Vinkiksi kaikille niille lukijoille, jotka ovat sekä dekkareiden että taiteen ystäviä: Mirva Saukkola on kirjoittanut kolmannen salapoliisiromaaninsa, jossa on mielenkiintoista luettavaa erityisesti heille, joille taiderikollisuus ja taidekauppa tarjoavat herkullisia aineksia murhavyyhdin ratkaisuun. Saukkola on filosofian tohtori Turun yliopistosta ja toimii nykyään Elle -naisten muotijulkaisun päätoimittajana eli mehukkaita aineksia on kirjoittajalla omasta takaa. Kirjan nimi on Hautajaishäät ja kustantajana on Mäkelä kustannus, 2008. Suosittelen.
Viime päivinä minua on kovasti askarruttanut erityisesti Vaasan ja koko Etelä-Pohjanmaan läänin taidekauppa. Miten on mahdollista, että Suomessa on yksi lääni, missä on osattu esimerkillisesti hoitaa taiteilijoiden markkinointia ja taidekauppaa.
Vaasassa ja lähialueilla on karkeasti arvioiden 30 prosenttia koko maan arvotaiteesta. Tämän alueen taiteilijoita on komeasti nostettu esille ja yllättävän monen jo edesmenneen taiteilijan tuotannolla on valtakunnallista jälkimarkkina-arvoa. Itse uskon, että alueella on ollut niin hyviä taidekauppiaita ja uskollisia taiteen keräilijöitä, että alueen taide on päässyt kukoistamaan. Hyvää taidettahan tehdään joka puolella Suomea, mutta kaikki eivät pääse esille. Olisi kiva kuulla jos lukijoilla on ajatuksia tästä.
Aina kun luen kotimaisia lehtiä, salaa toivon, että haastatellut ihmiset kertoisivat taidehankinnoistaan tai taideharrastuksestaan ja siten nostaisivat kotimaisten taiteilijoiden nimiä esille. Pääsääntöisesti nykypäivänä näin ei tapahdu, vaikka se mielestäni kyllä kuuluisi sivistysvaltion julkisuuden henkilöille. Suureksi hämmästykseksi luin jostain lehdestä, että epämääräisellä maineella julkisuuteen noussut Johanna Tukiainen ilmoitti pitävänsä taiteesta. Toivon Tukiaiselle hyviä hetkiä taiteen parissa ja että taideharrastus myös rauhoittaisi vallatonta elämää. Muut julkkikset voisivatkin nyt ottaa hänestä esimerkkiä.
Olin kuluneella viikolla tapaamisessa, jossa oli lisäkseni viinisijoittaja ja postimerkkeihin sijoittavia. Viini, postimerkit ja taide ovat kaikki hyviä sijoituskohteita, jos sijoitus osataan tehdä oikein. Silti kasvoillani näkyi varmaan hieman ilkikurinen hymy, koska ajattelin, että siinä missä viinisijoittaja ei voi koskaan juoda sijoitustaan, vain antaa pullon maata kellarissa ja postimerkkisijoittaja voi nauttia sijoituksestaan vain suurennuslasin läpi, voi taidesijoittaja oikeasti nauttia sijoituksestaan. No, joku voisi vinoilla taidesijoittajalle, että niin taideteos voi kodin seinällä toimia jopa alttarina tai oraakkelina katsojalleen.
Olen myös pohdiskellut nykytaiteen museo Kiasman brändiä ja miettinyt sitä, miksi sen imagoarvo tuntuu jämähtäneen jonnekin liian alhaiselle tasolle. Museolla olisi kaikki mahdollisuudet tehdä imagostaan todella raudanlujan, mutta vielä vaikuttaa siltä, että välimatka taiteen tekijöiden ja suuren yleisön välillä on aivan liian suuri. Toisaalta, ehkä museo ei edes halua välimatkan lyhentyvän. Onneksi kynnys mennä eläväiseen museokahvilaan on sentään matala. Koska muuten mahtaa tuoreen kansainvälisen mallin mukaisesti tulla museomyymälä Helsinki-Vantaan lentokentälle?