Jos työntekijä ajaa paljon työmatkoja, autoetu voi olla työnantajan kannalta edullinen vaihtoehto. Palkansaajalle puolestaan työsuhdeauto voi koitua kalliiksi, mikäli yksityisajoja on vähän ja työajoja paljon.

Monessa yhtiössä mietitään sitä, tulisiko yhtiön hankkia käyttöönsä auto. Autoa saatetaan tarvita esimerkiksi yhtiön työntekijöiden työmatkoihin tai riippuen yhtiön toimialasta sillä voidaan noutaa yhtiön elinkeinotoiminnassa tarvittavia raaka-aineita tai muita hyödykkeitä esimerkiksi kesken työpäivän. Auton käyttömahdollisuudet yhtiössä voivat olla monenlaisia.

Olennainen osa auton hankintaan liittyvässä puntaroinnissa on verotus. Mitä verotuksellisesta hyötyä yhtiölle auton hankinnasta voi olla verrattuna tilanteeseen, että yhtiön työntekijä tekee työmatkat esimerkiksi omassa henkilökohtaisessa omistuksessaan olevalla autolla.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, mitä kuluja auton välittömään omistamiseen liittyy. Välttämättömiä kuluja ovat esimerkiksi polttoainekulut, lakisääteisen liikennevakuutuksen hankkiminen, ajoneuvovero ja auton huollot. Autoa ei hyvällä tahdollakaan voi pitää varsinaisena sijoituskohteena. Uuden henkilöauton arvo voi pudota helposti jopa 3 000 eurolla vuodessa.

Yhtiön auto työntekijällä

Autoedulla tarkoitetaan työntekijän palkkana verotettavaa etua, joka syntyy, kun työntekijä tai hänen perheensä käyttää työnantajan omistamaa tai hallitsemaa autoa yksityisajoihinsa. Yksityisajoa ovat myös palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat.

Autoetu verotetaan samalla tavalla kuin rahapalkka ja muut luontoisedut. Verotuksen taso riippuu verovelvollisen kaikkien ansiotulojen yhteismäärästä.

Jos palkansaajan ja hänen perheensä yksityiskäytössä on samanaikaisesti useita työnantajan omistamia tai hallitsemia autoja, toimitetaan ennakonpidätys jokaisesta autosta erikseen ja autoetujen raha-arvot (verotusarvot) lisätään palkansaajan rahapalkkaan. Työnantaja joutuu maksamaan työntekijän autoedusta normaalit palkan sivukulut, kuten esimerkiksi työnantajan sosiaaliturvamaksun.

Työntekijän näkökulmasta autoetu voi olla ratkaiseva tekijä työnantajaa valitessa, kun pöydällä on muuten suurin piirtein kaksi samantasoista työtarjousta. Se, kummalla työnantajalla on tarjolla työsuhdeauto, vie helposti voiton työntekijän tehdessä valintaa kahden kilpailevan tarjouksen välillä. Luonnollisesti myös auton merkillä ja mallilla voi olla merkitystä ainakin sellaiselle työntekijälle, joka on keskimääräistä enemmän kiinnostunut autoista.

Työntekijän kohdalla autoedun edullisuus riippuu lähinnä siitä, missä suhteessa autoa käytetään yksityisiin ajoihin ja työajoihin. Mikäli työntekijällä on paljon työajoa, on hänelle todennäköisesti edullisempaa nostaa työnantajalta verovapaita kilometrikorvauksia oman auton käytöstä. Toisaalta luontoisetuauto voi muodostua työntekijälle kalliiksi, mikäli yksityisajoa on vähän.

Osa kokonaispalkkaa vai palkanlisä?

Sekä työnantajalle että työntekijälle on merkityksellistä miten työntekijän autoetu vaikuttaa rahapalkkaan.

Joissain yrityksissä luontoisedut, kuten autoetu, on sovittu sisältyvän työntekijän kokonaispalkkaan. Toinen käytäntö on, että autoedun verotusarvo lisätään työntekijän rahapalkan ja muiden luontoisetujen päälle. Tällöin voidaan puhua työntekijän näkökulmasta ikään kuin palkanlisästä.

