Euroopan tuntija, professori Tauno Tiusanen ei näe Euroopan talouden tulevaisuutta järin valoisana. Jotain on kuitenkin vielä tehtävissä, jos taloudenpidossa päästään eroon humpuukista ja EU:n päätöksenteossa jahkailusta.

Harvalla suomalaisella on Euroopan talouteen yhtä tiivis tuntuma yhtä pitkältä aikaväliltä kuin taloustieteilijä, professori Tauno Tiusasella.

Hän työskenteli useassa Länsi-Euroopan maassa 1960-luvulta lähtien ja asui ulkomailla yhteensä viitisentoista vuotta.
Hän valitsi erikoisalakseen vertailevan taloustieteen, jossa vertailtiin markkinataloutta ja sosialistimaiden suunnitelmataloutta – ja halusi tehdä vertailuja muutenkin kuin paperilla. Vuosikymmenten mittaan Itä-Euroopan maat ja ihmiset tulivat Tauno Tiusaselle tutuiksi noin sadalla matkalla, joiden hän on laskenut kestäneen yhteensä noin kaksi vuotta.

Kun sosialistimaiden järjestelmä 1980- ja 90-lukujen vaihteessa sortui, Euroopassa alkoi uusi aika. Rajat aukesivat ja rautaesirippu siirrettiin syrjään.

Toinen pitkä loikka otettiin vuonna 2004, jolloin kahdeksan entistä itäblokin maata liittyi EU:hun.

Tauno Tiusanen iloitsi kehityksen uudesta suunnasta ja EU:n laajenemisesta itään. Hän tiesi, että itäblokin hajoaminen ja idän ihmisten epävarmuus omasta tulevaisuudestaan olisi voinut johtaa myös koko Euroopalle tuhoisaan kaaokseen.

EU:n jäsenyys näytti pian alkavan luoda itäisiin maihin vakautta ja kääntävän niiden talouskehitystä suotuisaan suuntaan. Muotitermiä käyttäen haasteita oli idässä edessä paljon, mutta niistä oli kaikki mahdollisuudet selvitä, kunhan kärsivällisyyttä riittäisi.

Tällä hetkellä EU:n asialistan ykkösenä eivät ole itäiset jäsenmaat, vaan euroalueen velka- ja pankkikriisi. Euroalueen kriisiä ei kuitenkaan voi leikata irralleen koko Euroopan talouden tulevaisuutta vaivaavista ongelmista, eivätkä kriisin seurauksilta välty myöskään euroalueen ulkopuoliset maat.

Tauno Tiusanen on kiukkuinen siitä, mihin pisteeseen valtioiden velkaantuminen on päästetty. ”Yleensä velkarahaa pitäisi käyttää investointeihin, mutta nyt velkaa on otettu lisää ja lisää – kulutukseen. Miksi näin on jatkettu, vaikka joka ikisessä oppikirjassa opetetaan toisin?”

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkien paikkailu kasvatti valtioiden velkataakkaa, mutta velkaantuminen alkoi jo vuosia aiemmin. Esteeksi ei noussut edes euromaiden yhdessä laatima kasvu- ja vakaussopimus. Se edellyttää, että valtion vuotuinen budjettialijäämä on enintään 3 prosenttia ja valtionvelka enintään 60 prosenttia bkt:stä.

”Monet euromaat eivät ole pitäneet kiinni sopimuksesta, koska sen rikkomisesta ei ole seurannut sanktioita. Ja Kreikan valtionvelka oli yli 100 prosenttia bkt:stä jo siinä vaiheessa, kun Kreikka hyväksyttiin euromaaksi.”

”Tehtiin politiikkaa ja unohdettiin germaaninen vakaus”, Tauno Tiusanen sanoo.

Hän tuumii, että eväät euroalueen kriisin selvittämiseksi alkavat pian käydä vähiin. Sekään ei lohduta, että koko läntinen maailma on samantyyppisten ongelmien kourissa. ”Amerikka on paras hevonen liimatehtaalla. Niin on tämänhetkistä tilannetta kuvattu.”

Tuntuuko masentavalta seurata, mitä Euroopassa nyt tapahtuu?

”Kyllä tuntuu.”

Poppakonsteilla ongelmista ei selvitä.

”Romania velkaantui pahasti 1970-luvulla. Kun huomattiin, että velkoja ei pystytä hoitamaan, valtio ryhtyi pakkotoimiin. Esimerkiksi asunnot sai lämmittää enintään 13 asteeseen, ja ruoasta tuli kova pula, kun vientituloja hankittiin myymällä lähes kaikki tuotetut elintarvikkeet ulkomaille”, Tauno Tiusanen kertoo.

