Modernin taiteen museossa Tukholmassa on juuri avautunut Turnerin, Monet’n ja Twomblyn maalausten todella mielenkiintoinen ja runsas näyttely. Teoksia on tarpeeksi, jotta klassikkotaiteen nälkä tulee tyydytetyksi.
Cy Twomblyn (1928-2011) maalausten ottaminen mukaan Claude Monet’n (1840-1926) ja William Turnerin (1775-1851) rinnalle tuntui alkumetreillä omituiselta, mutta näyttelyn lopussa se kuitenkin raikasti näyttelyä, ja toden totta, samoja illuusioefektejä kaikki nämä maalarit käyttivät.
Claude Monet, Vesililjat, 1916-1919
Claude Monet, Vesililjat, 1916
William Turner, War, 1842
William Turner, Rockets and Blue Lights, 1840
Cy Twombly
Cy Twombly
Cy Twombly
Cy Twombly, Nimetön, 1990
Tukholman näyttelyn jälkeen teokset siirtyvät Stuttgartiin, ja sieltä vielä näytteille Tateen Lontooseen, eli näyttelystä tullaan vielä puhumaan.
Twomblyn kohdalla minua häiritsi liikaa se, että lukuisten maalausten kohdalla oli koko ajan yksi ja sama omistaja, joka oli Thomas Ammanin (1950-1993) perikunta. Taiteilija kuoli tänä vuonna, ja hinnat ovat alkaneet nousta. Tänä vuonna Twomblyn maalaus huutokaupattiin 15,2 miljoonalla dollarilla.
Näyttelyssä Amman tuntui olevan se neljäs suuri mestari näiden kolmen taiteilijan rinnalla. Kyseinen taidekauppias on maailmankuulu ja yksi suurimmista taidevaikuttajista 1970-1980-luvuilla. Ammanilla oli itsellään Twomblyn suuri kokoelma, ja on tiedossa, miten vahvasti hän vaikutti ja jopa nosti huutokaupassa Twomblyn teosten hintoja. Vuonna 1990 Twomblyn maalaus huutokaupattiin 5,5 miljoonalla dollarilla. Tuolloin taidekauppias oli itse mukana huutokaupassa.
Thomas Ammanin oli myös tunnettu seurapiirihai, ja hän tunsi kaikki suuromistajat aatelisista filmitähtiin. Näiden verkostojen ansiosta hänen oli helppo järjestää menestyksekkäitä hyväntekeväisyysgaaloja ja huutokauppoja mm. AIDSin tukemiseen. Ammanilta on jäänyt elämään kuolematon lause taidemarkkinoilla: ”Et saa kerätä sitä, minkä haluat myydä”.
Lopuksi on vielä sanottava, että eikö siellä Ruotsissa mitään opita. Nämä satojen miljoonien arvoiset teokset ovat museossa katutasossa ja ilman kaltereita. Kymmenen vuotta sitten Tukholmassa tapahtui museovarkaudet Nationalmuseumissa ja Thielska Gallerietissa. Rikolliset pakenivat moottoriveneillä. No niin on Moderna Museetkin veden äärellä. Vuosittain taiderikoksista saatu hyöty on rikollisille 6-8 miljardia dollaria, ja Turnereiden varkauksiin ovat erikoistuneet erityisesti itäeurooppalaiset taiderikosryhmät. Aika riskaabelia sanoisin.
Väärennetty taide Ruotsissa
Joka maassa on omat väärennöksensä, mutta kun on kyse kansainvälisestä taiteesta, sitä varmemmin väärennökset liikkuvat maiden rajojen yli. Osa väärennöksistä tulee Ruotsista Suomeen. Siispä lähdin katsomaan millaisilla taideväärennöksillä Ruotsissa painitaan.
Tukholman taidemessuilla oli syyskuun puolivälissä väärennetyn taiteen osasto, jossa Tukholman läänin poliisiviranomaisen rikostutkijat esittelivät väärennetyn taiteen kokoelmaansa. Siellä oli esillä mm. suomenruotsalaisen, ja Ruotsissa hyvin menestyneen Yrjö Edelmanin nimiin tehty väärennös. Väärennös on ilmeisesti tullut joko Venäjältä tai Thaimaasta.
Yrjö Edelmanin teoksesta tehty väärennös.
Väärennöksiä on tehty myös Carl Larssonin, Madeleine Pykin, Lennart Jirlowin, Axel Ebben, Bengt Lindstömin ja Zornin nimiin.
Carl Larssonin teoksesta tehty väärennös.
Emil Zornin teoksesta tehty väärennös.
Yksi ruotsalainen tuttuni oli ostanut Albin Amelinin maalauksen, joka myöhemmin osoittautui väärennökseksi. Sittemmin poliisi takavarikoinut 20 samanlaista väärennettyä Amilinin kukkapuskamaalausta. 480 väärennöstä on vielä yksityiskokoelmissa huiputtamassa omistajaansa.
Albin Amelin teoksesta tehty väärennös.
Ulkomaisista väärennöksistä oli esillä George Braquen, Oskar Kokoschkan, Alberto Giacomettin ja Viktor Vasarelyn nimiin tehdyt väärennökset. Ne olivat onneksi todella huonoja, ja siksi varmaan tuomittu väärennöksiksi.
Viktor Vasarelyn teoksen taakse oli laitettu valtava määrä kaikenlaisia lappusia tuomaan todenmukaisuuden tuntua. Eli muistutus vain siitä, että väärentäjät yrittävät ottaa kaikki asiat huomioon.
Alberto Giacomettin veistoksen yhteydessä tulleet kuitit ja dokumentit olivat kaikki aivan viimeisen päälle väärennetyt, suoraan sanoen tiedot näyttivät liian täydellisiltä. Rikoksen takana oli henkilö, joka oli ammatiltaan taiteilija/taidekauppias.
Viktor Vasarelyn väärennettyyn teokseen liitettyjä tietoja.
Viktor Vasarelyn teoksesta tehty väärennös.
Alberto Giacomettin väärennettyyn teokseen liitettyjä tietoja.
Tukholmalainen rikostutkija Lars Alm ja Giacometin veistos.
George Braquen teoksesta tehty väärennös.
Vasarely oli yritetty huutokaupata, mutta työ oli otettu pois myynnistä ennen huutokauppaa. Syytetyn henkilön luona tehdyssä kotietsinnässä teosta ei löydetty. Se oli ehditty siirtää Unkariin.
Samanlaiset tapaukset kiusaavat myös suomalaisia keräilijöitä. Kun ulkomainen teos saadaan poistettua ruotsalaisesta huutokaupasta ennen huutokauppaa, teos saattaa ilmestyä ’siljareittiä’ pitkin joko Suomeen tai Viroon.
Tästä syystä en itse ikinä ostaisi taideteosta, ellei sitä myy tunnettu liike, tai jos en olisi tarkistanut teoksen tietoja toiselta taidekauppiaalta tai asiantuntijalta. Hiljaista tietoa on tarjolla paljon, sitä kannattaa tiedustella. Taiteesta pitää saada hyviä tuntemuksia.