Mikäli autoetu kuitenkin kuuluu osana työntekijän kokonaispalkkaan, vähennetään työntekijän rahapalkkaa autoetua vastaavalta osalta, mikä työnantajalle on luonnollisesti se edullisempi vaihtoehto.

Käytössä on myös muunneltuja järjestelyitä, missä esimerkiksi puolet autoedun verotusarvosta vähennetään työntekijän rahapalkasta ja tämän jälkeen koko autoedun verotusarvo lisätään rahapalkan ja muiden luontoisetujen päälle.

Lisäksi leasingauton kohdalla voi olla käytäntönä, että työntekijän rahapalkasta vähennetään yrityksen autosta maksamat leasingmaksut ja tämän jälkeen autoedun verotusarvo lisätään leasing-maksuilla vähennettyyn rahapalkkaan.

Mikä tahansa käytäntö autoedun huomioon ottamisessa palkan laskennassa onkin, todennäköistä on, että autoedulla on aina tavalla tai toisella vaikutuksensa työntekijän rahapalkkaan. Lisäksi kaikissa edellä mainituissa vaihtoehdoissa työntekijän veronalainen tulo on hänen rahapalkkansa lisättynä autoedun verotusarvolla.

On huomioitava, että työnantaja maksaa työntekijän autoedusta palkan sivukulut aivan kuten normaalin rahapalkan ja muiden luontoisetujenkin (esim. puhelinetu) kohdalla.

Autoedun verotusarvo

Vapaa autoetu on kyseessä, kun työnantaja maksaa kaikki auton kustannukset polttoainekuluineen. Tällöin työnantaja maksaa luonnollisesti myös kaikki auton yksityiskäytöstä johtuvat kustannukset.

Jos palkansaaja maksaa vähintään polttoainekulut kaikista ajoistaan (myös työajoista) työsuhdeautolla, on kysymys käyttöedusta.

Vapaassa autoedussa työnantaja huolehtii kaikista autoon liittyvistä kustannuksista, myös polttoainekuluista. Muita autoon liittyviä kustannuksia auton hankintahinnan ohella ovat esimerkiksi huollot, ajoneuvovero ja auton vakuutusmaksut, joista työnantaja normaalisti huolehtii myös käyttöetuauton kohdalla. Mikäli työntekijällä on paljon yksityisajoja, muodostuu työnantajalle Vapaassa autoedussa merkittävä kuluerä polttoainekustannuksista.

Työntekijän autoedun verotusarvo lasketaan Verohallinnon vuosittain vahvistaman luontoisetupäätöksen mukaisesti. Käytännössä autoetu muodostuu ns. perusarvosta ja siihen lisättävästä kiinteästä kuukausittaisesta arvosta tai yksityisajojen perusteella muodostuvasta kilometrikohtaisesta arvosta. Kuukausittainen kiinteä arvo sisältää yksityisajoja 1 500 kilometriä kuukaudessa eli 18 000 kilometriä vuodessa.

Luonnollisesti vapaan autoedun verotusarvo on suurempi kuin käyttöedun. Työnantajan todelliset kustannukset työsuhdeautosta eivät vaikuta autoedun verotusarvoon. Autoedun verotusarvon laskemisesta kerrotaan ajopäiväkirjaa käsittelevässä artikkelissa.

Arvonlisäverotus

On huomioitava, että arvonlisäverotuksessa nimenomaan työsuhdeauton (henkilöauto) hintaan sisältyvää arvonlisäveroa ei voi vähentää, koska työsuhdeauton ei katsota olevan arvonlisäveron vähennyskelpoisuuden kannalta yhtiön liiketoiminnan käytössä.

Sen sijaan työsuhdeauton hintaan sisältyvä arvonlisävero on osa auton hankintamenoa, joten tuloverotuksessa arvonlisävero on vähennyskelpoinen autosta tehtävien poistojen kautta.

