Taksimatka taitavasti - Vältä pirssihuijaukset

Taksilla matkustaminen on Suomessa helppoa ja turvallista, mutta kallista. Kaukomailla meininki on päinvastainen; kun Suomessa nahistellaan autoista, kaukomailla riidellään asiakkaista. Matka on halpa ja kyydin saa heti, mutta myös kepulipelin riski on olemassa.

Taksikuskien yleisin temppu on, että määränpäässä he yrittävät laskuttaa sovitun hinnan sijaan saman summan jokaista matkustajaa kohti. On siis syytä varmistaa jo lähtöpaikassa, että sovittu hinta on koko matkasta. Pidemmillä matkoilla on hyvä kysyä myös mahdollisista tietulleista.

Sopimuksen tehnyt heppu ei aina itse ole kuljettaja vaan pelkkä puhemies. Tällöin samat asiat on syytä sopia kuljettajankin kanssa ”väärinkäsitysten” välttämiseksi. Useimmiten lento-, juna-, ja bussiasemilla on prepaid-taksikojuja, joissa hintojen pitäisi olla rehelliset.

Trooppisissa maissa kuljettaja saattaa kylmän Pohjolan asukasta miellyttääkseen kysyä, laittaako hän ilmastoinnin päälle. Siitä voi seurata erillinen lasku, ellei asiasta kysy.

Tiedä mihin ajat

Taksia valitessa ja sen kyydissä kannattaa olla edes vähän perillä kartasta ja ilmansuunnista tietääkseen ajaako taksikuski oikeaan suuntaan – tai vähintään olla tietäväisen näköinen. Opasteita ja tienviittoja on hyvä vilkuilla vähän väliä oikean suunnan päättelemiseksi.

Taksinkuljettajat ottavat hyvin maksavan länsimaisen turistin mielellään kyytiin riippumatta siitä, tietävätkö he itsekään täsmällisen osoitteen sijaintia. Kuljettajalta kannattaakin aina varmistaa, että tämä todella tietää, mihin on menossa ja miten sinne ajetaan.

Hotellin henkilökuntaa voi pyytää merkitsemään majapaikan oikeaan kohtaan karttaa. Vastaanotosta saa usein myös käyntikortin, jossa on hotellin nimi ja osoite – myös paikallisella kielellä ja kirjaimilla. Jos ei ole, työntekijät kirjoittavat sen mielellään.

Meter? No meter?

Jos matkakohteen takseissa on tapana käyttää mittareita, se tulee lähes aina halvemmaksi kuin kuskin kanssa etukäteen sovittu hinta. Esimerkiksi Thaimaan Bangkokin autoissa tulisi olla toimivat mittarit.

Moni kuski väittää mittarin olevan rikki, mutta hinta voidaan sopia etukäteen. Tinkimisen sijaan voi vain ottaa toisen taksin. Mittarin toimiessa on syytä varmistaa, että kuljettaja myös laittaa sen päälle.

Mittarin raksutus on tärkeä nähdä omin silmin, sillä suhari voi lätkäistä käteen epämääräisen repaleisen paperilapun, jossa on kummallisia lukuja. Lappua ei saa pitää itsellään, vaan kuski ojentaa sen takaisin vasta perillä, ja summa on usein törkeästi ylihintainen.

Taksissa saattaa olla myös nopeutettu mittari. Tämä luikurikonsti on varsinkin matkan alkuvaiheessa vaikea tunnistaa, mutta onneksi ilmiö on suhteellisen harvinainen. Esimerkiksi hotellista, paikallisilta ja muilta matkailijoilta voi kysellä etukäteen, paljonko taksimatkan kuuluisi suunnilleen kustantaa.

Monesti mittareita ei ole tai niitä ei suostuta käyttämään – varsinkaan länsimaalaisten kanssa. Suurimmassa osassa Intiaa mittarin käyttäminen on pieni ihme, ja hinta on parempi sopia suosiolla etukäteen.

Varo vaaraa!

Todennäköisin vaaratilanne taksissa on liikenneonnettomuus. Monet kuskit ajavat humalassa. Kun valinnanvaraa kerran on, on hyvä katsoa kuinka paljon taksikuskislangi sammaltaa. Autoakin on hyvä vilkaista sivusilmällä; onko pelti rutussa ja ovatko kaikki pyörät tallella.

Kaukomaiden taksimatkoista riittää myös kauhutarinoita. Matkustajia on ryöstetty, siepattu ja tapettu. Jos taksikuskin kanssa joutuu vaaratilanteeseen, on syytä olla asiallinen, muttei alistuva. Useimmiten roistolle riittävät lompakko ja näkyvät arvoesineet. Todennäköisemmin arvotavarat viedään kuitenkin takakontista kuin auton sisältä.

Valppautta kannattaa nostaa, mikäli kuski ei pyynnöistä huolimatta suostu ajamaan sinne minne pyytää. Jos joutomaalle tai pimeille kujille ajaminen ei kuulu asiaan, on syytä olla erityisen varovainen. Pimeitä takseja tulisi aina välttää, vaikka hinta olisikin edullisempi.

Mikäli taksin kyytiin istuutuu joku ulkopuolinen henkilö, kyseessä voi olla joko ylihintaisen laskun perijä tai pahimmassa tapauksessa ryöstäjän apuri. Ylimääräisten henkilöiden pääsy autoon kannattaa heti kieltää, tai vaihtoehtoisesti vaihtaa taksia.

Vaaratilanteen todennäköisyys on kuitenkin häviävän pieni. Taksilla matkustaminen on varsin turvallista lähes kaikkialla maailmassa. Valtaosa taksikuskeista yrittää juomarahan toivossa parhaansa ja tekee kaikkensa viedäkseen asiakkaansa perille – vaikkei ensin tietäisikään mihin tämä on menossa.

Vaihtoehtoiset menopelit

Varsinkin Aasian suuremmissa kaupungeissa voi taksiauton lisäksi harkita kolmipyöräistä autorikshaa tai tuktukia. Kyyti on halvempi kuin autolla huristellessa ja pienikokoinen tuktuk puikkelehtii kaoottisessa liikenteessä ketterämmin. Haittapuolena on se, että kolarisuoja on lähes olematon.

Tuktukien ja rikshojen vastenmielisin piirre on se, että kuskit tuppaavat pysähtelemään matkatoimistoihin, räätäleihin, hotelleihin, jalokivikauppoihin tai muihin kavereidensa puljuihin. Kuskit saavat liikkeiltä komissiota jokaisesta sisään tuomastaan asiakkaasta.

Ekologinen matkustaja voi harkita myös polkupyörärikshaa. Polkupyöräkyytejä löytyy myös Euroopasta, mutta ne eivät ole erityisen edullisia. Konepelien lisäksi voi harkita eläinkuljetusta. Matka hevosen, elefantin, kamelin tai jakin selässä on varmasti elämys, eikä kulkupeli saastuta ilmaa lainkaan pieniä metaanipäästöjä lukuun ottamatta.

Antti Halonen

Kuvat: Istockphoto.com