Tällaiset toimet eivät ole vaihtoehto demokratioissa, ja Romaniassakin systeemi sortui omaan mahdottomuuteensa.

Vanhaan olisi vaikea palata

Vaikka Tauno Tiusanen sanoo, että hänellä on maine ”lopullisia kriisejä” ennustavana pahanilmanlintuna, ja vaikka häneltä ei puristamallakaan saa järin myönteistä kuvaa Euroopan talouden tulevaisuudesta, ei hänkään ole toivoton.

”Ratkaisevaa on, onko vahvoilla mailla tarpeeksi vankka halu pelastaa heikommat. Siihen olisi vielä voimavaroja, jos lopetettaisiin jahkailu ja kyettäisiin tekemään päätöksiä. Löytyykö yhteinen tahto? Jos löytyy, miten toimitaan?”

”EU:n olisi luotava säännöt, jotka estävät humpuukin taloudenpidossa, ja finanssisektorille olisi laadittava pitkän tähtäimen toimintasuunnitelma. Olisi myös mietittävä, voitaisiinko Kansainvälisen valuuttarahaston roolia Euroopassa kasvattaa.”
Päätöksentekoa Euroopassa hankaloittaa monien muiden ongelmien ohella se, että epävarmuutta on talouden lisäksi politiikassa.

”Historiallisista syistä Saksan ja Ranskan on löydettävä yhdessä Euroopan tulevaisuutta koskevat ratkaisut”, Tauno Tiusanen sanoo. Liittokansleri Angela Merkel ja presidentti Nicolas Sarkozy ovatkin tapailleet ahkerasti, mutta ketkä ratkaisuja ovat sorvaamassa ensi vuonna? Ranskassa valta voi vaihtua, koska Sarkozyn asema on vaakalaudalla ensi kevään presidentinvaaleissa.

Ketkä muut Euroopan tulevaisuudesta EU:ssa päättävät, se ei ole Tauno Tiusasellekaan oikein selvinnyt. ”Uutisissa vilisee Van Rompuytä, Rehniä ja Barrosoa ja loputtomia ministerineuvoston kokouksia. Uutisten perusteella ei pysty mieltämään, missä todellisia päätöksiä tehdään ja mitä vaikutuksia niillä on.”

EU:ssa on saatu aikaan paljon myönteistä, mutta kun systeemi pettää, on kiusaus ajatella, pitäisikö ottaa askeleita taaksepäin, Tauno Tiusanen sanoo. ”Pitäisikö euro purkaa ja muuttaa EU takaisin tulliunioniksi? Ehkä vanhaan ei ole enää mahdollista palata. Silloin pitäisi purkaa paljon kansainvälisiä sopimuksia”, hän pohtii.

Hän huomauttaa, että rinnan talousasioiden kanssa pitäisi muistaa huolehtia yhteiskuntarauhan säilymisestä. Protestiliikkeitä on syntynyt muuallakin kuin Kreikassa. Jos vahvat maat joutuvat vetämään heikkoja kivirekenä perässään, tyytymättömyys kasvaa myös niissä. ”Kansallis-populistinen liikehdintä on jo yleinen trendi Euroopassa. Se ei ennusta hyvää.”

Käännepisteitä sekä idässä että lännessä

Vaikka akuutista kriisistä selvittäisiin, Euroopan taloudella on edessään vaativat ajat. Kilpailu globaalissa taloudessa on ankaraa. Perusteollisuus Euroopassa vähenee.

”Saksa on kivikallio, jonka mukana Euroopan talous nousee tai kaatuu. Se on teollisuuden voimanpesä, joka edelleen valmistaa mitä erilaisimpia tuotteita ja saa ne kaupaksikin hyvään hintaan. Suurteollisuuden lisäksi maassa on elävä pk-sektori, jossa tapahtuu ja syntyy uutta kaiken aikaa”, Tauno Tiusanen kertoo.

Nyt vaikeuksissa olevat Etelä-Euroopan maat ovat hankalassa raossa. ”Niissä oli aiemmin keskimääräistä edullisempaa työvoimaa, mutta EU:n laajentuessa Itä-Euroopan maat ajoivat niistä ohi sijoituskohteena. Esimerkiksi Portugalilla ja Kreikalla on hyvin vähän vientiteollisuutta.”