Vaikka yhtiön hankkima henkilöauto ei tulisikaan työsuhdekäyttöön, on arvonlisäverolain vähennysoikeus henkilöautojen kohdalla muutenkin ehdoton. Henkilöauton hankintahintaan sisältyvän arvonlisäveron saa vähentää ainoastaan siinä tapauksessa, että henkilöauto tulee yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

Mikäli ostohetkellä tiedetään, että autoa tullaan osaksikaan käyttämään muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä, ei vähennysoikeutta ole lainkaan. Kun henkilöautoa ei käytetä yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan toimintaan, myöskään sen polttoaineisiin, huoltoihin, korjauksiin, varaosiin yms. sisältyvät arvonlisäverot eivät ole vähennyskelpoisia.

On huomattava, että edellä käsitelty vähennysoikeuden rajoitus ei koske kuitenkaan ajoneuvoa, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi tai käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen. Edellä esitetyt vähennysoikeuden rajoitukset eivät myöskään koske yhtiön käyttöön tulevaa pakettiautoa, siltä osin kuin autoa käytetään yhtiön liiketoiminnassa.

Arvonlisäveroa koskevassa lainsäädännössä ei ole määritelmää henkilöautolle. Tämän vuoksi sovellettavaksi tuleekin ajoneuvolain määrittelyt henkilöautosta. Henkilöautoissa vähennyskieltoon on päädytty, koska on todettu, että suurella todennäköisyydellä yhtiön omistamaa henkilöautoa käytetään liiketoiminnan lisäksi yksityisiin ajoihin. Tämän vuoksi mm. hallinnollisista ja valvonnallisista syistä on päädytty siihen, että henkilöautojen arvonlisäveron vähennysoikeutta jo lähtökohtaisesti rajoitetaan.

Rahoitusvaihtoehdot

Työnantajayritys voi hankkia auton omistukseensa suoralla kaupalla tai sitten ns. liisata (leasing) auton kyseisiä palveluita tarjoavalta yritykseltä.

Mikäli työnantajayhtiö hankkii auton omistukseensa suoralla kaupalla ja käyttää autoa elinkeinotoiminnassaan työsuhdeautona tai muuten elinkeinotoiminnassaan, voi yritys tehdä autosta 25 prosentin suuruisia vuotuisia poistoja verotuksessaan.

Kuten edellä on mainittu, työsuhdeauton hankintahintaan sisältyvää arvonlisäveroa ei saa vähentää myynnin arvonlisäverosta, vaan hankintahintaan sisältyvä arvonlisävero tulee vähennettäväksi tuloverotuksessa poistojen kautta.

Leasingautoissa on kyseessä normaalisti vuokrasopimus, joten leasingmaksuja ei siirretä yhtiön käyttöomaisuuteen, vaan leasingmaksut ovat vähennyskelpoisia normaaleina vuosikuluina.

Joissain poikkeustilanteissa on mahdollista katsoa leasingsopimuksen olevan käytännössä osamaksukauppasopimus, jolloin verotuksessa autoa pidetään vuokralle ottajan varoina ja täten leasingmaksut ovat osa auton kauppahintaa.

Leasingsopimusta voidaan tulkita osamaksukaupaksi esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa sopimuksen mukaan vuokralle ottaja on velvollinen lunastamaan auton itselleen vuokrakauden päättyessä tai tilanteissa, joissa lunastushinnan on katsottu olevan niin alhainen, että leasingmaksujen on katsottava olevan osa kaupan hintaa.

Huoltoleasingissä yritys puolestaan maksaa autosta sovitun vuokra-ajan ja kilometrien mukaista kiinteää kuukausimaksua. Leasingyhtiö huolehtii tällöin auton huolloista, korjauksista ja muista normaaleista auton kulumiseen liittyvistä kuluista.

Mikäli auto ostetaan osamaksusopimuksella, menojäännökseen luetaan suoritetut osamaksut. Leasingissä autoon ei tarvitse sitoa pääomaa, joka ei kaikissa yrityksissä ole toisaalta edes mahdollista. Leasingsopimus ei vaadi suurempaa investointia ja on tältä kannalta yritykselle joissain tilanteissa huolettomampi vaihtoehto.

