltaiseen palvelusektoriin”, Pasi Sorjonen huomauttaa.
 

Hän kuvailee nykyistä verojärjestelmäämme tilkkutäkiksi, jota on vuosien mittaan paikkailtu monesta kohtaa. Hän toivoisikin, että vuoden loppuun istuva alivaltiosihteeri Martti Hetemäen verotyöryhmä pystyisi esittämään raikkaita avauksia verojärjestelmän uudistamiseksi.

”Joskus kannattaisi esimerkiksi miettiä, mitä kiristämisen sijasta voitaisiin saada aikaan veroja keventämällä. Taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen voisi lisätä verotuloja ja täyttää verotuksen keventämisestä syntyvän aukon.”

Ajatukset verotuksen yleisestä keventämisestä taitavat nyt kuitenkin jäädä päiväuniksi. Valtiot eri puolilla maailmaa suunnittelevat verotuksen kiristämistä, sillä ne ovat joutuneet ottamaan raskaasti velkaa talouskriisin aiheuttamien vaurioiden korjailuun.

”Julkisen sektorin velkaantumisen kanssa joudutaan elämään vielä pitkään. Velkaantuminen jarruttaa julkista kulutusta ja veronkorotuspaineet syövät yksityistä kulutusta. Molemmat hidastavat talouskasvua. Edessä voi olla useita hitaan kasvun vuosia”, Pasi Sorjonen sanoo.

Ja mitä hitaammin talous kasvaa, sitä verkkaisemmin kasvavat myös ihmisten ja yritysten tulot sekä verotulot, jotka pitäisi saada riittämään julkisten palvelujen rahoitukseen. Julkisen kulutuksen vähentyminen tarkoittaa käytännössä julkisten menojen (ja yleensä myös palvelujen) leikkauksia.

Yllätykset voivat olla myös myönteisiä

Samaan saumaan taantuman jälkimaininkien kanssa osuu Suomessa vielä elinkeinoelämän rakennemuutos. Teollisuuden työpaikat vähenevät kiihtyvällä vauhdilla ja tilalle pitäisi kehittää jotakin uutta.

”Mutta ei teollinen toiminta Suomesta katoa”, Pasi Sorjonen sanoo. ”Lukuisat yritykset pystyvät edelleen tuottamaan tavaraa, jonka tuottaminen Kiinassa ei onnistu. Bulkilla vain ei enää yritetä kilpailla.”

”Yrityskenttä voi muuttua paljonkin myös väestön ikääntymisen vuoksi. Yrityskaupat lisääntyvät, ja pieniä yrityksiä ja perheyrityksiä liitetään osaksi isompia. Yrityskoko kasvaa, ja se parantaa kilpailukykyä.”

Pasi Sorjonen ei vaikuta ollenkaan pessimistiltä tulevaisuutta miettiessään.

”Tilanne on jossain määrin samantapainen kuin 1990-luvun alussa. Ei kukaan ennen Nokian nousua tiennyt, mistä syntyy talouden uusi moottori.”

”Näkymät olivat muutenkin synkeät – esimerkiksi laivateollisuutta pidettiin lähestulkoon menetettynä. Se kuitenkin nousi. Myöskään investointiteollisuuden tulevaisuuteen ei oikein uskottu, mutta sekin on noussut, kasvanut ja osoittautunut erittäin kilpailukykyiseksi.”

”Jostain kasvu tälläkin kertaa tulee, vielä emme vain tiedä, mistä.”

Ulla Simola

Kuka?

Nimi: Pasi Sorjonen

Tehtävä: Ennustepäällikkö Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa Etlassa

Miksi talouskehityksen ennustaminen on tärkeää?
”Yritykset joutuvat ennustamaan, miten niiden kysyntä, liikevaihto ja tulos kehittyvät. Siinä ne tarvitsevat avuksi ennusteita siitä, mitä taloudessa on tapahtumassa.
Ennusteet ovat tärkeitä myös julkisessa päätöksenteossa, muun muassa valtion ja kuntien budjetinlaadinnassa. Bkt-ennuste kertoo, miten työllisyyden ja verotulojen odotetaan kehittyvän.”

Ennusteita laaditaan nykyään todella monissa tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä ja vertaillaan ahkerasti julkisuudessa. Erot jäävät usein pieniksi. Uskaltaako ennustaja olla aivan eri mieltä kuin kollegansa?
”Vaatiihan se kanttia. Jos näkemyksesi on aivan poikkeava, se tarkoittaa, että uskot tietäväsi enemmän kuin muut. Tai sitten tavoittelet mainetta. Sitä voit saada, jos erilainen näkemyksesi sattumalta osuu oikeaan.”

Talousennustajia on viime aikoina moitiskeltu siitä, että he eivät osanneet ennustaa suurta rahoitus- ja talouskriisiä.
”Jos tiedettäisiin, ei ennustettaisi.”