Käännepiste on käsillä myös Itä-Euroopassa: ne saivat ulkomaisia investointeja itäblokin hajottua, mutta uusia on luvassa vähemmän. ”Muun muassa Tshekki, Slovakia ja Romania ovat saaneet auto- ja varaosateollisuutta, mutta nyt alalla näyttää olevan ylikapasiteettia, joten sillä tiellä on pää näkyvissä.”

Monen idän maan kilpailuedut läntiseen Eurooppaan nähden ovat kutistuneet. Ongelmia on runsaasti etenkin Romaniassa, Bulgariassa, Unkarissa ja Latviassa.

”Kiina-ilmiö näkyy Itä-Euroopassakin, ja tehtaita siirretään sieltä Aasiaan. Myös Nokia on ilmoittanut sulkevansa Romanian-yksikkönsä.”

”Esimerkiksi juuri Romaniassa ja Bulgariassa investointi-ilmapiiri on heikko. Niissä on organisoitunutta rikollisuutta ja korruptiota. Infrastruktuuri ei yleensä kehity korruptoituneissa maissa, koska rahat menevät vääriin taskuihin. Myös pk-sektorin on vaikea kasvaa korruptiossa.”

Mistä siis apua Euroopan talousahdinkoon? Tauno Tiusanen ei jaksa uskoa, että supistuvan teollisuuden jättämää aukkoa pystyttäisiin täyttämään palveluelinkeinoja kehittämällä.

Koulutustaso sentään Euroopassa on hyvä. ”Meidän pitää luoda lisää henkistä pääomaa ja toivoa, että syntyy uusia innovaatioita, uutta high techiä. Toistaiseksi on syntynyt.”

Venäjä jatkaa raaka-ainevetoisesti

Euroopan reunalla toimii EU-maista poikkeava talous, raaka-aineista elävä Venäjä. ”Venäjän viennistä kaksi kolmasosaa on energiaa – öljyä ja kaasua. Niiden hinnat ovat pysyneet korkeina, ja hintakehitystä ovat tukeneet Lähi-idän levottomuudet sekä Kiinan talouskasvu. Kiina on Venäjälle tärkeä kauppakumppani.”

Tosin Venäjä menettää tuloja, jos maailmantalouden tai vain Euroopankin talouden kasvu hiipuu ja raaka-aineiden kysyntä heikkenee. Venäjän valtionvelka on kuitenkin vain noin 10 prosenttia bkt:stä.

Tänä syksynä pääministeri Vladimir Putin käytännössä ilmoitti siirtyvänsä ensi vuonna presidentiksi, jolloin presidentti Dmitri Medvedevistä puolestaan tulee pääministeri. ”Medvedev on puhunut korruption kitkemisen ja teollisuuden monipuolistamisen tarpeesta. Nyt se jäänee retoriikaksi”, Tauno Tiusanen arvelee, mutta isoja muutoksia ei liene luvassa.

Ulla Simola

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuka?

Nimi: Tauno Tiusanen

Tehtävä: Lappeenrannan teknillisen yliopiston emeritusprofessori ja yliopiston Venäjä-tutkimukseen ja -yhteistyöhön keskittyvän Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskuksen Nordin perustaja.

Tauno Tiusanen jäi kaksi vuotta sitten 68-vuotiaana eläkkeelle tuotantotalouden professorin tehtävistä. Hän on silti jatkanut opettamista ja kirjoittamista, ja hänen uusin, suomettumisesta kertova kirjansa Narutettu sukupolvi ilmestyi tänä syksynä.

Mikä saa jatkamaan töitä, vaikka eläkkeellekin voisi vetäytyä?

”Ehkä se on tapa – jatkan vanhan tavan mukaan. Niin kauan olen ajatellut jatkaa kuin kysyntä ja tarjonta kohtaavat.”

Onko osasyynä se, että töistä irtautuminen on vaikeaa?

”On sekin.”

Pikkuhiljaa Tauno Tiusanen aikoo kuitenkin löysätä tahtia ainakin kirjallisissa töissä. ”Ilmeisesti yhden oppikirjan vielä tänä lukuvuonna teen Lappeenrannan yliopistolle”, hän kertoo.

Sen sijaan hänen värikkäistä kokemuksistaan suomettumisen vuosikymmenien ajalta ei ole luvassa lisää tilitystä. ”Näissä kahdessa kirjassa (Narutettu sukupolvi ja vuonna 2009 ilmestynyt Elämä rautaesiripun varjossa) olen jo purkanut kaiken, mitä siitä asiasta haluan sanoa.”