Autoetu osakkaalla

Osakeyhtiön osakkaalla voi olla yhtiöltä autoetu aivan kuten yhtiön palkkalistoilla olevalla työntekijälläkin.

Mikäli yhtiön palkkakirjanpidossa osakkaan autoetua ei ole käsitelty luontoisetuna eikä autoedusta täten ole tehty ennakonpidätystä, voidaan osakkaan autoetua käsitellä peiteltynä osinkona yksityisajojen osalta.

On huomioitava, että myös osakkaan yhtiönsä omistamalla autolla tekemät matkat kotoa työpaikalle ovat yksityisajoa. Mikäli osakas ei maksa yhtiölle käypää korvausta näistä matkoista, kyseeseen tulee peitellyn osingonjaon säännökset.

Mikäli yhtiöllä on omistuksessaan henkilöauto, eikä osakas henkilökohtaisesti omista henkilöautoa, herättää tämä helposti verottajassa epäilyksen siitä, että yrityksen autoa käytetään myös osakkaan henkilökohtaisiin ajoihin.

Yleisemminkin voidaan todeta, että mikäli yhtiö omistaa henkilöauton, voidaan olettaa, että autoa käytetään myös osakkaan tai työntekijän henkilökohtaisiin ajoihin. Tämän vuoksi yhtiön omistama henkilöauto herättää helposti verottajan mielenkiinnon.

Henkilöyhtiöiden (avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö) yhtiömiehillä on osakeyhtiön osakkaan tavoin mahdollisuus autoetuun.
Liikkeen- ja ammatinharjoittajat puolestaan eivät harjoita liiketoimintaa yhtiömuodossa, joten he eivät voi maksaa itselleen palkkaa tai saada autoetua.

Autoetu vai työntekijän oma auto?

Nyrkkisääntönä voi pitää, että paljon työmatkoja tekevän työntekijän kohdalla autoetu voi olla työnantajan kannalta edullinen ratkaisu.

Mikäli työntekijä tekee työmatkat omalla autolla, monesti työntekijän työsopimus tai hänen kohdallaan noudatettava työehtosopimus velvoittavat työnantajan suorittamaan ajetuista työmatkoista kilometrikorvauksen työntekijälle.

Vuonna 2012 verovapaata kilometrikorvausta voidaan maksimissaan maksaa 45 snt/km, toisaalta työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa on saatettu sopia pienemmästäkin korvauksesta.

Se, maksetaanko työntekijän tekemistä työmatkoista kilometrikorvausta, ei ole verotuksellinen kysymys vaan puhtaasti sopimuskysymys työntekijän ja työnantajan välillä (ellei työehtosopimuksessa ole tästä mainintaa). Verotus asettaa ainoastaan rajat sen suhteen, millä edellytyksillä ja mihin rajaan asti maksettu kilometrikorvaus voi olla verovapaata.

Todettakoon, että työnantajan ei tarvitse suorittaa palkan sivukuluja kustannusten korvauksista, kuten verovapaista kilometrikorvauksista.

Palkansaajan kannalta työsuhdeauto voi tulla kalliiksi, mikäli yksityisajoja on vähän ja työajoja paljon. Sen sijaan työnantajalle työsuhdeauton antaminen työntekijän käyttöön voi tässä tapauksessa olla edullista, varsinkin jos autolla ajetaan paljon työnantajan ajoja.

Toisaalta taas palkansaajalle on edullista käyttää omaa autoa silloin, kun yrityksen ajoja on paljon. Työnantajalle tämä vaihtoehto puolestaan saattaa olla työsuhdeautoa kalliimpi, koska työnantaja yleensä joutuu maksamaan työ- tai työehtosopimuksen perusteella työntekijälle kilometrikorvausta työajoista. Kilometrikorvaukseen on laskettu sisälle polttoainekustannusten lisäksi korvaus pääomasta, eli mm. työntekijän autoonsa tekemät huollot, ajoneuvoveron yms. kulut.
Teemu Ylönen

Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakimies