Eläkkeelläkin voi hankkia työtuloja, mutta kannattaako se? Marginaaliverot ovat meillä korkeat, mutta työtä tekevä eläkeläinen voi hyötyä sekä eläke- että palkkatuloihin suunnatuista vähennyksistä.

Moni eläkeläinenkin on kiinnostunut hankkimaan lisätuloja ja ajanvietettä käymällä töissä. Eläkkeen saaminen ei olekaan este työnteolle ja lisätulojen hankkimiselle.

Aihe on nyt ajankohtainen myös työurien pidentämisestä käytävän keskustelun vuoksi. Julkisen talouden tilasta huolestuneet haluaisivat varmasti nähdä jo eläkkeellä olevienkin tekevän työtä.

Vanhuuseläkkeellä saa tienata muita tuloja kuinka paljon tahansa ilman pelkoa eläkkeen pienenemisestä. Kansaneläkkeen lisiin, kuten asumistukeen, työtulot voivat sen sijaan vaikuttaa, eivät kuitenkaan takuueläkkeen määrään.

Myös työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen rinnalla voi ansaita jonkin verran työtuloja ilman että eläke pienenee, mutta nämä rajat kannattaa tarkistaa eläkkeen maksavasta eläkelaitoksesta.

Eläkeläisen verotuksessa eläkkeet ja työtulot lasketaan yhteen ja verotetaan ansiotuloina progressiivisesti: mitä suuremmat kokonaistulot, sitä suurempi tuloveroprosentti.

Vähennykset lieventävät verotuksen progressiota

Lisätulot eläkkeellä nostavat siis tuloveroprosenttia ja pienentävät käteen jäävän tulon osuutta kaikista tuloista.

Veroprosentti muodostuu kuitenkin sellaiseksi, että eläke- ja palkkatulon yhteenlasketusta kokonaistulosta jää lähes poikkeuksetta enemmän käteen kuin pelkästä samansuuruisesta palkkatulosta jäisi. Ja suurimpia sekä aivan pienimpiä tulotasoja lukuun ottamatta veroprosentti muodostuu myös matalammaksi kuin pelkän samansuuruisen eläketulon veroprosentti olisi.

Tämä progression lievennys johtuu siitä, että työtuloja saava eläkeläinen pääsee hyötymään eläketuloihin suunnattujen verovähennysten lisäksi myös palkansaajien vähennyksistä. Näitä ovat esimerkiksi verottajan automaattisesti tekemät tulonhankkimisvähennys sekä ansio- ja työtulovähennys.

Eläkeläisen miettiessä lisätulojen hankkimisen kannattavuutta keskeiseksi nousee marginaaliveroprosentti. Se on laskennallinen käsite, joka kertoo, kuinka suuri prosenttiosuus lisätuloista menee veroihin, kun tuloveroprosentti nousee.
Jos ennakonpidätysprosentti on laskettu pelkän eläketulon mukaan, palkkaa varten hankittavan verokortin prosentti kuvaa likimain tätä marginaaliveroa ilman mahdollisia palkansaajamaksuja.

Vaihtoehtoisesti eläkeläinen voi työskennellessään hankkia uuden verokortin myös eläketuloa varten, jolloin eläkkeen ennakonpidätysprosentti nousee.

Suomen progressiivisessa ansiotuloverotuksessa marginaaliverot nousevat nopeasti. Jo keskipalkan tasolla marginaalivero on noin 45 prosenttia eli seuraavasta tienattavasta eurosta 45 senttiä menee nouseviin veroihin ja käteen jää vain 55 senttiä.
Siksi eläkeläisen palkan veroprosentti voikin yllättää suuruudellaan. Eläkeläisen palkkatulojen marginaaliveroa laskee kuitenkin osittain edellä mainittu, työtuloihin liittyvien vähennysten saaminen.

Toiseen suuntaan vetää se, että lisätulojen vuoksi eläketulovähennykset pienenevät. Marginaaliveroprosentti riippuu eläketulojen määrästä, mutta se ei aina nouse tulotason noustessa.

Vakuutusmaksuja myös eläkeläisiltä

Palkkatuloista peritään verotuksessa pakollisia vakuutusmaksuja – myös eläkkeellä olevilta.

Alle 68-vuotiaaan eläkeläisen palkkatuloista peritään eläkevakuutusmaksu, joka on 6,5 prosenttia (53 vuotta täyttäneellä) palkasta vuonna 2012. Eläkeläisen palkkatuloista karttuu tällöin myös eläkettä, joka on haettavana maksuun 68 vuotta täytettyä. Eläkettä karttuu vanhuuseläkkeen rinnalla tehdystä työstä aina 1,5 prosenttia vuodessa 68-vuotiaaksi asti eli niin sanottu superkarttuma ei koske eläkeläistä.

Vanhuuseläkkeellä yrittäjänä toimivan eläkevakuutus on vapaaehtoinen.

Myös sairausvakuutuksen päivärahamaksu peritään alle 68-vuotiaiden palkkatuloista. Se on 0,82 prosenttia palkasta. Työttömyysvakuutusmaksua sen sijaan ei peritä enää 65 vuotta täyttäneen palkkatuloista.

