Bruttokansantuote on yhteiskunnan liikevaihto, taloudellisen toiminnan laajuuden mittari, joka ei kuitenkaan kerro mitään kansalaisten hyvinvoinnista, sanoo tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén Tilastokeskuksesta. Yksi uusista hyvinvointia kuvaavista mittareista on GPI eli aidon kehityksen mittari.

Varmasti lähes jokaiselle bkt eli bruttokansantuote on tuttu termi. Mutta kuinka moni tietää sen, mitä bkt itse asiassa kertoo ja mihin se ei taas pysty vastaamaan?

Bkt on kansantalouden tilinpidon tärkein mittari, joka kuvaa kaikkea sellaista yhteiskunnan toimintaa, mihin liittyy raha. Bkt:ta onkin käytetty myös sen ennakoimiseen, kuinka paljon yhteiskunnassa voidaan kerätä verotuottoja.

”Bkt on kuin yrityksen liikevaihto: se mittaa taloudellisen toiminnan laajuutta, summaa kaiken sellaisen yhteen, missä raha liikkuu. Siihen kuuluu kaikki taloudellinen aktiviteetti, jota voidaan tarkastella sekä tuotanto- että kysyntäpuolen kautta”, summaa tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén Tilastokeskuksesta.

Hoffrén tähdentää, että kansantalouden tilinpidon laatijatkin korostavat tällä hetkellä, että bkt ei ole hyvinvoinnin mittari. Se ei esimerkiksi arvioi sitä lainkaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa taloudellista toimintaa.

”Elintason mittarina yleisesti käytetty bkt mittaa siis ennen kaikkea yhteiskunnan tavara- ja palvelutuotannon laajuutta. Hyvinvoinnin mittari bkt ei ole koskaan ollut, ja myös jälkiteollista taloutta kuvaavana mittarina se on vanhentunut. Bkt:ssa talouden tuotannon merkitys korostuu suhteettomasti ja muut elämänlaatuun keskeisesti vaikuttavat asiat jäävät vähälle huomiolle tai kokonaan huomioimatta”, Hoffrén pohtii.

Teollisen yhteiskunnan kuvaaja

Varhaisimmat kansantulon laskelmat ovat peräisin 1700-luvulta. ”Tuolloin huomattiin, että rahan kierto kansantaloudessa vastaa verenkierron periaatetta”, Hoffrén sanoo.

Kansantalouden tilinpito puolestaan lähtee pitkälti John Maynard Keynesin ajatuksista 1930-luvulta.

”Kansantalouden tilinpito ja sen tärkein mittari bkt kehitettiin alun perin teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin talouden mahdollisimman suurta kasvua pidettiin tärkeimpänä yhteiskunnallisena tavoitteena. Massatuotannon kasvattamiseen perustuvan talouskasvun kautta katsottiin ihmisten elintasoa voitavan parantaa nopeimmin”, Hoffrén kertoo.

Teollisuusyhteiskunnassa kansantalouden tilinpito toimikin Hoffrénin mukaan melko hyvin materiaalisen tuotannon ja hyvinvoinnin ohjenuorana. Bkt:sta tuli yhteiskunnan keskeisin seurantaväline.

”Vaikka bkt-mittaria on pyritty kehittämään yhteiskunnan muutoksia vastaavasti, se on keskeiseltä perustaltaan yhä oman aikansa tuote. Seurauksena bkt-mittarin käytöstä nykyisessä jälkiteollisessa yhteiskunnassa on, että talous- ja yhteiskuntajärjestelmää ohjaavat vääristyneet signaalit siitä, mikä on todella arvostettua ja tärkeää”, Hoffrén sanoo.

1990-luvulta alkaen talouden kehityksen ja yhteiskunnan edistymisen tarkastelemista pelkästään bkt:n kautta onkin ryhdytty kritisoimaan puutteellisena, samoin kuin Keynesin teorioita on alettu pitää vanhentuneina.

”Teollistumisen alkuvaiheessa oli paljon niukkuutta fyysisistä tavaroista ja nyt tämä niukkuus on saatu pitkälti väistymään. Talouden toimintadynamiikka ja -logiikka on muuttunut. Fyysinen niukkuus ei kohdistu enää tavaraan, ja aiemmin havaittu yhteys tuotannon kasvun ja ihmisten taloudellisen hyvinvoinnin välillä on katkennut”, Hoffrén sanoo.

Hyvinvoinnin mittarit tekevät tuloaan

Talouden perimmäisenä tehtävänä on Hoffrénin mielestä hyvinvoinnin tuottaminen.

”Tärkeintä on lopputuote, hyvinvointi. Bkt maksimoi vain välituotetta, eli tuottamisen prosessia, mutta se ei kiinnitä huomiota itse lopputuotteeseen, joka on hyvinvointi. Tähän tarvitaan uudenlaisia mittareita ja indikaattoreita.”

”Nyt on tärkeää, että hyvinvointi saadaan maksimoitua mahdollisimman pienin panoksin, joka edellyttää tuotantoprosessien tehostamista. Kun ajatellaan esimerkiksi maapallon luonnonvarojen vähenemistä, näin on pikaisesti toimittava.”

Joitakin uusia hyvinvoinnin mittareita onkin jo kehitetty. Näistä tunnetuimpia ja sovelletuimpia ovat ISEW eli kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari ja sen jatkokehitelmä GPI eli aidon kehityksen indikaattori.

ISEW-mittarin lähtökohtana on yksityinen kulutus ja tulonjako. ISEW ottaa huomioon myös talouskasvun kestävyyden ja talouden ympäristövaikutukset pitkälle tulevaisuuteen.

