Olin Roomassa kolme viikkoa sitten kiinnostavan näyttelyn 08 Sconfinamenti avajaisissa. Näyttely pidettiin
Museo Nazionale di Castel Sant'Angelossa, joka on tunnettu linnana, jonne paavi aina pakeni Vatikaanista levottomina aikoina. Näyttelyyn oli koottu Baltian ja Välimeren maiden taidetta, ja suomalainen taide pääsi näyttävästi esille.
Roomassa jo toistakymmentä vuotta asuneella taiteilija
Hannu Palosuolla on Italiassa hyvät kontaktiverkostot, ja tähänkin näyttelyyn hän oli saanut ujutettua sisään monen suomalaisen taiteilijan teoksen. Palosuon omia töitä oli myös esillä Rooman näyttelyssä, ja ystävänpäivänä hänellä oli näyttelyn avajaiset Monacossa erittäin arvostetussa
Galleria Maretti Artessa. Taiteilijan mukaan avajaiset onnistuivat hyvin, koska hän sai myytyä teoksiaan ja tilaustöitään usealle kansainvälisesti kuuluisalle taholle. Palosuon töitä on muuten yllättävän monen suomalaisen suurjulkkiksen kotona seinällä.
Rooman näyttelyssä oli esillä myös suomalaistaiteilija
Irina Schuvaloffin maalaus, joka sai paljon ihastusta italialaisilta. Kävin heti matkan jälkeen Irinan työhuoneella Helsingissä katsomassa, millaisia teoksia hän tekee nykyään. Työt olivatkin aika tavalla erilaisia kuin mitä Roomassa esillä ollut yksi maalaus kuvasti. Mielenkiintoista nähdä, miten uusi teema otetaan vastaan tältä lahjakkaalta nuorelta taiteilijalta.
Vierailin myös taiteilija
Lauri Ahlgrenin ateljeessa Lallukassa. Ahlgrenin kirkkotaide tekee minuun aina suuren vaikutuksen. Kiinnitin ateljeessa huomiota siihen, miten taiteilija käyttää kaunista taivaan sinistä väriä miltei kaikissa teoksissaan. Puhuessani taiteilijan kanssa huomasin, että värihän on suoraan taiteilijan omien silmien värinen. Niitä silmiä olisi mielellään katsellut pidempäänkin, mutta en kehdannut.
Taiteilija
Jani Leinosen näyttelyä oli myös pakko käydä katsomassa heti avajaispäivänä
Galleria Krista Mikkolalla. Näyttely oli kieltämättä haasteellisen piristävä. Pornoaiheet ja kerjäläisteemat esitettyinä eri kontekstissa ovat kiehtova yhdistelmä. Erityisesti mieltä piristivät teosten kohtuulliset, jopa nöyrän edulliset hinnat. Sitä samaa toivoisi monesti joidenkin muidenkin taiteilijoiden teosten hinnoitteluun. Leinosen teoksia soisi hankittavan museoiden kokoelmiin, koska Leinonen kuitenkin tiivistää ajan hengen mainiosti, vaikkakin hyvin kärkevästi.
Porin Taidemuseossa on juuri auennut uusi näyttely. Siellä erityisesti jäi mieleeni
Hanna Haaslahden videoinstallaatio, jossa ihmisfiguuria muistuttavat hahmot tai paremminkin varjot liikkuvat levottomasti museon ikkunaa vasten. Teos oli oikeastaan mielettömän hieno. Samantyyppinen teos on esillä Kiasmassa. Haaslahti on taiteilija, josta tulemme kuulemaan vielä paljon. Teokset ovat niin viimeisen päälle tehtyjä, että taiteilijalla on selvästi palava intohimo tehdä taidetta.
Tampereen Taidemuseossa on esillä vuoden nuoren taiteilijan
Samuli Heimosen teoksia. Näyttelyä en ole vielä nähnyt, mutta kuvia olen saanut katsoa etukäteen. Olen todella otettu teoksista ja niin on moni muukin. Heimonen on taitava tekijä ja fiksu mies muutenkin. Taas yksi Taidekeskus Salmelan kasvateista teki suuren läpimurron, hatunnoston paikka jälleen Salmelalle.
Olin suunnitellut jo aikaisemmin, että tänä keväänä käyn katsomassa kansainvälisesti paljon puhutut uudet Dubain taidemessut. Olin varannut aikaa sitä varten maaliskuun lopulle, mutta kutsu Art and Antiques Dubai -taidemessujen ennakkonäyttöön tulikin jo helmikuussa, ja juuri lasten hiihtolomaviikolle. No, se siitä matkasta. Tilaisuus ja messut pidettiin kuulemma maailman ainoassa seitsemän tähden hotellissa Madinat Jumeirahilla. Olisi ollut todella piristävää arvioida itse paikan päällä, millaisesta taiteesta tämä hiekan ja runsaan auringonvalon keskellä asuva kansa pitää. Mutta öljyvaltion taidemaku sai nyt jäädä, kun oli perheen hiihtoretken aika.
Puolitoista viikkoa ilman taidetta ei onnistunut. Pakkohan Rukalla oli päästä katsomaan
talvikauden taidenäyttelyä Ruka Stadionille. Näyttelyssä oli esillä
Olli Joen,
Fritz Jakobssonin,
Jorma ja Marja Heleniuksen sekä
Anna-Liisa Hakkaraisen taidetta. Näiden taiteilijoiden teokset olivat hyvin erilaisia teemoiltaan ja siksi näyttelyn anti oli runsas vierailijoilleen. Erityisesti Hakkaraisen naivistiset maalaukset jäivät mieleeni lapsekkaan raikkailla värityksillään.