Tulonhankkimisvähennyksen ansiosta alle 620 euron työtuloista peritään ainoastaan nämä mahdolliset veroluonteiset maksut. Tästä suuremmille lisätuloille mentäessä marginaaliverot nousevat selvästi.

Esimerkiksi 1 500 euron keskieläkettä ansaitsevan alle 65-vuotiaan 5 000 euron vuosipalkasta jää käteen noin 70 prosenttia eli marginaalivero koko palkkasummasta on 30 prosenttia.

Verotus ei kuitenkaan kiristy kaikissa tapauksissa aivan progressiivisten periaatteiden mukaan, sillä jos viidentuhannen euron sijaan esimerkissä saataisiin vuosipalkkaa tuplasti, käteen jäisikin jopa hieman yli 70 prosenttia. 68 vuotta täyttäneellä käteen jäisi hiukan esimerkkejä enemmän, koska veroluonteisia vakuutusmaksuja ei senikäisiltä enää peritä.

Hieman suurempaa eläketuloa saavan marginaaliprosentit nousevat nopeasti, ja esimerkiksi 2 500 euron eläkettä saavan, työtä tekevän eläkeläisen 10 000 euron lisätienesteistä noin 40 prosenttia menee nousevien verojen maksuun.

Vertailun vuoksi voidaan mainita, että samansuuruisesta eläketulon lisäyksestä noin 45 prosenttia menisi vastaavasti verojen maksuun, samoin kuin samantuloisen palkansaajan tulonlisäyksestä.

Omaishoitajalle ei kaikkia vähennyksiä

Työtä tekevän eläkeläisen kannattaa muistaa myös itse haettavat työsidonnaiset verovähennykset, joihin hänellä voi olla oikeus. Jos esimerkiksi työmatkakulut nousevat yli 600 euron, voi vaatia näiden kulujen vähentämistä tietyin edellytyksin. Mikäli tekee töitä kotonaan, voi olla oikeutettu työhuonevähennykseen. Myös muista tulonhankkimiseen liittyvistä kuluista voi saada vähennyksen.

Eläkkeellä huonompikuntoista puolisoaan kotona hoitavista moni on oikeutettu saamaan omaishoidon tukea. Omaishoidon tuki on myös veronalaista tuloa, ja samat edellä mainitut periaatteet ja marginaaliverot kohdistuvat siis myös tätä työkorvausta saavaan eläkeläiseen.

Omaishoidon tuesta ei kuitenkaan saa tulonhankkimisvähennystä, mikä merkitsee keskimäärin 200–300 euroa enemmän veroja vuodessa tässä laskettuihin esimerkkeihin nähden.

Yrittäjänä voi jatkaa eläkkeellä

Eläkkeellä ollessa lisätuloja on monesti järkevää hankkia myös yritystoiminnalla. Esimerkiksi toiminimen avulla voi olla käytännöllistä laskuttaa vaikkapa epäsäännöllisiä konsultointipalkkioita.

Yrittäjätoiminnan jatkamiselle ei ole esteitä, vaikka jäisi vanhuuseläkkeelle. Mitä enemmän varallisuutta yritystoimintaan kertyy, sitä suuremman osan yritystoiminnan tuloista voi nostaa pääomatuloina, jolloin marginaalivero on 30 prosenttia alle 50 000 euron verotettavista tuloista.

Yritysmuoto vaikuttaa verotukseen kuitenkin merkittävästi. Eläkkeellä yrittäjänä toimiva saa palkkana nostetuista ansiotuloista samat edellä mainitut, viran puolesta tehtävät vähennykset kuin palkansaaja. Samansuuntaiset marginaaliverot pätevät siis myös häneen. Veroluonteiset maksut kuitenkin hieman eroavat.

Yrittäjä voi nostaa yrittäjäeläkkeensä ja silti jatkaa työntekoa entiseen tapaan. Palkansaajalla työsuhteen tulee oikeasti päättyä, jotta voi saada eläkkeen. Samalle työnantajalle hommia voi kuitenkin jatkaa eri ehdoilla.

Osa-aikaeläkkeellä joka kolmas

Eläketurvakeskuksen kehityspäällikön Jari Kanniston mukaan reilusti yli 100 000 eläkeläistä tekee ansiotyötä. Heistä lähes kolmasosa on osa-aikaeläkkeellä.

Osa-aikaeläkeläiset saavat palkka- ja eläketuloja samanaikaisesti, joten heidän verotukseensa pätevät myös edellä mainitut periaatteet. Tietyillä tulotasoilla osa-aikaeläkkeen houkuttelevuutta lisää veroprogression lisäksi siis vielä se, että on oikeutettu työtuloihin liittyvien vähennysten ohella eläketulovähennyksiin.

Vanhuuseläkeläisten työ on yleensä osa-aikaista ja työkuukausien palkka keskimäärin jonkin verran yli tuhannen euron. Eläkkeellä töissä käydään satunnaisesti ja todennäköisesti hyvin omaehtoisesti.

Töissä käyvien eläkkeet ovat myös keskimääräistä eläkettä suurempia.

Mikael Kirkko-Jaakkola

Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton ekonomisti

Kuva: Istockphoto.com