”GPI puolestaan ottaa lisäksi ympäristöhaitat kattavammin huomioon kuin ISEW ja myös hinnoittelee ne painavammin. Tästä syystä GPI:n kuva taloudellisen hyvinvoinnin kuvasta on usein ISEW:n antamaa kuvaa negatiivisempi”, Hoffrén sanoo.

GPI:n laskentakaavaan kuuluvat tulonjaolla korjattu yksityinen kulutus, hyvinvointia tuottavien markkinattomien palveluiden arvo, kuten esimerkiksi vapaaehtoistyö ja kotitaloustyö, yksityiset tuotannon haitoista koituvat menot, luonnon heikentymisestä ja luonnonvarojen kulumisesta aiheutuvat kustannukset sekä pääomakannan kasvu ja kansainvälisen kaupan tasapaino.

Paljonko jäämme plussan puolelle?

Hoffrénin mukaan yhteiskuntasuunnittelussa on tärkeää miettiä, mitkä tekijät aidosti parantavat elämäämme ja mistä taas haluaisimme vähitellen eroon, jotta hyvinvointia tulisi mahdollisimman paljon.

”Tähän GPI:n käyttö on yksi vastaus: se antaa arvoja myönteisille ja kielteisille asioille ja pyrkii laskemaan, kuinka paljon me jäämme yhteiskunnassa plussalle.”

Osa yhteiskunnan taloustoimista on hyviä ja lisää hyvinvointia, mutta on myös taloustoimia jotka päinvastoin alentavat sitä.

”Tällainen on esimerkiksi rikollisuus. Kansainväliset tutkimukset länsimaissa osoittavat, että bkt:n arvosta 5-7 prosenttia menee erilaisiin rikollisuuden ja oikeuslaitoksen aiheuttamiin menoihin. Myös esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa liikkuu valtavasti rahaa”, Hoffrén sanoo.

”Kaikkinensa GPI:ssä otetaan kehityksen hyödyt ja haitat huomioon ja katsotaan kuinka paljon viivan alle jää. Mittarissa huomioidaan esimerkiksi maantieliikenteen tuottama hyöty plussan puolella ja liikenteen saasteet sekä liikenneonnettomuudet puolestaan miinuksen.”

Kestävä kehitys on yksi yhteiskuntapolitiikan keskeisiä päämääriä ja GPI:ssä pyritään ottamaan myös tulevat sukupolvet huomioon.

”Puhutaan niin sanotuista kumuloituvista ympäristöhaitoista, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nyt tapahtuvat hiilidioksidipäästöt eivät vaikuta vain tänä vuonna, vaan pysyvät ilmakehässä keskimäärin sata vuotta. Tämä näkyy maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuna. GPI:ssä otetaan huomioon myös mitä taloudellisia menetyksiä tästä koituu. Hyvinvointi josta me tänään nautimme, tuottaa myös tulevaisuudessa kannettavia kustannuksia”, Hoffrén pohtii.

Onko hyvinvointi laskussa?

ISEW- ja GPI-mittareiden kuva maan hyvinvoinnin tasosta voi poiketa merkittävästi bkt:n antamasta kuvasta.
”Esimerkiksi Yhdysvalloissa bkt on 1970-luvulta lähtien noussut reilusti, mutta GPI on pysynyt lähes entisellä tasollaan. Yhdysvalloissa bkt:n kasvu ei siis ole enää lähes 30 vuoteen lisännyt kansalaisten hyvinvointia”, Hoffrén toteaa.

Suomessa tilanne on samankaltainen. ”Tuotannon kasvun aikaansaamat positiiviset hyvinvointivaikutukset eivät juurikaan ole edistäneet tavallisen suomalaisen hyvinvointia 1980-luvun puolivälin jälkeen”, Hoffrén sanoo.

Suomen GPI kasvoi Hoffrénin mukaan aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se on kääntynyt laskuun joka on jatkunut aina näihin vuosiin asti. ”GPI:n antama kuva kestävän hyvinvoinnin kehityksestä ja tulevaisuudesta Suomessa onkin hyvin huolestuttava” Hoffrén huomauttaa.

Hoffrén myös kysyy, olemmeko todella niin rikkaita, mitä bkt antaa ymmärtää?

”Miksi meillä sitten on leipäjonoja, köyhyyttä ja työttömyyttä ja rahat eivät riitä? Eräs vastaus on että pelkkä liikevaihdon kasvu ei kerro ollenkaan siitä, onko firman toiminta järkevällä pohjalla ja kannattavaa.”

Bkt on bruttokansantuote. ISEW on kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari. GPI on aidon kehityksen mittari. ISEW- ja GPI-mittareiden kuva Suomen hyvinvoinnin tasosta poikkeaa merkittävästi bkt:n antamasta kuvasta.

Riitta Rimmi

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuka?

Nimi: Jukka Hoffrén

Tehtävä: Tutkimuspäällikkö Tilastokeskuksen tietotekniikka- ja menetelmäpalvelujen tutkimus- ja kehittämisyksikössä.

Voiko tilastoilla johtaa harhaan?
”Kaikkihan on mahdollista. Meillä Tilastokeskuksessa on ammattieettiset ohjeet, jotka estävät tämän. Joskus jotkut tutkijat haluavat aika tarkoitushakuisesti tulkita tuotettuja tilastotietoja ja vetää niistä johtopäätöksiä, joista voi ihmetellä kuinka nyt noista tiedoista voi tuollaisen johtopäätöksen tehdä.”

Miten media osaa käsitellä tilastoja?
”Kovin vaihtelevasti. Monesti oikein hyvin ja joskus taas ei niin hyvin. Vaihtelu on aika suurta. Joskus on myös ajattelemattomuutta: on kiire eikä mietitä asioita tarpeeksi. Osaltaan myös tilastojen tuottajien tehtävänä on kertoa asiat niin hyvin toimittajille, että ne ymmärretään oikein.”